Käyttäjän Puun takaa kirjoittamat vastaukset
-
Uusimmassa Metsälehdessä on pitkäaikaisen ja kokeneen puuntuottajan Jouko Juurikkalan näkemyksiä uudesta metsälaista.
Kannattaa lukea!Susien kohtaaminen lopettaa typerät puheet.
Noista Jessen ja Leevin jutusteluista tulee väkisinkin se mielikuva, etteivät he ole luonnossa sutta koskaan kohdanneetkaan. Onko näin?
Eläintarhojen susia ei tietenkään lasketa.Siinä voisi karkeasti sanoa olevan kysymys kestämättömästä ja kestävästä metsätalouden harjoittamisesta. Suomen kieli antaa mahdollisuuden peitellä asioita joita ei haluta sanoa suoraan..
Kaikkien metsänomistajien etua on mahdotonta ajaa, koska osa heistä ei halua sitä ajettavankaan.
Toinen jakolinja on puuhametsänomistajat ja puuntuottajat.
Kolmantena vaikeutena tulee maantiede. Puhutaan monesti toistemme ohi, koska olosuhteet ovat hyvin erilaiset eri puolilla valtakuntaa.
On kiistatonta, että vallitseva tilanne hyödyttää kaikkia muita tahoja, mutta ei metsänomistajia.
Olen Tanelin kanssa aivan samoilla linjoilla. Vaikka itsekin taajamassa asustelen, en totta vieköön halua maaseutuasukkaita mollata. Olen saanut sieltä kelpo elämän eväät ja olen siitä syvästi kiitollinen. Niillä eväillä on pärjätty niin kaukana maailmalla kuin kotonakin.
Meillä joillakin on ongelmana se, ettei Suomella ole ollut koskaan siirtomaita. Kun ei muuta ole, niin siirtomaa-isäntä-asennetta pitää osoittaa oman maan kansalaisiin, eli maaseutuväestöön. Se on erittäin sivistymätöntä.Taas tullaan siihen, että ihmisen pitäisi väistyä pedon tieltä. Ei se niin mene. Maaseutuyrittäjät painivat ankarassa kustannuspaineessa. Talous ei välttämättä kestä taajama-asunnon hankkimista ja ylläpitämistä. Etenkään karjatilojen hoito etänä ei tahdo muutenkaan onnistua. Tulee mieleen vanha viisaus: Rannalta on helppo huudella ohjeita kun merellä myrskyää.
Perhon tapahtumista tehdään aikanaan varmasti myös vastaava elokuva. Aihe kiinnostaa suomalaisia. Tähän asti asiat on nähty vain pedon kannalta. Perhon tapahtumat toivat mukaan myös inhimillisen puolen.
Otetaan ihan rauhallisesti noiden Talvivaaran vesien kanssa. Uraania esiintyy lunnossa joka puolella aiheuttamatta sen kummempia haittoja. Nämä Talvivaaran vesien uraanipitoisuudet ovat lähes olemattomia verrattuna normaaliin luonnon taustasäteilyyn tai vaikkapa Tsernobylin aiheuttamaan säteilylaskeutumaan Suomen kamaralle 27 vuotta sitten.
Olen varma, että järkevä linja susien, kuten muidenkin petojen suhteen tulee vallalle Suomessa tästä eteenpäin. Vahinkopedot poistetaan suuremmitta viivytyksittä. Vain asumattomille alueille jää joitakin yksilöitä. Valtio ei enää jatkossa tule korvaamaan petovahinkoja, joten se ei tule myöskään estämään vahinkopetojen poistoa. Tällä tavalla saavutetaan kestävä tilanne kaikkien suomalaisten kannalta. Vakuutusyhtiöt tulevat vaatimaan myös hirvikannan alentamisen sille tasolle, että metsä- ja liikennevahingot loppuvat. Uskon, että 5-10-vuoden päästä asiat ovat jo kunnossa.