Käyttäjän Portimo kirjoittamat vastaukset
-
Täällä pohjoisessa on ötökkää niin, ettei henkeä tahdo saada. Portimo on viime aikoina vetänyt naamaan ihan tavallista rypsiöljyä. Saa laittaa aivan huoletta silmiin ja suupieliin ja vaikka nuolla sormet puhtaaksi.
Nythän tämä vasta mielenkiintoiseksi menee, kun samaan tilaan on lainhuuto tamperelaisella ja myyjäosapuolella. Ois jännä kuulla miten rekisteriviranomainen selittää asian.
Meillä puolikesyt ilvekset syövät kauriit, ketut ja supikoirat. Muutamia kotikissojakin on mennyt. Luultavasti myyrät ja maalinnut ovat tyytyväisiä. Laitoin pari viikkoa sitten palstalle kännykkäkameralla otetun kissan kuvankin.
Ei siittä mitään hirveitä verosanktioita mene. Lainhuutohakemuksen jättämisen yhteydessä pitää sanoa, että leimavero on vanhentunut eikä sitä tarvitse maksaa. Jos vaativat maksettavaksi, pitää laittaa verottajalle hakemus, että vanhentunut vero palautetaan.
Isoin riski tässä on se, että naapuri möisi tilansa vilpittömälle ostajalle, joka ei tiedä vanhasta kaupasta. Silloin aloittaja olisi auttamattomasti menettänyt maansa. Myös on riski se, että naapuri kiinnittää maansa velan vakuudeksi. Jos huonosti kävisi, menisi myös aloittajan maa pakkohuutokauppaan.
Mutta tosiaan laita asia vireille. Hae vanhat kauppakirjat tai kysele kopiot käräjäoikeuden arkistosta. Mene niiden kanssa maanmittaustoimistoon.
Ennen nykyisen maakaaren voimaantuloa piti ensin hakea maanmittauskonttorilta palstan lohkomista. Jos tämä lohkominen on tehty, palstasta on muodostettu erillinen tila eli se ei enää ole osa myyjien kantatilaa. Joskus tämä lohkominenkin on unohtunut hakematta.
Lohkomisen jälkeen piti hakea lainhuuto. Silloin tällöin tulee vastaan tapauksia, että tämä lainhuuto on uhohtunut hakematta. Voisiko olla kyseessä tällainen tilanne.
Mutta ei muuta kuin haet vanhat kauppakirjat esille ja jätät maanmittaustoimistolle lainhuutohakemuksen. Kauppakirjaa on tehty kolme kappaletta. Yksi ostajalle, yksi myyjälle ja yksi julkiselle kaupanvahvitajalle. Jos ostajan kappaletta ei löydy, toista kappaletta voi kysellä silloiselta kaupanvahvistajalta tai hänen arkistonsa voi olla jo käräjäoikeuden arkistossa.
Oiskohan tuossa viisainta laittaa sumuruiskuun 5 % seos glyfosaattia ja kävellä taimikko läpi. Onhan se tietenkin hevosen hommaa varsinkin suojaimet päässä. Jos taimikko on kuusta, saa sinne pitkään heinikkoon ruiskuttaa aika lailla surutta. 3-4 vuotta saa sitten olla huoletonna kastikan suhteen. Lähtee siinä samalla vesakotkin. Tästä kesästä alkaen torjunta-ainetta saa hankkia vain, jos on suorittanut käyttötutkinnon.
Joo. Ei kaikki glyfon käyttö ole järkevää. Jossain päin karjan rehuksi korjattavan viljan tuleentumista nopeutetaan glyfolla. Ei kai onneksi Suomessa.
Niittomurskain muutaman vuoden välein on myös hyvä lääke tien reunoille.
MCPA on siitä hyvä, että se jättää heinän mutta tappaa pajun. Ei metsity uudestan niin herkästi.
Mutta oletteko palstalaiset huomanneet, että marraskuussa tuli voimaan uusi torjunta-aineasetus. Ammattikäyttöön tarkoitettuja torjunta-aineita saa myydä ainoastaan henkilölle, joka on suorittanut torjunta-aineiden käyttötutkinnon. Ei tipu MCPA:ta eikä Rounduppia, jos ei ole näyttää myyjälle todistusta.
Myy pois minulle niin ei tarvitse tuommoisia pähkäillä.
Kai se on niin, että taimikonhoidossa männikön tiheys pitäisi pudottaa 1700 – 1800 taimeen hehtaarilla. Litramäärää tulisi sen verran, että ostajia kiinnostaa.