Kyllä se on sanottava, että ei ole tällä palstalla, eikä juuri muuallakaan sellaista ihmistä, joka voisi aivan rehellisesti väittää tulevansa täysikokoisen karhun kanssa hyvin juttuun, kun sellaisen kanssa satuu vastakkain, – ilman että on eläintarhan kalterit välissä. Karhu lähes aina väistää ihmistä, mutta joskus se kohtaaminen vain tapahtuu, ja silloin on leikki kaukana. Suomessa on tällä hetkellä keskimäärin 4-5 karhua jokaista kuntaa kohti, mutta paikoitellen kanta on paljon suurempi. Näihin petoihin pätee hyvin vanha sanonta: Maalta on helppo huudella ohjeita kun merellä sattuu vahinko.

Antonin juttua kommentoin, vaikka se melko varmasti alatyylisen nimittelytulvan taas aiheuttaakin. On lukijoiden asia tehdä tarvittavat johtopäätökset.
Olen kokenut vastaavan myyrätuhon kuin Antonkin aivan samaan aikaan ja vastaavassa laajuudessa, sekä myöhemmin aivan samanlaisen myyrättömän kauden. Pienpetojen metsästystä ei ole maillani, eikä muutaman tuhannen hehtaarin naapurustossakaan harrastettu kymmeniin vuosiin. Siitä huolimatta totaalituho iski kymmeniin tuhansiin taimiin. Vastaava tuho kävi 90-luvun alussa. Pienpedoilla on kiistatta myyrätuhoja vähentävä vaikutus, mutta kaikkivoimaisia eivät ole nekään, kun myyräkanta monen tekijän summana räjähtää tarpeeksi suureksi. Nämä ovat valitettavia tosiasioita joille ei voi meikäläinen, Anton, eikä kukaan muukaan mitään, – valitettavasti.
Seuraava myyrätuho tulee taas kun se on tullakseen, – niin minulle, Antonille, ja monelle muulle.

Aloittajan asianajaja on ilmeisesti halunnut saada aikaiseksi ns. laajennetun korvausvastuun, kytkemällä puutavarayhtiö juttuun mukaan. Yhtiöt ovat yleensä suojautuneet tällaisten vaatimusten varalta. Heillä on käytettävissä harjaantuneet lakimiehet. Mahdollisen korvauksen maksaa metsäkoneurakoitsija tai tämän vakuutusyhtiö.

Muistamme varmasti hyvin sen, kuinka tyhmimmät ja suurisuisimmat tyypit saivat aina tassipaikoilla turpiinsa, silloin kun nuoria oltiin. Toiset viisatuivat vähitellen, toiset ei koskaan…