Keskustelu näkyy lähteneen taas vanhoille urille, susikortti on lyöty pöytään ja siitäpä on mukava kinastella. Oma havainto oli kun mantereen palstalla oli laitettu pari peuraa halki-poikki-ja pinoon (tekijöistä ei ollut epäselvyyttä), niin sen jälkeen systemaattinen taimikon syönti oli vähentynyt, haukattu sieltä täältä, ei oltu vietetty paikallaan taimikossa koko talvea, kuten ennen. Vahingot siis jakautuneet tasaisemmin, liikekannallepanon johdosta. Kokonaisuudessa kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten en ota kantaa suuntaan tai toiseen.

Taidan olla palstan persona non grata, kun aina väännän keskustelun takaisin säätöjärjestelmään ja tylsiin tilastoihin, mutta sieltä se totuus löytyy.

Suorittavan portaan vastine edellisen sivun kirjoitukseeni oli niin hyvä, että kopioin sen tähän kokonaisuudessaan:

”Ei ole suinkaan kysymys ylipotkimisesta. Riistahallinnolla on vastuu siitä ,että pysytään tavoitehaarukassa eivätkä hirvityhjiöt kasva liian suuriksi. Planterin kommentoima referaatti oli suoraan metsästäjille omariistan kautta jaetusta jokavuotisesta infosta ja pyyntilupiin liittyvistä ohjeista ”

(Info oli tämä: ”Alueittaisissa pyyntisuosituksissa syksyn jahtiin todettiin ,että on pidettävä huolta ,että laajoja hirvityhjiöitä ei synny. Merkit tyhjiöistä on jo olemassa…Jos saalistettavaa on niukasti ,ei ole pakko käyttää kaikkia lupia)….

Ei ole montaa vuotta siitä ,kun pyyntilupia kehotettiin käyttämään vastaavalla foorumilla täysimääräisesti. Nyt on onnistuneen toiminnan tuloksena päästy tilanteeseen , jossa on noudatettava harkintaa. Jokainen seura tahollaan päättää /harkitsee havaintojensa perusteella ,paljonko pyyntilupia anotaan ja käytetään. Ei pitäisi olla mikään ihmetyksen aihe. Jos on , ihmettelijä ei ole perillä asioiden kulusta , vaikka kirjoituksissaan niin väittää ja asettaa riistahallinnosta tulevan ohjeistuksen kyseenalaiseksi. Käytettävissä oleva tieto ja paikalliset havainnot ohjaavat toimintaa. Yksittäiset mielipiteet ovat vain mielipiteitä.”

Ensiksi korjataan, ettei kirjoituksissani ole kysymys mielipiteestä vaan pragmaattisesta insinöörimäisestä lähestymistavasta. Ei se ole mielipide, joka perustuisi itse metsässä havaittuihin hirviin, syönnöksiin tai papanakasoihin. Kaikki perustuu Luken ja Riistakeskuksen tietoihin.
Jokunen vuosi sitten sain kovalla työllä selvitettyä hirvikannan säätöjärjestelmän palaset. Osittain ne oli aika hyvin kätketty, mutta kaikki löytyi.

Sen jälkeen kaikki olikin helppoa. Olen työssäni suunnitellut säätöjärjestelmiä, joten hirvikannan säätöjärjestelmän mallintaminen oli helppoa. Kyseessä on periaatteessa ihan perus PID-säätöjärjestelmä. Hirvisäädössä kaikki vaan toimii hitaammin, mutta samat lainalaisuudet pätevät. En nyt lähde piirtelemään mitään integraaleja, vaan katsotaan ihan pelkistetysti.

Säätöjärjestelmässä on anturi, joka reaaliaikaisesti mittaa säädettävää suuretta. Hirvikannan säädössä se anturi on metsästäjiltä jahtikauden aikana kerättävä tieto hirvihavainnoista, havainnoista/päivä, kaadetuista, sukupuoli-ja ikä jakaumasta ym. Näistä Luke laskee säätösignaalin, joka on verotussuositus Rhy:ille seuraavaa jahtikautta varten.

