Käyttäjän Puun takaa kirjoittamat vastaukset
-
On toki minullakin Anton, mutta näissä vertailuissa kun ei oikein kannata käyttää omia lukuja, koska silloin aina joku pahoittaa mielensä.
No, laitetaan näin loppuillasta omat luvut:
Koivu < 30 vuotta, kuusi < 50 vuotta ja mänty < 60 vuotta.Nykyajan kasvatusmenetelmillä ja nykypäivän lämmenneellä ilmastolla, jonka positiivinen vaikutus Suomen metsien kasvuun on kiistaton, on aika vaikea päästä huonoon kasvatustulokseen.
Silloin pitää tehdä jokin asia täysin väärin.
Pääpuulajeilla alkaa ensimmäisten tukkien muodostuminen n. 20-vuoden iässä.
(Jätän tässä pois pohjoisimmat alueet, koska en tunne niiden oloja riittävästi. Joku sen puolen puuntuottaja voi kertoa luvut sieltäpäin.)
Jos normaaleissa nykypäivän talousmetsän kiertoajoissa, (koivu 40v. kuusi 60v. ja mänty 80v.) ei päässtä kuin 50% kokonaiskiertoajan tukkiosuuteen, on jotain mennyt pieleen, eikä metsätalous ole silloin ollut erityisen kannattavaa.Seuraavaksi voisimme vertailla vaikkapa metsään sidotun pääoman tuottoprosentteja.
Se olisi tasapuolisempi etelän ja pohjoisen välillä, eikä olisi niin riippuvainen pinta-aloistakaan.
Kertoisi kuitenkin jotakin toiminnan luonteesta.Sitä en edelleenkään ymmärrä, että hirvenmetsästäjiä pitää aina tilaisuuden tullen jotenkin arvostella.
Kyllä ammutuksi tuleminen lopettaa sen hirven osalta puiden syönnin aina siihen paikkaan, eikä siinä kyllä pitäisi olla mitään huonoa kenenkään kannalta.Mikä sitten Jessellä on se todellinen syy, ettei hän itse metsästä hirviä, eikä asenne niitä kohtaan jotka metsästävät, tunnu kaikkein luontevimmalta?
En minäkään metsästä hirviä, mutta olen todella tyytyväinen siitä, että niitä metsästetään vähemmäksi mailtani.Kyllä todellakin tänä päivänä puun varastointiin käytettävät alat ovat erittäin pieniä siihen nähden mitä ne olivat hevosaikaan.
Useamman hehtaarin olen vanhoja laanipaikkoja voinut metsittää vuosien myötä.
Se ei ole ollut aina kovin helppoakaan, koska puut kuorittiin ennen laaneilla, ja kuorta oli kertynyt jopa metrien paksuudelta.Metsän puolelta mättäminen on tietysti siinäkin mielessä järkevämpää, ettei tielle tulisi oksia ja muuta rojua.
Minun mielestäni näissä asioissa on menty koko ajan parempaan suuntaan.
Kyllähän metsäalan toimijat ovat ihan järkeviä ja käytännönläheisiä ihmisiä, joiden kanssa asiat ovat lähes aina sovittavissa.Tanelille:
Tässä muutamia lukuja, ne perustuvat kuvioiden toteutuneiden kauppojen mittaustodistuksiin.
Kysymyksessä ovat olleet istutetut, koko kiertoajan hoidetut talousmetsät, joten niissä ei juuri ole ollut mainitsemiasisi aukkopaikkoja.
Kuituosuus jää kiertoajassa pieneksi, kun varhaisperkaus ja taimikonhoito tehdään tehokkaasti ja harvennukset ajallaan.
Esimerkki 1: (keskinkertainen)
Etelä-Suomi, puhdas istutus-kuusikko, päätehakattu 62 vuotiaana.
Ensiharvennus: Kuitua 40 mottia/ha. Toinen harvennus 100 mottia/ha, josta kuitua 60 mottia, tukkia 40 mottia. Päätehakkuu 390 mottia/ha, josta tukkia 350 mottia ja kuitua 40 mottia.
Kuituosuus kiertoajassa n.26%.
Esimerkki 2: (huonoin)
Etelä-Suomi, puhdas istutus-koivikko, päätehakattu 46 vuotiaana.
Ensiharvennus: Kuitua 30 mottia /ha. Toinen harvennus 70 mottia /ha, josta kuitua 50 mottia, tukkia 20 mottia. Päätehakkuu 290 mottia/ha, josta tukkia 220 mottia, kuitua 70 mottia. Kuituosuus kiertoajassa n.38%Reima Rannan 50/50% jako kuitupuun ja tukin välillä koko kiertoajassa kiinnitti huomiotani.
Luku tulee ilmeisesti Pohjois-Suomeesta.
Omien tilastojeni mukaan kuitupuun osuus koko kiertoajassa on Etelä-Keski-Suomesta on alle 30 %.
Parhaissa kohteissa alle 20%
Tämä tietysti edellyttä oikea-aikaisia hoito- ja hakkuutoimenpiteitä, ja sitä, että puut kasvatetaan niille parhaiten soveltuvilla maapohjilla.Harjavallassa edelleenkin kaikki ennallaan, eli toisin.