Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Remie, tämä on hyvin simppeli juttu. Jos sinulla on arvokasta vanhaa metsää, sitä voi tarjota Metso-kohteeksi pysyvään suojeluun. Saat siitä hyvät rahat, jotka voit antaa vaikka ennakkoperintönä eteenpäin. Tällä järjestelyllä moto pysyy varmasti poissa metsästä ja sinä/perheesi saa rahaa.
Vanhat naiset tämän yhteiskunnan pitävät pyörimässä. Nytkin oli Keskisuomalaisessa juttu jo kuusi vuotta eläkkeellä oleesta 70 vuotiaasta hoitajasta, jota pyydetään jatkuvasti Viitasaarella töihin paikkaamaan pahenevaa hoitajavajetta.
Tuo on niin totta. Minunkin äitini tekee toisinaan viikonloppuisin kotihoidossa vuoroja, vaikka on ollut eläkkeellä jo ainakin pari vuotta.
”Heidän serti parantaa luontoarvoja yhtäkkiä varsin laajalti.”
Rane, ajatus menee ymmärtääkseni näin: ennen kartoitusta firmat pisti fsc-mix puuhun mitä vaan. Nyt se ei enää onnistu: potentiaaliset kohteet käydään katsomassa ja jos ne täyttävät kriteerit, ei tule avohakkuuta = luontoarvot paranevat.
Väitärkö siis puunhalaaja loogisesti että firmat eivät ostaisi ja saisi myydyksi PEFC-puusta tehtyjä tuotteita jos FSC-järjestelmä sallisi ostaa sitä?”
Teesini tässä on lyhykäisesti se, että firmat näkevät taloussyistä järkeväksi sitoutua kyseiseen sertiin. En usko toimarien lyontoarvoihin. Ympäristöväki on tietysti tyytyväinen tilanteesta: heidän serti parantaa lyontoarvoja yht’äkkiä varsin laajalti. Häviäjä tässä on yksittäinen metsänomistaja, joka ei markkinamekanismeilla saa riittävää korvausta menetetystä tulosta.
Rane, mielestäni et nyt argumentoi loogisesti. Sanot, että pefc puulle on kysyntää rutosti. Heti perään puhut FSC:n tuomista rajoitteista. Rajoitteista, jotka johtuvat siitä, että firmat ovat hypänneet fsc-rekeen. Ne ovat tehneet niin siksi, että markkinoilla on enemmän kysyntää fsc-puulle kuin mitä pystyy tarjoamaan.
Jos pefc olisi kuluttajien parissa pop, niin miksi firmat olisivat lähteneet näin isosti fsc-systeemiin mukaan??
Jos olet oikeassa, niin se avaa kuitenkin toivon näkymiä. Metsänomistajat voivat muodostaa oman liittouman, omat tehtaat ja puunkorjuu-organisaation, ja alkaa myymään pefc-tuotteita.
Eihän tässä ole kyse suinkaan jostain rajoituksesta FSC.sertifikaatin käyttöön vaan siitä, että sen sertifikaatin nojalla kohdellaan metsänomistajia epätasa-arvoisesti. Sen kilpailulaki kieltää.
Ihan vapaasti saa ostaa ja myydä FSC-puuta siinä määrin kuin metsänomistajat myyvät, Ei kuitenkaan saa toimia käenpojan tavoin. Hankkia asiatonta hyötyä sertifikaattiin kuulumattomien kustannuksella.
Timppa, hahmotan tämän ehkä väärin, tai ainakin toisella tavalla. Eihän tässä ole pohjimmiltaan kyse siitä mihin omistajat ovat sitoutuneet, vaan siitä mihin firmat ovat sitoutuneet.
Firmat haluavat puuta, jonka voi myydä fsc-nimellä. Jotta se onnistuu, pitää olla varmuus tietyistä asioista = siksi kartoitus. Metsänomistajat voivat vapaasti kieltäytyä myymästä puita firmojen vaatimilla ehdoilla. Jos riittävän moni tekee niin, on firmat pulassa.
Firma ei saa asiatonta hyötyä, jos et hyväksy kohtuuttomana pitämiäsi ehtoja. Tästä voi seurata se, että puita on käytännössä vaikea myydä. Sinun ja muiden omistajien pitää joko hyväksyä tämä uusi tilanne, tai keksiä jokin luova ratkaisu.
Tiivistäen: tässä tuskin on sellaista epäoikeudenmukaisuutta jonka oikeus tunnistaisi.
Rane, jos pefc:lle on kysyntää, niin eihän tässä sitten ole ongelmaa. Senkin vaan myy puun tuolla sertillä niille jotka sitä ostavat.
