Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Näissä jutuissa ihmetyttää joskus se, että miksi luonto ihmisen apua kaipaa.
En minä tätä osaa kummeksua. Ihminen muokkaa luontoa kaiken aikaa valtavasti, varsin usein tavoilla joka vähentää luonnon monimuotoisuutta. Jos nyt muutteeksi tehdään jotain joka lisää sitä, niin en osaa tuosta mitään eksintentiaalista kriisiä ottaa.
Vihreätkään eivät ymmärrä metsästyksen (lue: hirvieläinkannan hoidon) merkitystä metsien monimuotoisuuden tai hiilinielujen ylläpidon ja kehittämisen kannalta.
Minä en usko että kyse olisi ymmärtämättömyydestä. Veistola ja kumppanit vastailee ihmisille, että ei ole heidän asiansa kommentoida näitä hirvihommia, että muut tahot ne päättää. SLL:n kannalla ei heidän mielestä ole tässä yhteydessä merkitystä. Silti SLL antaa kauhealla vauhdilla kannanottoa aiheesta kuin aiheesta. Jos ilvekselle myönnetään poikkeuslupa, niin kannanottoa tulee (ja hyvä että tulee). Jos jonkun koppakuoriaisen elinolot käyvät ahtaaksi, niin kannanaottoa ja lausuntoa puskee mediaan.
Luontoväen kannalta näissä sorkkaeläimissä on kahtalainen ongelma. Ensinnäkin ongelma on se, että ongelman ratkaisu on ampuminen eikä suojeleminen. Jos hirvi olisi kuolemassa sukupuuttoon, olisi luonnonsuojelijan helppo ottaa kantaa metsästystä vastaan. Nyt pitäisi argeumentoida metsästyksen puolesta, että eläimiä ammutaan. Ei ole helppo rasti.
Toisekseen tämä liittyy laajempaan metsäkysymykseen. Jos luontoväki ylipäätään puhuu sorkkaeläimistä, on tulokulma keskusteluun se, että jaksollinen kasvatus taimikoineen pitää yllä sorkkaeläinkantoja. Ratkaisuksi tarjotaan jatkuvaa kasvatusta. Minä uskon, että Tapani Veistola ja kumppanit ajattelevat niin, että jos he tässä tilanteessa tulisivat metsänomistajien kanssa samaan kuoroon puhumaan sorkkaeläinten saatanallisuudesta, niin tämä toiminta legitimoisi jaksollisen kasvatuksen!
Miltäs tämä teoria kuulostaa?
Kysyin myös Suomen luonnonsuojeluliitolta, eikö heitä huolestuta, että ylisuuri pienien hirvielänten kanta on tuhonnut jo saaristossa merkittävien luontokohteiden monimuotoisuuden.
Planter, ei sattumalta ollut Veistola joka sinulle vastasi? Olen koettanut viritellä twitterissä hänen kanssa asiasta keskustelua, ja tuli jotenkin hyvin samanhenkistä vastausta.
Minulla ei ole valittamista modeille siitä, että rönsyjä karsitaan ja rumia sanoja poistellaan. Ilmaisen kuitenkin syvän paheksuntani teille onnettomille uiveloille siitä, että etten sen enempää informoi kuin korjaakaan tämän foorumin teknisiä ongelmia. Edelleen viestit häviää jos niissä on linkkejä mukana. Miten ihmeessä ette saa tätä vikaa korjattua?
Jos usko on vilpitön niin miksi suojelijat eivät vaadi ”jatkuvaa kasvatusta” FSC:n kriteeriksi?
Mielestäni kysymyksesi on hyvä, ja haluaisin itsekin kuulla siihen vastauksen. Viittasin kuitenkin laajempaan joukkoon kuin hooceeliimataisiin. Jatkuva kasvatus on kansanjoukkoen mielikuvissa, ehkä todellisuudessakin, mene ja tiedä, menetelmä jolla tuttu sienimetsä pysyy metsänä ja silti rahaa tulee omistajalle ja kansantalouteen.
Tavallinen kaupunkilaismetsänomistaja ei yleensä pysty ymmärtämään syvällisesti muita kuin talousperusteet.
Ongelmanpoikanen metsäalalla on minusta se, että ammattilaisorganisaatioissa ei ole täysin havahduttu monien (kaupunkilaisten) metsänomistajien kirjaviin intresseihin. Perintönä tullut metsänpalanen voi olla pienimuotoinen pyhättö, jonne sopii humisevien honkien sekaan mättäälle levittää jooogamatto tai virittää tentzile ikihaapoihin. Sitten kun tällaiselle tyypille metsäkeskus lähettää kirjeen, että nyt pitäisi asap tilata moto metsään, niin siinä menee herkästi aamulatte väärään kurkkuun ja twitteri rupeaa raikaamaan. Koomisinta/surullsinta tässä on vielä se, että metsäkeskus toimii tässä sinänsä ihan totutun järkevästi ja varmaan annetun tehtävänsäkin mukaisesti. Maailma vaan muuttuu niin nopeasti.
Perisynti: ahneus.
En mitenkään jaksa uskoa että ahneus olisi keskeisin tekijä tai edes merkittävä tekijä. Minusta monella alan intoilijalla on vilpitön usko siihen, että jk on hyväksi luonnolle.
Olen ollut muutamankin päivän alkuvuodesta apupoikana hankintahakkuissa. Onneksi tuli hetkeksi talvi, tuli kivasti puut pois tältä 30 vuotta sitten kulotetulta ja konekylvetyltä kohteelta.