Käyttäjän Portimo kirjoittamat vastaukset
-
Portimolla on sellainen kohtalaisen laadukas peli ja myös pinpointteri. Enempi olen käyttänyt kadonneiden työvehkeiden etsintään. Olen myös kokeillut vanhoissa pihapiireissä ja vanhoilla työmailla. Jouduin toteamaan, että maaperä on täynnä metallia. Laite huutaa jotain 40 vuotta vanhaa alumiininpaperipalaakin puhumattakaan lukemattomista nauloista ym.
Jos meinaa löytää jotain mielenkiintoista, pitäisi opetella signaalista erottamaan rauta muista metalleista. Laitteissa on siihen mahdollisuuksia.
Paras löytö laitteellani on kultasormus. Tuttu konekuski teki pikkuremonttia ja pudotti öljyisestä sormestaan kihlasormuksen lumikinokseen.
Äkkiä se paikka oli löytynyt miinaharavalla mutta sormusta ei niin vain saanut paikallistettua. Kun pinpointterilla tökki sitä haravan osoittamaa paikkaa, sieltähän se sormus löytyi ja kaveri uskalsi kotiin.
Käsittääkseni haravointi on ihan mielenkiintoista hommaa. Pitäisi vaan olla paljon stressitöntä aikaa käytössä. Niin ja sitten pitää muistaa, että kaikki turhaan kaivetut montut pitää täyttää. Harrastajilla on oma saittikin. Olikohan joku aarremaanalla.fi tai sinne päin.
Noita tuhoja näkee aina silloin tällöin. Varastojen lähellä on myös ytimennävertäjän jälkiä mäntyjen latvoissa.
Portimo kävi tänään levittämässä salpietaria piensäkeistä. Ei siellä tuollaisia pistiäisiä ollut mutta muuten oli kavereita. Sen verran oli lämmintä, että ei voinut pitää paksua puseroa. Kyllä pistivät ja purivat ranellipaidan läpi. Isot paarmat olivat lähteneet liikkeelle mutta nehän eivät ole onneksi pahimpia. Ojien lähellä pölähti mäkäräisiä ja sääsket pommittivat tasaisesti. Selkää kutisi mutta kyllä illalla tuntui hyvältä ottaa kovat löylyt ja vihtoa selkänsä tuoreella vihdalla.
Se on Rane sillä tavalla, että keskipohjalaiset ovat aivan eri rotua kuin eteläpohojoolaiset. Keskipohjalaiset ovat vähän sellaisia empiväisiä ja hitaampia ottamaan kantaa. Oishan se Seinäjoen ja Lapuan suunnassa voinut olla eri meininki.
Mutta kummasti arkoja ovat vartijat olleet.
Portimo taas on näitä pohojoispohojalaisia, jotka taas on vähän eri maata.
Ei ole kokemusta mainitusta ruiskusta mutta muuten sumuruiskua on tullut raahattua. Luulisin, että se on tarkoitettu jauhemaisten tai rakeisten torjunta-aineiden levittämiseeen. Niillä on levitysmäärät pienempiä.
Jos lannoitusta ajattelee, pitää muistaa ruiskun painavan varmaan vähän yli 10 kiloa. Ei siihen pysty laittamaan paljon lannoitetta päälle ja syöttökin pelaa enemmän ja vähemmän hyvin. Hevosen hommiksi menee. Lähinnä kai tulisi kysymykseen nestemäinen Bortrac-valmiste.
Parhaimmillaan sumuruisku on heinän ja haavanvesojen torjunnassa.
Aika jännä tuo Puuntuottajien ajatus, että pannaankin vain 1250 tainta. Sitten voisi kylvää tossukylvönä metrin askelilla taimien välit. Tai miksi ei kasvattaisi välissä siemensyntyisiä koivun taimia kuitupuuksi. Istutustaimet olisivat ikäänkuin keihäänkärkenä, joista tulee parhaat tukkipuut. Idea on kyllä ajattelemisen arvoinen.
Istutustiheyttä ei voi kovin paljon nostaa normaalista. Vaikka tulos on epäilemättä hyvä, kustannukset nousevat korkeiksi.
Portimo käyttää männyllä noin 2000 taimen istutusmäärää. Joskus ennen kylvin vielä lisäksi siemenellä mutta olen luopunut siitä. Tehokkaan muokkausken jälkeen taimiainesta on lähes aina riittävästi.
Unohda luontainen uudistaminen ja kevyt muokkaus. Unohda myös kylvöt.
Pohjoisessa pitää muokata reippaammin ja erityisen tärkeää on saada vesitalous kuntoon. Sitten isketään taimi mättään päälle lämmittelemään. Ei tarvitse turhaan tapella vitikon kanssa ja istutuspuuston saa täälläkin ensiharvennusikään alle 30 vuodessa.
Jalostetulla materiaalilla yhdessä hyvän muokkauksen kanssa on saatu aivan uskomattomia kasvutuloksia. Kiertoajat ovat menossa uusiksi.
Joo pakastin on paras. Portimo on pakannut ylijäämäsiemenet litteisiin muovisiin kossupulloihin ja laittanut pakasteeseen.
Oiskohan asiassa hyvä ottaa yhteyttä kyseiseen metsänhoitoyhdistykseen.