Havainnoissa on tietysti virhettä tahatonta ja/tai tahallista. Virhettä Luke korjaa ns takaisinlaskennalla, jossa lasketaan minkälainen edellisien vuosien hirvikanta on voinut tuottaa viimeisen jahtikauden saaliin. Tämä on säätimen takaisinkytkentäsignaali, joka hirvisäädössä korjaa viivästetysti metsästäjiltä kerättyä tietoa.

Suomi on jaettu 59 hirvitalousalueeseen, joissa kaikissa on asetettu säätöjärjestelmään alueellisten riistaneuvostojen toimesta paikallinen tavoite johon pyritään. Tavoitteesta Luke laskee pyyntilupasuositukset hirvitalousalueiden riistahoitoyhdistyksille ala-ja ylärajat. Ikäänkuin ”termostaatin” ylä-ja alarajat, joiden välissä hirvisäädön pitäisi pysyä.

Jos kerätään yhteen hirvitalousalueiden tavoitteet, niin koko maan tavoite on ollut noin 76 000-77 000. Koskaan ei kuitenkaan ole saavutettu tavoitetta, alle 80 000 ei ole päästy. Uusi säätöjärjestelmä on kaikkine mausteineen ollut käytössä 2016 lähtien. Hirvimäärä on liikkunut 85 000- 107 000 välillä. Viimeinen arvio on 80 800, mutta joka vuosi takaisinlaskenta on korjannut reaaliaikaista arviota ylöspäin, joten vahva oletus on, että se on korkeampi. Säätöjärjestelmä toimii, mutta säätää hirvikantaa keskimäärin noin 20 000 liian korkealle.

Muutama vuosi sitten oli hirviä jopa 30 000 yli tavoitteen. Siinä vaiheessa riistakeskus ohjeisti käyttämään luvat täysimääräisesti. Lienee ymmärrettävää, ettei silloin enää pyydetä panttaamaan, kun kanta on ryöstäytymässä käsistä. Lukeltakin tuli silloin suoraan ohjeet suurelle joukolle Rhy:iä käyttää verotussuositusten ylärajoja.

Nyt kun on päästy lähelle tavoitetta riistakeskus ohjeistaa irrottamaan piuhat Luken hirvikannansäätösysteemistä, joka veisi tavoitteeseen tai pitäisi siinä. Lupia ei ole ilmeisesti pantattu, mutta vastuu siirretään kollektiivisesti suoraan metsästäjille, saatteella, että älkää käyttäkö kaikkia lupia. Siirretään metsästäjille päätös toimia omien havaintojen perusteella, vaikka Luke on laskenut metsästäjiltä kerättyjen tietojen perusteella verotussuositukset paikallistasolle, Rhy-tasolle.
Ohjeistus pitäisi aina olla Luken suositusten noudattaminen. Jos sitten käy niin, ettei hirviä seuran alueella jonain vuonna ole, niin ilmaan ei ampua tarvitse. Diffuusio korjaan asian seuraavina vuosina, tyhjiöt eivät ole pysyviä.

Tässä tulee sitten se mielipide:

Kun yli 20 vuotta on totuttu korkeampaan hirvikantaan, niin siitä on muodostunut uusi normaali, riistaneuvostojen asettama alempi tavoite koetaan epänormaaliksi. Metsästäjien mielestä saattaa olla riistakeskuksen paimenkirjeen mukainen tilanne, hirviä on niukasti. Ei siis käytetä kaikkia lupia. Lisäksi medioissa uutisoidaan, että hirvet ovat vähissä. Lopputulos on selvä, lupien käyttöaste jää alhaiseksi, hirvikanta lähtee taas nousuun, vaikka keskimäärin ei edes ole saavutettu tavoitteen ylärajaa.

Kyllä Suorittava on virtuoosimaisen hyvä laatimaan selityksiä, nostan metsäliiton hirvilippalakkia korkealle. Tehtävä on vaikea, kun yhtäaikaa hirvillä pitäisi palstalla olla syötävää eikä saisi olla, etteivät ne tule taimikkoon.

