Käyttäjän Puu Hastelija kirjoittamat vastaukset
-
Mikä tämä erikoinen ongelma turistiviisumien myöntämisessä oikein on? Nyt ne kaverit, jotka saivat aikaan suomalaisten passijonot alkavat käsitellä turistiviisumeita ja päinvastoin.
Toki edelleen on kesälomakausi, sairauspossaoloja runsaasti, osaavaa henkilökuntaa ei tuosta vaan saada tilalle, tulostinpaperi tai muste voi olla loppu, ohjelmistopäivitys ei toimi, palvelunestohyökkäys hidastaa töitä…
Jos joku kaipaa lisää vinkkejä, miksi hommat eivät oikein edisty, niin pientä korvausta vastaan konsultoin.
Tänään muuten poikkesin palstalla, johon taannoin tuli istutettua/kylvettyä plataanin, tammen, hevoskastanjan ja jalokastanjan siemeniä/terhoja. Sama tulos kuin edellisvuonnakin, mitään näistä ei vaiuttanut kasvavan. Olen hieman pettynyt.
Voisiko kyseeseen tulla osien summan realisoiminen? Spin-offit ovat olleet aika yleisiä vime aikoina. Tuosta 3M uutisestakaan juuri ole aikaa.
Käsittämätöntä tämä palstan vaatimus sosialismiin ja sopimusyhteiskunnan rikkomiseen.
Sähköyhtiöt eivät saisi tehdä maksimaalista voittoa viemällä sähköä kannattavasti. Voimassa olevat kaasunmyyntisopimukset täytyisi repiä Saksassa – ilmeisesti myös määräaikaiset sähkösopmukset Suomessa, jos oma on sattunut menemään vanhaksi ja hinta nousee.
Samalla uskotaan, että Saksassa kyläläisten voimaloita olisi keskellä asutusta ja suurpääoma loistaa poissaolollaan? Eivätkö kyläläiset lahjoitakaan energiaansa solidaarisesti omakustanne hintaan – kuin jossain sosialistisessa utopiassa – kun ne Keski-Euroopan hinnat ovat olleet merkittävästi pohjoismaita kalliimmat?
Erikoista. Kuin myös se, ettei palstalla ole noteerattu, miten USA on luvannut 100000000 dollaria ukrainalaisten koulutukseen. Se on todella hienoa, kun panostetaan ihmisten kouluttamiseen. Etenkin, kun se koskee ukrainalaisten lentäjien opettamista käyttämään länsi kalustoa. Ei sota sen jälkeen enää kauaa kestä.
”2015 tehtiin karun paikan männikköön tuollainen suojuspuuhakkuu. Jätettiin kuitukokoisia mäntyjä n 160 kpl/ha. Kuvio on mäen päällä ja ensimmäinen myrsky kaatoi niistä suuren osan ja jatkossa kaatui lisää. Tämä äestettiin ja kylvettiin. Nyt siinä on hyvä taimikon alku. Naapuri sai tuulenkaadoista polttopuita.”
Olisit tehnyt jatkuvan kasvatuksen hakkuun, niin nyt ne 160 kuitukokoista mäntyä olisi jo 1 tukin puita ja alla olisi tulossa 160 tainta. 2030 saisit hakata 2 tukin puita, jäljelle jäisi 160 kuitukokoista puuta ja 160 tainta……
Yksinkertainen monivalintatehtävä, mutta niin vaan vastaamatta jäi.
Jos EDIT tietäisi yhtään mitään Saksan sähkönhinnoittelusta, niin voisi löytyä ymmärrystä paremmin tälle yritysten rahastusoikeudelle kuluttajien kustannuksella. Ja nimen omaan hallituksen siunauksella.
Mikä taas tuohon saksalaisten kaasun hinnoitteluun tulee, uskoisitko täällä hallituksen suosion nousevan, jos sähköyhtiöille annettaisiin lupa käyttää määräaikaisia sähkösopimuksia pyllyn pyyhintään ja nostaa hinnat 4x nykyisestä? EDIT
Yösähkö muuten sähkön myyntiartikkelina on käytännössä historiaa, mutta kun on aurinkopaneelit katolla, niin voi vain myhäillä, mitä siirtohintoihin tulee. Hauskana yksityiskohtana, tänä kesänä ei tullut lainkaan muutettua lämminvesivaraajia yösähköltä tuonne iltapäivän tunneille, koska ylijäämän myynnillä tienaa verrattuna omaan tämänhetkiseen sopimukseen.
