Käyttäjän Pokara kirjoittamat vastaukset
-
Työn alla kaksi n. metrin pituudessa olevaa istutusmännikön varhaisperkkausta. Toisen taimet toimitti Metsäliitto, toiset mhy. Pikkupaakkuja. Polven korkeudelta ylöspäin paljon latvanvaihtoja, kaksilatvaisuutta. Kasvupaikka kuihvahko kangas.
Onneksi luontaista taimiainesta on hyvin. Epäilen vahvasti, että kun tulee varsinaisen taimokonhoidon aika, niin suuri osa noista istutustaimista kaatuu luonnontaimen tieltä. En ymmärrä missä vika.
Minulla 490:ssä vastaava lisävaruste. Irroittaminen onnistuu löysäämällä kiristysruuvi kunnolla (ei tarvi edes ottaa irti asti), jonka jälkeen kulmavaihdetta edes takaisin noin 1/8 – 1/4 kiertämällä ja samanaikaisesti vetämällä. Mitä harvemmin irroittaa sitä tiukemmin on ottanut kiinni. Irroitusöljyä väliin ja kyllä pitäisi irrota ihan kohtuuvoimalla.
Kokeilin takavuosina levittää Rounduppia reppuruiskulla. Puolen kilsan jälkeen jo alkoi tuntua, että ei ole kovin tehokasta. Levitettävää alaa on tiekilometrillä aika paljon. 2x piennar ja keskiosa. Niinpä nyt vain aurautan tiet kertaalleen auki talven pakkasjakson aikana. Muutaman vuoden välein. Lähtee itse tieuralta kaikki puuvartiset. Pientareet ajatan aurauksen lisäksi naapurin kesantomurskaimella kahden kolmen vuoden välein.
Fiskarsin uudesta vyöstä ja koukuista on muuten ihan positiiviset kokemukset, mutta ryteikössä risut nostaa ja tipauttaa turhan helposti koukun pois kotelosta. En tiedä tarttuuko risut kiinni kahvan edessä olevaan väkäseen, mutta viime talvena koukun etsiskelyyn joutui tavallista useammin.
Väärin Jätkä. Koukkujen käyttö se vasta homman hallintaa vaatiikin. Idea on työn suunnittelussa – suunnattu kaato on siirtelyä. Ei pöllejä tarvitse kanniskella tai vedellä pitkin metsää. 28 vuotta sitten ripustin sakset naulaan. Sen jälkeen en ole niitä takaisin kaipaillut. Mutta makunsa ja tapansa kullakin. Näistä tottumuskysymyksistä väitteleminen on ikuisuusaihe…
Minulla on varustevyössä aina kaksi koukkua. En käytä saksia lainkaan. Vaatii ehkä hiukan enemmän opettelua, mutta kun tottuu, niin ei saksia kaipaa. Selälle kaksi koukkua on turvallisempi, kun voimakkaita kiertoliikkeitä ei tule tehtyä niin helposti. Hakkuu on tekniikka- ei voimalaji.
Teollisuus laskee nyt puun hintaa, jotta voi sitä kysynnän kasvaessa uusien tehtaiden myötä taas korottaa (=palauttaa). Katsokaapa vain, niin parin vuoden päästä esitellään ylpeänä tilastoita, kuinka monta prosenttia hinnat ovat ”nousseet” Äänekosken ansiosta.
Metsälehden ensiharvennus / koko maa / kuitupuu hintakäppyrässä on tapahtunut raju tason muutos alaspäin yhdessä hetkessä. Aivan kuin samalla hetkellä olisi tehty kaikkien ensiharvennuspuun ostajien hinnastoihin pysyvä korjausliike. Ihmetyttää miten tuo on mahdollista, jos keskusteluyhteyttä ei firmojen välillä hinnoittelusta ole? Vai onko Metsälehti muuttanut jotenkin tilastointia?
Mediakriittisyyttä kiitos. Kannattaa muistaa kenen sivuja lukee.
Raivoojalle – en toivo puun tuonnin lisääntymistä. Mutta en ole myöskään niin sinisilmäinen, että uskoisin teollisuuden satsaavan vain ja ainoastaan kotimaisen puun käytön lisäämiseen. Juhlapuheen on juhlapuheita. Se on nähty, että vaikka kotimaassa puuta on ja on ollut yllin kyllin sitä tuodaan silti myös ulkomailta. Eikä sieltä tule vain koivukuitua!
Oli hyvä kun otti esiin tuon taannoisen veroporkkanan puukaupan piristämiseksi. Se on erinomainen esimerkki teollisuuden passiivisuudesta. Silloinkin apuun huudettiin valtiovalta puukaupan käynnistämiseksi. Vaan mitä teollisuus teki itse? Ei silloinkaan yksikään firma ottanut yhteyttä tai riiannut tosissaan puukaupoille.