Taimikossa ei saa olla syötävää, ei siis houkutella sinne hirviä appeella syksyllä. Hakkuitakin pitää tehdä. Tehdään palstalla olevaan männikköön harvennus juuri oikeaan aikaan hirvien ruokkimiseksi. Urakoitsijan tunnetusti saa paikalle juuri haluamaansa ajankohtaan juuri loppusyksystä, kun hakkuukelitkin ovat suosiollisia, eikö niin?

Sana ja haju kulkevat ja hirvet saapuvat hakkuulle runsaslukuisina. Kun keskimääräinen palstakoko on luokkaa 30 ha, niin se mäntytaimikko on siinä ihan vieressä. Siellä on pehmeämpää ja makeampaa apetta, viimeistään kevättalvella kun hakkuutähteistä on parhaat palat maisteltu ja jääneet lumen alle, otetaan muutama askel ja siirrytään taimikkoon.

Suorittavalla olisi hyvä pesti isomman naapurin ”metsästyksenjohtajan” neuvonantajana. Miten muutetaan jatkuvasti selitystä, kuitenkin niin, että vastapuoli on aina vastuussa tai syyllinen. Toivottavasti ei lähde, sillä sen jälkeen länsi olisi tuhoon tuomittu.

Loppukevennyksen jälkeen takaisin vakavaan asiaan…..

Edellä oli Annelin linkittämä Yle:n juttu:

”Hirviä on vähän ja se lisää katkeruutta – kemijärveläinen Mikko Törmälä kertoo, mikä lupakäytännöissä on hänen mielestään pielessä”

Kukaan ei vaivautunut tutkimaan taustoja, joten pitänee jälleen kerran tehdä se itse.

Kemijärven Rhy:lle on Luke laskenut verotussuunnitelman ala-ja ylärajat 213-266 lupaa. Rhy:n pinta-ala on 350 000 ha. Lupasuositus on siis 0,6 – 0,76 lupaa / 1000ha.

Verotussuunnitelmalla pyritään alueellisen riistaneuvoston asettamaan hirvitiheystavoitteeseen ja se perustuu Luken viime kevään hirvikanta-arvioon.

Hirvitiheystavoite on noin 1,5 – 2,0 / 1000 ha haarukassa. Luken arvio kevään tiheydestä on noin 2/1000 ha. Ollaan siis tavoitteen ylärajalla, hirviä ei ole vähän.

Vuosina 2015-2017 Luken arvio hirvikannan tiheydestä hirvitalousalueella LA6, johon Kemijärvi ja Salla kuuluvat oli 3/1000 ha.

Sen jälkeen 2018 uutisoitiin näin:
.https://hirvikota.wordpress.com/2018/08/20/kemijarven-hirvituhot-vastaavat-jo-viime-vuoden-vahinkoja-koko-lapissa-ita-lapin-metsat-karsivat-mittavista-hirvituhoista/

Nyt on vaan niin, että Lapin metsät eivät kestä 3/1000 ha tiheyttä. Alueellinen riistaneuvosto on tehnyt viisaan päätöksen, kun pudottanut tiheystavoitteen pienemmäksi.

Jos metsät halutaan säilyttää jonkinlaisessa kunnossa, ne ajoittaiset paikalliset tyhjiöt pitää hyväksyä. Jos jokaisella tuhannella hehtaarilla pitää olla metsästettävä kanta, metsänhoidosta ei tule mitään. Silloin tihentymäalueilla on aivan liikaa sorkkia. Eihän se ole kuitenkaan perustuslaissa määrätty ihmisoikeus, että jokaisen metsästäjän pitää saada hirvisaalista joka paikassa, joka vuosi.

Uutisen otsikko oli oudosti laadittu, sillä hirviä ei ole tavoitteeseen nähden vähän, vaan ollaan riistaneuvostossa asetetun tavoitteen ylärajalla. Ongelma alueella on haastatellun mukaan epätasa-arvoinen hirvilupakäsittely sekä pyyntialueet. Siitä asiasta en osaa kommentoida mitään.

Edellä joku, en muista kuka, kommentoi artikkelia näin:
”Alueittaisissa pyyntisuosituksissa syksyn jahtiin todettiin ,että on pidettävä huolta ,että laajoja hirvityhjiöitä ei synny. Merkit tyhjiöistä on jo olemassa…Jos saalistettavaa on niukasti ,ei ole pakko käyttää kaikkia lupia.”

