Käyttäjän Puuki kirjoittamat vastaukset
-
Metsästysvuokrasopimuksiin ei ole mahdotonta laittaa lisäyksenä esim. talkoilla tehtävää taimikonsuojaus-tapahtumaa. Joskus omassa seurassa oli mo, jonka metsässä ei saanut käyttää mitään moottorikäyttöistä apuvälinettä hirvenmetsästyksessä. Hirvenlihat tuotiin sieltä kantamalla muutama kilometri. Sopimuskysymyksiä .
Ukot kirjoittaa ketjun aluksi pari sivua puutaheinää laserkeilauksesta mutta ketjun lopulla alkaa jo olla jotain tietoakin asiasta,niin mielipide muuttuu 180 astetta :). Kehitys kehittyy näemmä…
Mulla on ollut varasahana hq rx 252 ja ihan hyvin pärjää vielä uudemmille sahoille, vaikka on sillä on jo ikää. Aika vähän sahattu ; meni käynnistin rikki eikä varaosina sitä löydy ihan helposti.
Jotkut sahat ostaa vielä 31 dm :stä kuusitukkia. Siinä tulee ”jonkin verran” parempi tukkisaanto kuin esim. sahalla, jonka 1. norm.kuusitukkimitta on vasta 49dm / 18cm.
” Kyllä metsähallitus osaa laskea pitkällä tähtäimellä, milloin puu kannattaa hakata. Tähän ei monikaan yksityinen metsänomistaja pysty. Metsän nopeakierto on taloudellisesti järkevämpää, kuin hidas puun järeyttäminen. Heti kun kuviosta tulee yli 50% tukkia, niin nurin vain. ”
Varmasti osaavat, mutta siitä ei ole varmuutta käyttävätkö sitten laskelmia metsänhoidossa vai meneekö hakkuut vain tulostavoitteen ehdoilla.
Jos leimikko hakataan päätehakkuulla, kun sen tukki% saavuttaa 50 % rajan, niin useimmissa tapauksissa ei ole oikein kannattavaa vielä uudistaa. Silloin arvokasvu% on vielä liki 2 kertainen tilavuuskasvu%:iin nähden nykyisillä tukkipuun ja kuitupuun hinnoilla, ja kasvu on vielä kovassa vauhdissa.
Hirvilupavaroistahan ne vahingot tulisi korvata (/ estää ennakolta), jotka hirvet aiheuttaa, koska niitä ei muutenkaan korvata ja hyvän ja onnistuneen metsänkasvatuksen suurimpina edunsaajina on jatkojalostajat ja valtio, joka perii hirviluvista myös maksut.
Liittyykö ehdotus korvausten kokonaan lopettamisesta siihen, että niillä ei ole kovin paljon merkitystä kokonaisvahinkojen ollessa suurempia ?
Hirvikantojen kasvu vuosikymmenten aikana on johtunut monesta eri asiasta. Esim. 2000-luvun alussa taisi olla paljon hirviä ja paljon taimikkovahinkoja. Ei osattu ennakoida hirvimäärien kasvua tarpeeksi hyvin. Ruokaa oli runsaasti metsissä, koska 90-luvun alussa tehtiin paljon päätehakkuita (joista muuten tavallista suurempi osa näyttää olleen luontaisen uudistamisen aloja = paljon männyn siemenpuuhakkuita). Taimikonhoitomäärät väheni 90-luvun puolivälissä aika paljon, joten silläkin on ollut oma vaikutuksensa. (Toisaalta väliaikainen väheneminen saattoi johtua juuri luontaisen uudistamisen lisääntymisestäkin–> th -tarve siirtyi myöhemmäksi).
Pyrkimys yhteistyöhön metsästäjien ja mo:en kesken on varmasti parempi vaihtoehto, kuin vastakkainasettelu tässäkin hirvituhoasiassa.
Voisi olla viisasta viilata uutta metsälakia vähän vielä uudestaan uudistusrajojen osalta. Pienehköjen alojen uudistaminen keskenkasvuisena on ihan ok hakkuiden järkeistämisen kannalta, mutta suurten alojen parturoinnista tuottovaatimusten takia ei ole kuin lyhytaikaista hyötyä.
Uudistuskuluja saadaan pienemmiksi esim. pienaukkoja hakkaamalla, mutta tulevaisuuden tuotot pienenee siinä samalla todennäköisesti.
Keskiarvosta ja keskimääräisyydestä : jos pää on pakastekaapissa ja jalat uunissa, on keskimäärin sopiva lämpötila ja hyvä olla.
200 m³/ha keskiarvo voi hyvinkin olla lähellä todellista, koska esim. Metsähallitus hakkaa keskenkasvuisia metsiä päätehakkuissaan.
Metsänkasvatuksen kustannukset on nousseet suhteessa puun hintaan, joten kannattaa laskea entistä tarkemmin kuinka paljon on valmis riskisijoittamaan, -kuten muissakin kohteissa myös metsänkasvatukseen sisältyy tietysti riskinsä , ei kymmeniä vuosia vaativa kasvatus ole riskitöntä ollenkaan –
Pieni tuotto kohtuullisella riskillä epävarmassa toimintaympäristössä kuvaa melko hyvin metsänkasvatusta sijoitustoimintana. Useimmilla siihen sisältyy paljon muitakin arvoja kuin taloudellinen.
Niinpä ei löydy. Minullakin lahoaa koivupino tienvarressa. Pitää varmaan levitellä takasin metsään lannoitteeksi, kun ei kelpaa energiapuuksikaan.