Käyttäjän puunhalaaja kirjoittamat vastaukset
-
Näen pihastani kolmen tuulimyllyn valot. Pikkuisen ärsyttävää, mutta muuta haittaa noin viiden kilometrin päässä olevista viipperöistä ei ole. Nämä 200 m korkeat myllyt on ihan ison luonnonsuojelualueen vieressä. Parin vuoden aktiivisen retkeilyn tuloksella seuraavat huomiot.
Myllyillä ei näytä olevan vaikutuksia ainakaan metsoihin tai pyihin, viihtyvät myllyjen vieressä. Sama juttu hömö- ja töyhtötiaisten kanssa. Merikotkat pesinevät reilun kilsan päässä myllyistä. Hirvet ja valkohäntäpeurat liikkuvat myllyjen vieressä ihan kuten ennenkin. Liito-oravat asuvat niin lähellä myllyjä, että jos tuollainen laitos joskus kaatuu, niin huonolla tuurilla kaatuu suoraan söpön nappisilmän kotikolon päälle.
Yhtäkään kuollutta lintua en ole myllyjen juurelta löytänyt, ja olen käynyt niillä kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Hinkkaan myllyjen juurella siksi, että ne toimivat ihan uskomattomina hyönteismagneetteina. Sieltä voi löytää mitä erikoisempia lajeja vuodenajasta riippuen. En ole missään nähnyt tälle ilmiölle selitystä, enkä osaa arvioida myllyjen vaikutusta hyönteiskantoihin.
Edelläkirjoitettu siis vain omaa mutua, tutkimusta myllyjen vaikutuksesta eläimiin ollaan vasta tekemässä, alustavien tulosten mukaan niiden arvellaan vaikuttavan negatiivisesti ainakin joihinkin lajeihin. Ihan myllyn vieressä on toki täystuho, noin hehtaari muuttuu sepelierämaaksi. Eppäilenpä silti, että tällainen pistemäinen juttu on vaikutukseltaan pienempi asia kuin se, että myllyn vieressä on tuhat hehtaaria suomalaista talousmetsää, jossa ei ole kerrassaan mitään erityisiä luontoarvoja. Talousarvoja tietenkin sitäkin enempi.
Tämä käy hyvin ilmi kun nyt Ikaalisten ja Ylöjärven rajamaille Karhen suuntaan suunnitellaan niitä moterneja 300 m korkeita myllyjä. Paikalliset kauhuissaan koettaa kerätä rahaa palkatakseen ammattilaisen tekemään luontokartoitusta, mutta on kyllä aika hemmetin turhaa hommaa: alue on pääosin ison yrityksen/instituution maita ja metsät on erinomaisen tarkasti hakattu kaikki pois, löydä sieltä sitten muuta kuin korvasieniä ja vadelmia. No, yhdellä metsälammella pesii kaakkuri, jännä nähdä miten se vaikuttaa projektiin.
Tuulivoima jakaa Ikaalisissa mielenkiintoisesti poliittista kenttää: Demarit, Kokoomus ja keskusta! ovat intoa piukkana ottamassa kaikki mahdolliset myllyt. Persut on vastaan ja uutena porukkana vaaleihin lähtevät sitoutumattomat myös. Ikaalisissa vaaleista onkin nyt tulossa pitkälti tuulivoimavaalit.
Minulla ei ole kategorisen kielteistä tai myönteistä näkemystä tuulivoimasta, kiinnostaa ihan konkreettiset reunaehdot. Lunastuslakiin pitää saada muutos asap, linjojen veto on törkeää ryöstöä. Etäisyydet asutukseen pitää olla järkevät, eikä varmaan ihan kansallispuistojen viereen kannattaisi rakentaa. Näistä reunaehdoista voisi käydä ihan asiallista keskustelua, mutta meininki on ihan jotain muuta. Myllyjä kannattavat ignoroivat kaikki paikallisten kitinät, koska pitää saara rahaa kunnan kirstuun. Keskustaajama huutaa lisää kulttuuritiloja, uimahalleja jne jne . Sitten toisaalta myllyjen vastustajat argumentoivat välillä niin psykedeelisillä tavoilla, että sähkösäteilystä ja 5g aalloista varoittelevat voisivat ottaa hyvää oppia heiltä.
