Viime yönä tuli muuten hienoa luontokuvausta ja upeita kelkka ja talvikuvia juuri noista maisemista Pitkäjärven laavulta. Anssi Viskari todellakin pani parastaan kelkkatemppuja tehdessään.  Katseliko kukaan muu palstalaisista?

Kyseessä siis ovat reilu 2kk kellarissa viettäneet taimet. Kosteutta on ollut vielä riittävästi,  valoa ja lämpöä ei.  Yksittäisiä homeen sisään jääneitä kuusia oli.

Mikään ylimääräinen lapioon liittyvä ei kiinnosta. Tähän vuodenaikaan näissä sääoloissa istutus tuon kuntoluokan taimilla ei järkevää. Nyttemmin ajatuksena siis elvytetäänkö taimia laatikossa vielä hetki ja mahdollisesti myöhemmin koko levy nostettaisiin pois laatikosta valeistumaan talveksi metsänlaitaan.  Vai voisiko taimet valeistua laatikossa? Tuosta sitten revittäisiin ensi keväänä taimet vakkaan, jos ovat hengissä.

Voin laittaa tilannepäivityksen taimien kuntoluokasta, jos tulee saunaa lähdettyä lämmittämään. Lähinnä kiinnostaa,  miten kuusten latvukset ovat käyttäytyneet. Ovatko alkaneet avautua ja vihertyä vai pudonneet pois.

Oletteko muuten huomanneet,  jos käyttää saippuanpalaa veneentappina, niin se voi yllättävän nopeasti luiskahtaa pois reijästä. Etenkin lasikuituveneessä.

Jaahas,  palstalla siivouspartio vienyt taas ihan asiallisetkin kommentit pois. Kiitos kuitenkin MaraKetille vinkistä, kuuklettelin tuota valeistutusta ja kyllä se johti nimimerkki Nikon kirjoitukselle. En kyllä usko,  että kyseessä olisi sama kaveri,  eikä ainakaan humalassa. Asiallista porukkaa.

Tuohon valeistutukseen, johon siis päädyin. Nyt laatikot olleet pari päivää avattuina ja kasteltuina koivujen  varjossa. Miten tästä eteenpäin?

– Tulisiko laatikot repiä alalaidasta, (10cm korkeus) jotta taimet  tuulettuisivat ja saisivat enemmän valoa?

– Peräti poistaa taimet laatikoista,   missään täällä ei ole tosin kosteutta maassa ja mietityttää,  jos taimet alkaisivat juurtua

– Ja viimeiseksi,  koitetaanko saada taimet menemään laatikoissa vielä talven yli ja istuttaa vasta keväällä,  maalaji edellyttäisi kyllä kunnon juurtumista,  muuten talvi nostelee. Ja edelleen vettä ei ole luvassa.

Tuo mahdollinen taloudellinen tappio on sikäli pienempi,  mitä aluksi luulin, laatikoita olikin vain 4 kuusta ja 2 mäntyä. Kuuset huomattavasti kärsineemmän näköisiä,  neulaset alta harmaantuneet ja latvat valkoisia ”villalankoja”. Männyt taas keskimäärin istutusta odottavan näköisiä  suurella osalla ei ole edes kasvaimia. Lisäksi löysin kellarista vuoden 2010 Vergelegen cabernet sauvignon + merlot pullon. On valitettavasti lajinsa viimeinen – kuin Nestori Miikkulainen konsanaan.  Muistan toki, kun aikoinaan laitoin jokusia tuotakin lajia kehittymään, mutta luulin jo kaikkien tulleen juoduiksi. Sikäli nyt alkaa olla varmasti viimeiset hetket, tuskin tuo enää kellaroimalla paranee. Tosin alkujaan tuo oli aivan liian nuorta.

Siitä valeistutuksesta vielä, mitä se tässä tapauksessa varsinisesti olisi? Netissä oli kukkaruukkuja, varjoa ja hiekkaan hautaamisia.