Eli mo:t ei kehittäneet omaa sertiä FSC:n tultua vaan juuri päinvastoin.
Juu ei tuolla MHY:n sivulla niin sanotakaan. Todetaan vaan, että käytännössä pitää olla serti.
Kun on ollut puhetta miksi MTK ei lähtenyt mukaan HCV:n tekoon, niin outoa se olisi ollut, kun se on jo mukana toisessa sertifiontisysteemissä.
Sinänsä ymmärrettävää. Ongelmallista tässä on nyt se, että tämä serti ei näytä enää piisaavan! Sulla voi olla miten nätti serti tahansa, mutta mitäs teet jos asiakkaat haluaa muuta. Selkeästi FSC on onnistunut viimevuosina aika hyvin.
PEFC:ssä näyttäisi olevan uudistamistyö meneillään. Se saattaa avata tiettyjä mahdollisuuksia. Pystytäänkö uudistamistyön jälkeen sitä markkinoimaan yhtä kestävänä ja ympäristöystävällisenä kuin kilpailijaansa? Jos pystytään, niin ehkäpä PEFC-leimakin rupeaa riittämään asiakkaille.
Tämä linkki on täällä varmaan jo ollutkin, mutta varalta silti: https://fi.fsc.org/fi-fi/uutishuone/id/267
FSC ei heitä vastuuta asiassa muille (“FSC sysää vastuun talousmetsiin kartoitetuista korkean suojelun alueista metsäyhtiöille”, MT 9.8.), vaan eri toimijoiden roolit prosessissa ovat selkeät: FSC Suomi on koordinoinut kansallisen riskinarvion tekemistä kansainvälisen FSC:nkontrolloidun puun standardin (vuodelta 2015) mukaisesti. Nyt arviota käyttävät puun ostajat. Osana Suomen riskinarviointiprosessia aiheesta pidettiin keväällä 2018 avoin konsultaatio, jossa eri tahoja, kuten metsänomistajien edustajia, metsäyhtiöitä ja muita sidosryhmiä pyydettiin mukaan työhön.
Jokainen metsänomistaja voi lain puitteissa harjoittaa metsätaloutta haluamallaan tavalla. Samoin puuta ostava ja puutuotteita valmistava yritys voi valita, millä tavoin tuotettua materiaalia se haluaa ostaa, ja kuluttaja voi valita sertifioidun tuotteen. FSC-sertifioidun puun kysyntä on kasvanut, ja FSC-tuotteita halutaan erityisesti monien maiden pakkausmarkkinoilla, kuten MT kirjoitti 7. elokuuta. FSC-sertifiointi on siis järkevä valinta myös metsänomistajalle.
Jatkamme mielellämme keskustelua aiheesta.Väitätkö tosissasi Puunhalaaja etteivät yhtiöt ja FSC aseta puunostoon kartellimaisia rajoitteita omaksi edukseen ja metsänomistajien vahingoksi. Nyt on kyseessä juuri ostokartelli. Kaiketi tiedät, että kartelli on asiasta korvausvelvollinen. Asia erikseen on miten se vahinko voidaan osoittaa. En ole tässä asiassa pöhkö, mutta sinä olet.
Toiminta voi hyvin näyttää kartellimaiselta. Johonkin sertifikaattiin sitoutuminen ei kuitenkaan ole kartellia. Tai näin olen ymmärtänyt, jos joku tietää paremmin niin hyvä.
https://www.mhy.fi/metsareviiri/tietoa-meista/metsasertifiointi Tuolla sanotaan näin: ”Myytävän puun täytyy tulla sertifioidusta metsästä, jotta sen saa varmasti kaupaksi.”
MHY siis toteaa, että puun käytännössä täytyy olla sertifioitua, jotta se varmasti käy kaupaksi. Makustellaanpa tätä ajatusta tovi. Metsänomistajat ovat siis huomanneet, että ilman sertiä ei pärjää. He kehittivät oman sertin. Nyt on tilanne mennyt nopeasti niin, että se ei enää riitäkään. Pitää olla vielä vastuullisempaa ja kestävämpää, jotta tuote varmasti käy kaupaksi.
Koska tähän asti ei ole maksettu korvauksia niille, jotka eivät ole metsiään mitenkään sertifioineet, niin mistä nyt syntyy velvollisuus maksaa korvausta niille, joilla on vain PEFC-serti? Minä en kykene hahmottamaan mistä tämä korvausvelvollisuus tässä tilanteessa syntyy. Oikaiskaa jos olen väärässä.