Käyttäjän putte kirjoittamat vastaukset
-
Minä en tiedä mitään jatkuvan kasvatuksen koulukuntaisuudesta, enkä siksi omaa minkäänlaisia intohimoja asian puolesta enkä vastaan. Harjoitan uudistamiseen tähtäävää puuntuotantoa, mutta kuvionrajoja järkeistääkseni sovellan reuna-alueilla menetelmää, jota mahdollisesti kutsutaan jatkuvaksi kasvatukseksi.
Vapaa markkinatalous hoitaa kuitu- ja tukkipuun suhteen aina oikeaksi. Hyvä, että pakkokeinot poistuivat. Aina löytyy joukko tuottajia, jotka hakkaavat puunsa ennen Jumalasta seuraavien oppeja. Jos näiden määrä lisääntyy, tukkipuun hinta nousee, ja tukin latvalpm pienenee. Kohta ennenaikaisten hakkaajien määrä pienenee.
Kyseessä on automaattisesti toimiva keinulauta, joka pyrkii olemaan aina vatupassissa. Siihen siirryttiin Länsi-Euroopassa vähän aiemmin kuin Suomessa. Suomen metsätalous tosin laahaa vähän jäljessä. Venäjä siirtyi siihen kasvukipujen kanssa. USAssa siinä on oltu aina. Se on markkinatalous.
No ei kai siitä nyt puunjalostus minnekään katoa eikä tukit lopu jos joku rahapulassaan hakkaa keskenkasvuista puuta. Sitähän kasvaa joka vuosi lisää, ja sahateollisuushan käyttää vain 23 miljl. m3 vuodessa.
Rajanaapurin etuosto-oikeus metsätilakaupoissa ei olisi kovinkaan suuri ongelma perustuslaillisesti, vain n. 15% kiinteistökaupoista käydään vapailla markkinoilla eikä etu ei kohdistu poliittisesti mihinkään ryhmään. Etu kohdentuu metsäpoliittisessa selontessa sovitusti suurempien tuotantoyksiköiden tuomiin etuihin ja metsäteollisuuteen, joka saa edullisemmin raaka-ainetta, sekä sitä kautta koko yhteiskuntaan. Valtion kannalta keino olisi edullinen, rahoitusta ei tarvita lainkaan, hallintoa järjestely ei juurikaan lisäisi. Yhtenäisten tilakokonaisuuksien kasvaessa yhteiskunnan panostus maanmittauslaitoksiin ja metsäkeskuksiin pienentyisi, ja Kemeran kaltaisista subventioista voitaisiin luopua suunniteltua nopeammin. Myöskään ei olisi tarvetta lähteä perustuslaillisesti ongelmallisiin järjestelyihin perintö- ja lahjaverotuksessa.
Kunnan etuosto-oikeuden ja maanhankinnan yhteydessä paljon puhutun ansiottoman arvonnousun hyötyä ei ole tarpeen sekoittaa toimenpiteisiin, joilla puuntuotantoa pyritään järkeistämään. Ne ovat aivan eri asioita. Myöskään ei kannata muistella maanhankintalain aikaa. Siihen ei Suomessa ole paluuta.
Mehänpoika:
>>liian tiheät hirvikannat ovat vieneet hyvin monen metsänomistajan kiinnostuksen metsiensä hoitoon.<<Liian tiheä hirvikanta on yksi tärkeä aiheuttaja. Yhteiskunta ei pelkästään tue hirvenmetsästystä harrastuksena vaan järjestää paukkuahneudelle tyydytystä, ja seuroille tuloja kustannuksista ja seuraamuksista välittämättä. Viimeisin keino oli elintarvikelain muutos, jolla lahtivajat voidaan muuttaa lihakaupoiksi ilman mitään ennakkotarkastuksia. Asiaa ylistettiin Metsästäjä-lehdessä 2/14. Odotan mielenkiinnolla lähteekö seurat myymään puuntuottajien kustannuksella kasvattamaansa karjaa omaan lukuunsa.
Toinen seikka metsänhoidon kiinnostuksen vähentymiseen on puuntuotannon kannattavuuden pienentyminen. Taloudellinen panostus suunnataan tuottaville aloille eikä tuottamattomaan puuntuotantoon. Yhteiskunnan intressi lienee tuottava metsätalous, mutta järkeviä keinoja sen saavuttamiseen ei ole otettu käyttöön.
Harrastelija:
>>Jos valtion maita myydään / jaetaan jonkun etuosto-oikeuden perusteella, niin väärinkäytöksiä tahtoo tulla.<<En ymmärrä mitä väärinkäyttöä rajanaapurin etuosto-oikeus voisi aiheuttaa. Vapaa kilpailu ja markkinatalous toimii, ja metsäryhmän tavoite kasvavasta tilakoosta ja puuntuotannon yrittäjyydestä lähtee oikeasti toteutumaan. Rajoitteet olisi tietenkin oltava sukulaiskaupan ja kiinteistön käyttötarkoituksen osalta.
Harrastelija:
>>”Juipin” ehdotus (naapurin etuosto-oikeudesta) ei kyllä nyt oikein miellytä, se olisi paluuta vanhaan ja minusta liian ohjattuun systeemiin. Ennen näitä valtion metsäpalstoja jaettiin käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi maanviljelijöille.<<Minusta naapurin etuosto-oikeus olisi juuri oikea toimenpide tilakoon kasvattamiseksi. Sillä ei ole mitään tekemistä metsän jakamisesta "ilmaiseksi" pellon- tai lehmänomistajille.
Puun takaa:
>>Oulujärvikin kallistuu kaakon suuntaan ja purkaa jossain vaiheessa vetensä Pieliseen päin.<<Ennen sitä Oulujärven on kohottava ainakin tuo parin kilometrin matkalla Kajaaninjoessa oleva 15m nousu Pielisen suuntaan. Viiden millin vuosivauhdilla se sujuu 3.000 vuodessa, edellyttäen ettei Nuosjärvi kohoa lainkaan, joka toki kohoaa jos Oulujärvikin kohoaa, mutta minnekäs meillä on kiire, joten lastuja laineisiin sitä odotellessa 🙂
Timppa:
>>Minulla on käsitys, että puitten kasvu sopivan jyrkässä rinteessä laskettuna vaakasuoralle projektiolle on suurempi kuin tasamaalla. …<<Yritin etsiä Metlan julkaisuista, mutten löytänyt. Muistelen joskus lukeneeni – vastoin käsitystäsi – että kaltevuus kokonaisuutena keskimäärin vähentää kasvua. Uskon kuitenkin, että etelärinne lämpöisenä paikkana tuottaa keskimääräistä paremmin. Rinteen alla kilpailuvaikutus lisää puiden pituutta, mutta tuskin kuutioita ellei ravinteisuus ole rinnettä parempi.
Vaikka rinne lisäisikin kasvua, en laskisi sille mitään arvoa, koska korjuulle ja kulkemiselle aiheutuva haittatekijä on kuitenkin kymmenin verroin lisätuottoa suurempi.