”Tuota juuri puunhalaaja ihmettelen miten poroja tilastoidaan 1000 kpl suden tappamiksi, jos susia ei ole koko poronhoitoalueella kuin muutama yksilö.”
On ehkä olemassa ihan ohuen ohut vaihtoehto, että poromiehet ilmoittelee petojen syömiksi enemmän poroja kuin mitä oikeasti menee. Tuskin tahallaan, mutta erehdyksessä.
”Kovasti sudet ovat ehtineet operoida poroalueellakin vaikka niitä on siellä vähän.”
Poronhoitoalueelta ammutaan vuodessa jotain 50 sutta, luvan kanssa.
”Gla:n kannattaa myös päivittää tuo talviruokintakäsite. Sitä suositellaan nykyisin käytettäväksi mahdollisimman vähän. Ympärivuotista herkkupistettä ei ole suositeltavaa järjestää. Pyynnin edistäminen on päätavoite.”
Monipuolisemman ja osin varmaan todenmukaisemman kuvan todellisuudesta saa seuraamalla metsästäjien omaa somea, tyyliin valkohäntäpeuran metsästysryhmä facessa. Hirveet peukutusmäärät saa juuri ne jotka vetää eniten tavaraa ruokintapaikalle. Innokkaimmat/hölmöimmät kertovat myös suoraan, että tavoitteena on samalla tarjota ruokaa villisioille. Kun yrittää nostaa esiin näkökulmaa että viranomainen ei oikein tällaista arvosta, niin nauruhymiöt vyöryy esiin.
Sellunpilaaja osaa varmasti vastata tähän tarkemmin. Itsekin mieluusti kuulisin tarkemmin miten nämä huomioidaan.
”Alueellisessa riistaneuvostossa on edustajat maakuntaliitosta, ELY-keskuksesta, Suomen metsäkeskuksesta ja alueellisesti merkityksellisestä maanomistajajärjestöstä sekä kuusi edustajaa alueen riistanhoitoyhdistyksistä.”
Metsästäjiä 6/10.
”Otsikkoon palatakseni: jos kaikki uhanalaishavainnot ja muut varottavat kohteet olisivat metsätietojärjestelmissä metsäalan toimijoiden vapaasti käytettävissä, ely-keskuksen lausuntoja ja ohjeistuksia ei enää tarvittaisi.”
Annelin kirjoituksesta vähän ajatuksia.
Tässä on kaksi asiaa.
A) Millaisista havainnoista puhutaan? ELY-keskuksen viranomaisten omin silmin verifioimista havainnoista vai myös kansalaishavainnoista? Meillä on ollut jo vuosikaudet tekninen valmius siirtää aivan kaikki mahdolliset havainnot metsäalan toimijoiden käyttöön, mutta metsäala on vastustanut. Se ei ole halunnut kansalaishavaintoja esim. liito-oravista. Nythän nekin heille sitten lopulta siirtyvät.
B) Mitä vaikutusta havainnoilla on metsänkäyttöön? Keskustelun aloittaja hyvin kuvasi tätä problematiikkaa. Kun minä metsässä kulkiessani merkkaan havainnon liiturin papanoista, niin onko järkevää, että yli 20 vuoden jälkeen tämä havainto pomppaa esiin toimijoille? Entäs sitten harvinaisemmat vanhan metsän jäkälät ja sammaleet. Olen joskus törmännyt tällaisiin vanhan metsän indikaattorilajeihin (tai ainakin inaturalistin kautta ne on sellaisiksi tunnistettu). Nämäkin havainnot ovat laji.fi tietokannassa ja ovat jo siellä metsäalan toimijoiden löydettävissä, mutta toki ne olisi helposti siirrettävissä automaattisesti myös heidän omaan järjestelmään. Mutta onko se järkevää, että tällaiset kansalaishavainnot näkyvät toimijoilla, ja miten niihin kuuluu reagoida?
Ehkäpä toimintaa voisi kehittää niin, että ELY:n biologien työaikaa ei käytettäisi yli 20 v vanhojen havaintojen kommentointiin, vaan nämä ehtisivät enemmän juoksemaan kentällä verifioimassa tuoreita kansalaishavaintoja. Saataisiinko näin ajanmukaisempaa infoa suojeltavien lajien olemassaolosta? En tiedä, kunhan kyselen.