Mistä tämä ihmeellinen piilososialismi – tai oikeastaan ihan avoin kumpuaa? Tuotantokustannuksilla ja markkinahinnoilla ei ole mitään tekemistä niukkuuden valitessa. Se, mistä syystä saamme nauttia Keski-Eurooppalaisista sähkönhinnoista ovat juurikin nuo uudet siirtokaapelit jotka mahdollistavat suuremman tehonsiirron parempikatteisille markkinoille. Tämän hetkinen hintanotkahdus johtui jonkun uutisen mukaan juuri tehonsiirtoon liittyvistä ongelmista.
Puuki, löysin kuuglaamalla niitä järeämmän puuston harvennusmalleja runkolukuun pohjautuen. Sikäli löytämäni malli oli kyllä ppa johdannainen, että edellytti myös puiden paksuuden tuntemista. Täytyy kun palstalle päätyy ottaa mukaan relaskoopin lisäksi mittasakset, niin saa vertailupohjaa.
Ja tosiaan, nuo nyt n. 2v taimet, jotka vielä keväällä olivat 1,5v pakastetaimia odottelevat talon seinustalla istuttamisen ihmettä. Uskoisin maan olevan nyt sopivan lämmintä ja juurtumisen nopeaa. Ehkäpä jo aivan pian tulee tuota istutusurakkaa jatkettua.
Aina välillä miettii, mikä on ammattikirjoittajien taksa. Meneekö palstamillimetrien mukaan vai ihan tuntilasktuksella? Hyödylliset hölmöt ovat tietenkin asia erikseen niihin kuulun itsekin, kun tänne kirjoittelen.
Mutta hieman käsiteltyihin aiheisiin liittyen. Ihmetyttää tuo Tolopaisen logiikka koskien pohjoismaisia sähkömarkkinoita, jotka myös etelään päin ovat kaapeloidut.
Jos Suomessa on tänäänkin ollut koko päivän tuon n. 2000MW vajausta omasta tuotannosta, niin olisiko asia pitänyt ratkaista
a) rajoittamalla kulutusta
b) lisäämällä omaa tuotantoa ottamalla varavoimaloita käyttöön vai
c) tuomalla sähköä?
Uskoisin, koska markkinat toimivat on päädytty halvimpaan ja helpoimpaan ratkaisuun – tuomaan sähköä.
Koska huomiseksi on luvattu tuulista päivää ja markkinat toimivat, niin sehän näkyy jälleen sähkön hinnassa.
Mutta tämä täytyisi kyllä jo kehystää, psoittaa kyllä sen tason osaamista, että oksat pois!
”Saksassa valtaa pitää hallitus eikä yhtiöt, niillä ei ole samanlaista rahastusoikeutta energiasta kuluttajilta kuin Suomessa.”
Mielestäni kaikki sijoitustoiminta täytyy tähdätä syklien ja sukupolvien yli.
Tänään ja eilen muuten ollut lasissa Edna Valley chardonnay (2019). Aivan loistavaa kylmien loimulohileipien kanssa, mutta ei sitä kyllä illan istumiseen voi suositella.
Niin, tämä jatkuva harsinta on mielestäni esimerkki siitä, ettei ole vtunkaan väliä sillä, millaisia rääseikköjä jälkipolville jätetään. Aivan sama, kuin asuntosijoittajalla olisi koko talo hallussaan, mutta sieltä nostettaisiin vain vuokratuloa, eikä talon kunnon ylläpitoon laitettaisi mitään, koska esim. putkiremontti ei nosta vuokratuottoa lainkaan. Päin vastoin, voi joutua antamaan jopa haitan perusteella alennusta.
Mistä muuten tälle palstalle ovat osuneet kaikki jälkiviisaat Fortum johtajat? Nätisti sanottuna tunnen myötähäpeää. Viimeisin sijoitus muuten tuottanut n. 60% reippaassa kuukaudessa, mutta valitettavasti siinäkin vain hiluja kiinni.
