Käyttäjän Puun takaa kirjoittamat vastaukset
-
Ei pidä sekoittaa petovihahölmöyttä siihen, että joillakin Suomen paikkakunnilla susista tai muista pedoista on yksinkertaisesti saatu tarpeekseen. Perho on tästä yksi esimerkki. On melko omahyväistä pilkata ihmisiä, jotka ovat pidemmän aikaa ja toistuvasti joutuneet kärsimään petojen aiheuttamista vahingoista. Ei siinä ole kysymys pelosta eikä vihasta, vaan kyllästymisestä vallitsevaan tilanteeseen ja yhteiskunnan ymmärtämättömyyteen.
Hirvimäärä on liian iso, siinä ei taida yhdelläkään oikesti metsää omistavalla olla epaselvää. Vahinkohirvet pitäisi saada hengiltä heti tavattaessa, mutta hieman tuo turvallisuuspuoli mietityttää. Miten homman saisi hoidettua turvallisesti?
Selvyyden vuoksi:
Lauantaina 2. helmikuuta sivulla A 12 Perhon susijahtia käsitelleessä uutisessa riistanhoitoyhdistys nimettiin virheellisesti metsästäjien edunvalvojaksi. Riistanhoitoyhdistys on riistahallinnon paikallisyksikkö. Metsästäjien edunvalvoja on Suomen metsästäjäliitto.
Minunkin varaukseni lähti jo sähköpostissa. Saavun perjantai-iltana ja lähden sunnuntaina.
Raahessa tammikuussa tehty suden näköhavainto löytyy Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Tassu-järjestelmästä, johon sen paikallinen petoyhdyshenkilö kirjasi. Suomalaisten susien liikkeet on jo melko tarkkaan kartalla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Tassu-järjestelmässä.
– Se auttaa hyvin moneen asiaan. Esimerkiksi kanta-arvion tekemiseen. Siihen voi ilmoittaa myös koiravahingoista ja yleensäkin vahingoista, mitä tulee, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotutkija Samuli Heikkinen selvittää.
Toistaiseksi suurpetohavaintotietojen keruu- ja hakujärjestelmä on vain tutkijoiden ja viranomaisten käytettävissä. Kuka tahansa ei petohavaintoja pääse järjestelmään kirjaamaan. Nykyinen malli on, että havainnoista voidaan olla yhteydessä paikallisen riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilöön, joka varsinaisen ilmoituksen tallentaa.
Tietokantaan pääsee käsiksi vain harvatMyös susihavaintojen selailu on käyttöoikeuksien takana. Suljettu järjestelmä aiheuttaa kansalaisten keskuudessa välittömästi huolta tietojen luotettavuudesta. Vapaan tiedon perään huudeltiin jo Twitterissäkin susiasian tiimoilta.
– No siellähän on runsaasti havaintoja suurpedoista ja kyllä niitä tietoja mahdollisesti voisi käyttää niiden suurpetojen salakaatoihin tai johonkin vastaavanlaisiin toimintoihin, Samuli Heikkinen toteaa.
Kuinka suuri uhka salakaato on?
– Minusta se uhka on todellinen. Siihen kannattaa suhtautua myös niin, että se on täysin olemassa oleva tapa.
Ihan oikeasti, eiköhän nyt unohdeta se susihälytysjärjestelmän kehittely. Suomi on jysähtämässä sellaiseen velka- ja talousahdinkoon, ettei ole ennen nähty. Tietysti, jos löydätte yksityisen rahoittajan, niin siitä vaan, mutta valtio pitää näistä suunnitelmista unohtaa. Tunnelma on nyt vähän samantapainen kun Holkerin hallituksen loppuaikoina. Silloin elettiin vahvan markan politiikkaa ja puhuttiin Pohjolan Japanista, mutta romahdettiinkin vuodessa Pohjolan Balkaniksi. Nyt puolestaan eletään kolmen A:n luottoluokitusharhaa.
Ideassa ei ole mitään vikaa, mutta rahoituksen löytyminen on mahdotonta. Yhden suden pannan asentaminen maksaa n. 20.000 euroa. Jos tämä tehdään vaikkapa kahdellesadalle sudelle, ollaan jo neljässä miljoonassa eurossa. Varoitusjärjestelmän kehittämiseen tarvitaan vähintään samankokoinen summa lisää. Tähän kun vielä lisätään järjestelmän vuotuinen ylläpito ja valvonta, ollaan jo yli kymmenessä miljoonassa eurossa. Yhden suden hinnaksi tulee jo 50.000 euroa.
Valtiolta tai kunnilta rahaa ei tule, enkä usko yksityiseen rahoitukseenkaan, koska susien imago ei ole tällä hetkellä enää kovin korkealla.Muistin virkistämiseksi:
Ei kysymys ole niinkään maaseudun henkisestä tilasta, vaan kaupunkilais-päättäjien ymmärtämättömyydestä maaseudun ihmisiä kohtaan. Maa-ja metsätalousministeri Jari Koskinen asialle jo heräsi, jatkossa ehkä presidentti Sauli Niinistökin. Veljenpojaltaan Villeltä ei voi kyllä kovin paljoa odottaa.