Mulla on käynyt niin, että ei läheskään kaikki mätästäjät ole soitelleet eikä ole aina ollut tietoa, että kone on menossa metsään. Sitten on pari tuttua konekuskia joiden kanssa tulee soiteltua ja pohdittua maailman menoa ja omaa työmaata. Kaikilla on työt tullut tehtyä.

Niin, jos lopputulos on päätetty ennen tutkimusta, kuten monesta nyky”tutkimuksesta” paistaa läpi?

Joulukuussa valmistui pieni ensiharvennus. Kohteeseen tehtiin n. 11v sitten taimikonhoito ja viime syksynä ennakkoraivaus ennen hakkuita. Lopputulokseen olen tyytyväinen. En ole kylläkään laskenut runkolukuja, mutta lopputulos miellyttää silmää. Kuitenkin vahva tuntuma on, että kun asiat tehdään oikeilla tavoilla on motokuskilla huomattavasti helpompaa lähteä tekemään kohteesta hyvää.

Suomessa Yara on laskenut ainakin peltoapulantojen hintoja n. 200e/t ja ymmärtääkseni peltolannotteita on saatavilla useita eri laatuja. Metsälannoitteista minulla ei ole tietoa.

Jonkinlaisena metsästäjänä sanoisin, että tulee se vahinko ennen pitkää tuossa niskalaakissakin. Hyvä ampuja tekee hyvissä olosuhteissa hyviä suorituksia, mutta nuilla ranka/pääampumisilla voi olla myös semmoisia varjopuolia, että nuoret kokemattomat metsästäjät kuuntelevat ja katselevat ja mahdollisesti jopa ihannoivat erittäin taitavien metsästäjien suorituksia ja yrittävät itse samaa liian vähäisellä osaamisella ja sitten on leukaa poikki yms.

Mielestäni onnistunut keuhkolaukaus on monella tavoin se paras.

Nuorempa kannoin joskus kolmea 40kg sementtisäkkiä kuormaa purettaessa ja kaksi meni tosi kevyesti ja nuo ei mitään yksittäistapauksia. Harvennuksella saatoin pienikokoisia tukkeja kantaa läjään. Ja olempa pöllin teossa laittanut ranteisiin lisäpainotkin. Kaikenlaista on tullut kokeiltua.

Nyt on olkapäät niin kipeänä, että särkylääkettä pitää syyä tämän tästä. En tosin tiedä onko nuoruuden pösilyyksillä osuutta asiaan.