Helteiden helpotettua ja sahdin loputtua käväisin kellarista v 2011 Lan  Gran Reservan. Tuo mielyttävän tamminen ja pehmeä riojalainen – joka on oikeastaan sitä antavampaa mitä lämpimämpänä sen nauttii – paljasti kuitenkin jo eteisessä vastaan tulevia taimilaatikoita. Ei  nyt mitenkään merkittäviä määriä, ehkä 7-8 kpl jo suhteellisen kevyitä valko kasvaimisia taimia sisältävää laatikkoa.

Kaivinkoneen sylinterin korvan ratkeaminen tosiaan taisi keskeyttää kevään korvalla istutus puuhastelut, nyt sekin olisi ilmeisesti taas ollut kunnossa.

Millä ideoilla kannattaisi jatkaa?

Säästää taimilaatikot juhannuskokkoon? Sännätä suurella riemulla laikuttamaan/raapimaan taimille paikkoja,  vaikka sadannan vajaus on mitä on ja aukon tulenarkuus on kuin Lapualla 1976? Kantaa ja avata laatikot talon seinustalle, kastella, totuttaa valoon ja koittaa syssymmällä, jos on kosteutta? Unohtaa koko homma toistaiseksi ja alkaa suunnitella rapujuhlia. Tai eipä niitä juuri suunmiteltu ole aiemminkaan

Ei vaan ihan puhtaasti joku .308, jolle löytyy kaikkea kevyistä varmint luodeista Suomen suurriistaan ja vielä siviilikäytön ulkopuolellekin. Omistakin nurkista löytyy vielä joitain 10,1g Hammerhedejä, joilla ominaisuutena tuntui olevan, että lyijy tulee ulos toisesta reijästä ja vaippa toisesta. 1 kerran ammuin peuraa täysin luvallisella,  mutta ennemmin rata/harjoituskäyttöön tarkoitetulla luodilla. Teki toki tehtävänsä,  mutta oli täysin hajonnut. Luultavasti kauempaa palloniveleen osuessaan olisi voinut jäädä jo pintaan.

Koko kuparin kanssa ongelmaksi taas voi muodostua ampumamatka ja nopeus. Eli luoti ei enää jaksaisi avautua kunnolla. Itse en ole tuohon törmännyt,  koska en ole kokenut tarpeelliseksi alkaa koittamaan mitään yli 300m kaatoja iltahämärässä. Lähempääkin ammuttua voi joutua etsimään, sikäli mikä tahansa koira on hyvä,  kun ne normaalisti menevät ihmettelemään, mikä möykky täällä on.

Ja edelleen tuosta iltakytästä, itsellä käytössä teoriassa laiton yhdistelmä.  Siihen on vaan niin vahva luotto,  ettei mikään reikäkoon kasvattaminen korvaa oikeaa itseluottamusta ja varmuutta. Peura ei tiedä,  puuttuiko luodista muutama joule kun selkäytimen jatke jää pois pelistä tai sydämen nurkalta pistetään läpi. Rusakkoa voi vallan mainiosti ampua päähän n. 70m asti ja siitä eteenpäin etupäähän. Tällöinkään lihaa ei mene liikaa haaskuun. Pisin kaato on sekin alle 300m, mutta tuolloin oli hyvät valaistusolot ja kettu kohteena. Tiedän hyvin pystyväni varmoihin riistalaukauksiin kyseisellä ase/patruuna yhdistelmällä tuelta aina 350m asti,  mutta sitä vitutuksen määrää ei korvaa mikään,  jos joutuu mitä tahansa kituvaa eläintä etsimään. Etenkin jos se lopultakin jää vielä löytymättä.

Hirvelle on sitten juurikin tuo .308 ja patruunana tuo ihan perus 12g Mega. 1x hieman viistosti ammuttu oli jäänyt vastapuolen nahkaan, mutta kylkeen ammutut ovat kyllä menneet siististi läpi. Teho riittää varmasti, tarvii vain olla riittävä varmuus, selvät sektorit, joita EI ylitetä sekä esteetön maasto. Ja riittävästi munaa olla myös ampumatta epävarmassa tai huonossa tilanteessa. Aivan liian usein joutuu kuulemaan ”Ammuin kumminkin jos vaikka….”