T. Isorokko
”Olisiko Puu Hastelijalla joku metsien kadonnut laji esittää, jolla voisi tuota lajikatoa perustella?”
Pyrin nyt vastaamaan tähän kieli keskellä suuta parhaan tietoni mukaan.
Metsään olen kadottanut ainakin yhden tulppa-avaimen. Sikäli harmillista, että kyseisen avaimen terän lukituksen avaamiseen tarkoitettu koko oli vain 10mm. Siis sangen harvinainen, vaan ei ainutkertainen.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut koko Suomen luonnonvaraisen mursukannan viimeinen yksilö, jolle siis koitti lopullinen eksodus. Tätä pyrin tuomaan kirjoituksellani esiin. Mitä valintoja metsänhoitotoimissamme tai elämässämme olisimme voineet tehdä toisin, jotta musun kohtalo ei olisi vastannut Nestori Miikkulaisen vastaavaa. Saimaalla muuten erikoinen tilanne. Norpat laajentavat reviirejään, poikasia tulee se 100kpl/a, verkkokalastuskiellot (ja kohta ole niitä jotka viitsisivät kalastaakaan) eivät tapa poikasia, mutta kanta vaan ei virallisesti nouse 20v eliniästä huolimatta. Vissiin samat laskijat kuin hirvillä ja peuroilla.
Tein muuten sangriaa siitä lopusta viinistä, mielestäni erinomainen esimerkki, miten estetään hävikkiä ja voidaan esittää ”miten pienillä teoilla…” Ehkä mursu voisi hyvin ja polsuttelisi onnellisena Aurajokea ylös – tai mitä se nyt Turussa tekisi? Siis silloin jos kaikki pastalaiset olisivat kehnon viinivalinnan muuttaneet kesäkaudella sangriaksi ja talvikaudella glökiksi. Ja voihan jonkun täysin juomakelvottoman version kastikleeksilin keitellä. Sopii mainiosti täydentämään esim. kunnon paistia.
Tähän loppuun jos vielä toteaisin pään kulmasta johtuen kielen päätyneen kuitenkin poskelle. Ehkäpä poskihoito auttaisi saamaan taas kielen keskelle suuta?
Kastelin muuten taimet, varmaan näillä ilmoilla hyvä kastella vaikka kohta uudelleenkin.
Käsi sydämelle metsiemme miehet, naiset ja muun sukupuoliset. Otsakkeen lajikato on todellisuutta. Miettikää, miten olisimme voineet hoitaa metsiämme toisin, jotta maamme viimeisen mursun kohtalo oltaisiin voitu välttää.
Lasissa tänään Borsari Amarone della Valpolicella 2018, ehkä liian tanniininen ja hilloinen, jopa vetinen. Kuitenkin aavistus mielyttävää kirsikkaisuutta. Ei jatkoon.
Muuten tyynen ja hiljaisen järven rauhaa ei enää häiritse edes äskettäinen silkkiuiklujen napsuttelu. Haikea tietoisuus siitä ettei mursua enää tarvitse odotella täyttää mielen. Mitä olisin voinut itse tehdä toisin. Entä jos viimeisetkin taimet olisi tullut saatua aukkoon tuossa jääkiekon mm huuman lomassa? Nyt olen ajatellut ehkä loppuviikosta – tai heti alkuviikosta istuttaa ne. Jahka luvatut helteet ovat ohi. Olisiko mursu tällöin voinut pelastua.
Mitä jos talven hakkuiden yhteydessä olisin jättänyt jonkun haavan kaatamatta tai kaatanut jonkun pystyyn jättämäni pökkelön? Entä jos olisikin jättänyt viimeiset kuitupölkyt metsään kirjanpainajien herkkupöydäksi? Voisiko mursu tällöin paremmin Suomessa?
Näitä miettiessä hyttysten etujoukot ovat alkaneet käydä rohkeammiksi ja aion vetäytyä sisätiloihin miettimään, mitä muuta voisi tehdä jahka luvatut helteet ovat väistyneet.