Lainaus Wikipediasta:
”Neuvostotalouden alamäki kiihtyi vuonna 1990, ja pulat olivat jatkuvia. Tämä johtui perestroikan aiheuttamasta keskusjohtoisen talouden höltymisestä. Vuonna 1990 rikollisuus alkoi näkyä selvästi maassa. Pulat ja demokratialiike johtivat siihen, että Gorbatsovin kansansuosio pieneni huomattavasti vuoden mittaan.
Puolueen pääsihteeri laati 1990 presidentin käskystä erittäin salaisen ohjeen rahojen kätkemisestä kotimaahan ja ulkomaille. Tästä hyötyivät nuoret kommunistit.”

Neuvostoliiton loppuajat muistuttavat paljon Euroopan nykytilannetta.
Veronmaksajien rahoista tuetaan pankkeja, mutta tarkkaan ei tiedetä, mihin ja kenelle rahat lopulta päätyvät.

Tässä tapauksessa oli ilo olla väärässä tuon Kreikan aikataulun suhteen. Tosin tilanne näyttää nyt käyvän aina vain pahemmaksi ja tuleva romahdus entistä laajempaa aluetta koskevaksi.
Kerrottiin 1929 lokakuun pörssiromahduksen tapahduttua Amerikassa, Suomessa sanotun, ettei se lama täkäläisiin korpiin osaa tulla. Tuli se vain, ja jopa aika nopeasti. Miehet ja hevoset olivat koko talven savotassa ja huomasivat keväällä olevansa velassa puutavarayhtiöille.

Uutiset Euroopasta käyvät päivä-päivältä pahaenteisimmiksi. Espanjalle ilman ehtoja luvattu pankkituki taisi räjäyttää sellaisen pommin muissa tuen tarpeessa olevissa maissa, että tilanne karkaa kohta hallinnasta. Tässä valossa metsän voi nähdä jonkinlaisena turvasatamana, jos ei odota nopeita voittoja. Uusiutuvat raaka-aine ja -energialähteet ovat epävarmassa tilanteessa edes jonkinlaista tulevaisuuden turvaa antavia. Toivottavasti ei nyt aivan häkäpönttöaikakauteen kuitenkaan ajauduta.

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään, että kymmenien hehtaarien kanan- ja lehmänpaskakasat Venäjän metsissä ei niin paha asia olekaan Suomenlahdelle ja muulle ympäristölle. – Joten paskanna Jesse ihan vapaasti omiin metsiisi!

Suorittava porras kirjoittaa täyttä asiaa. Mikään yritys ei kestä tappiollista toimintaa määräänsä enempää, enkä oikein usko metsänomistajienkaan haluun rahoittaa metsäkoneyrittäjän ylimääräisiä kuluja. Järjen käyttö on sallittua, – jopa suotavaan myös puuntuottajilla. Nollahinta-alueet tulevat laajenemaan halusimme sitä tai emme. Itse olen toiminut siten, että yksikään puu ei kasva metsissäni yli 300 metriä kauempana tiestä.