Lapsuudessa ukkonen oli kotitalon jokakesäinen vieras. Muutaman kerran se yritti talon polttaakin, kunnes sähkö- ja puhelinyhtiö paransivat maadoituksiaan. Monet ukkoset istuttiin sähköttömällä lasiverannalla, tai kaikkein kovimmilla keleillä mentiin Skandinavia-Mosseen istumaan, kuten radiossa neuvottiin. Sen verran se aika varovaisuutta jätti, että sähkölaitteet tulee otettua irti seinästä ukkosen noustessa, vaikka taajaman reunalla asutaankin. Jonkin verran uusavuttomuutta näkee nykyään tässäkin asiassa. Paras taisi olla, kun katseltiin golffareita keskellä suurta väylää rautamailat ja sateenvarjot pystyssä ja salamoiden lyödessä jo aika lähelle!

Ei karhu metsässä mikään miellyttävä kaveri ole. Sen paskaan astuminen ei ylennä mieltä varmasti meillä kenelläkään. Joillakin palstalaisilla tuntuu vain tuo käsitys pedoista olevan peräisin luontokirjoista ja tv-ohjelmista. Muutama karhu siellä täällä ei vielä haittaa, mutta liika on liikaa. Virroilla ja Ähtärin seudulla majailee 40 karhua, eikä Päijänteen itä-puoli jää tästä paljoakaan jälkeen. Mehiläispesät, – ne mitä vielä jäljellä on, sekä rehupaalit saavat kyytiä säännöllisesti. Monelta jää nykyään petojen takia metsässä liikkuminen kokonaan, mikä ei ole hyvä asia missään mielessä.

Ei tuo mottimäärä ole mahdoton. Jos runkoja on 3000 kpl hehtaarilla, on keskitilavuus 400 litraa, ja jos runkoja on 2000 kpl, on keskitilavuus 625 litraa, jne. Maapohja, vesitalos ja muut kasvuolosuhteet on tietysti oltava hyvät.

Avohakkuukieltoa ei ole yhdessäkään Euroopan maassa, eikä sellaista ole myöskään tulossa. Poikkeuksen muodostavat muutamien maiden vuoristokohteet, joissa on eroosio- ja maanvyöryvaara. Näissä kohteissa toteutetaan metsittämisohjelmia mm. suomalaisten metsäasintuntijoiden toimesta.

Satapii ja suorittava ovat oikealla asialla. Isä-vainaa tapasi joskus sanoa, että ne valittavat joilla on siihen aikaa. Ammuttu hirvi ei syö taimikoita.