Kehotetaan siis olemaan noudattamatta Luken verotussuunnitelmaa, jolla arvioidaan päästävän yhteisesti asetettuun tavoitteeseen. Tätä tekevät jopa vaikutusvaltaiset riistahallinnon jäsenet. Lisäksi osassa maata tavoitteita ei ole yhteisesti asetettuja, vaan pelkästään toisen osapuolen liian suuriksi sanelemia.

Onhan se vastuutonta yllyttää metsästäjiä olemaan noudattamatta yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Näille henkilöille ei mielestäni saisi organisaatiossa osoittaa lahtivajan lattian siivousta vaativampia tehtäviä.

Lain pykälien mukaan ministeriön pitäisi valvoa, ettei tällaista aisan yli potkimista tapahdu, mutta veli ponteva vaan peuhaa pahnoissaan.

Ei ole mitään syytä pitää hirsimökissä lämpöä talvella, ellei siellä asuta silloin. Eri juttu on mökit, joissa on käytetty muoveja höyrysulkuna. Omassa mökissä ei ole rakenteissa missään kohtaa muovia, kaikki on  puu-tai sellupohjaista, selluvilla eriste ja paperi/pahvi  muovien tilalla.

Varsinaiseen asuntoonkin annoin puhaltaa yläpohjaan selluvilla lisäeristeen. Piti ensin rakentaa sinne ”pitkospuut” ettei puhaltajan jalat tule näkyviin olohuoneen katon läpi.

Sellaisen systeemin mökille voi tehdä, joka seuraa ulkolämpötilaa ja pitää sisälämmön pari astetta ulkolämpötilaa korkeammalla, jolloin lämpövirta kulkee koko ajan sisältä ulospäin ja sähkönkulutus on hyvin pieni.

Varaajien, painesäiliön, johtojen ja viemärien tyhjennys on syksyisin tunnin homma sulut löytyvät alimmista kohdista ja muoviputki kestää jäätymisenkin. Viemärien hajulukot olen tehnyt rossipohjien alle, joten viemäritkin saa tyhjennettyä ja suljettua sieltä. Lisäksi olen irrottanut porakaivopumpun painekytkimen ja tuonut kuivaan, meren rannalla vedessä on aina ripaus suolaa ja talven aikana märkänä  siinä korroosio jylläisi.

Mökeillä on aika iso sähkönsäästöpotentiaali. Lähes kaikissa  talvilämpimissä on sähköön perustuva peruslämpö.  uusi sähkötuki ALV-alennuksineen ja sähkön kotiltalousvähennys kohdistuvat aika huonosti. Ökymökkeilijät hyötyvät niistä eniten.

Tämä meni miltei Visan kiusaamiseksi, kun kertoi tarkkaan oman lämmitysjärjestelmänsä. Pyydän anteeksi! Hyvä kun kerroit, tuli tutustuttua PILPiin. Oman  viritykseni kerroin heti alussa ja kulutuslukematkin jossain kohtaa.

Seppo: oma käsitykseni PILPin kosteudenpoistosta on, että siinä ulkoilman tulopuoli kytketään jäähdytykselle kosteuden poiston ajaksi, eli se viemäriin tuleva vesi on kondenssivettä sieltä. Kosteutta ei siis poistettaisi huoneilmasta, vaan huoneilmaa kuivataan sekoittamalla siihen kuivatettua ulkoilmaa.

ILP poistaa kosteutta sisäilmasta, sillä sisäilma kiertää sisäyksikön kautta, jossa sisäilman kosteus kondensoituu kylmään kennoon.

Kaikissa koneellisissa ilmavaihdoissa pitää tietysti huolehtia, ettei asuntoon synny merkittävää yli-tai alipainetta.

Kiitos Visalle erittäin seikkaperäisestä PILPin toimintaselostuksesta, lähtöarvoina hikiset kainalot ja täyteen varattu käyttämätön lämminvesivaraaja. Olet jo osittain oikeilla jäljillä toimintaperiaatteesta. Vasta tänä syksynä itse jouduin perehtymään laitteeseen. Kuten aiemmin mainitsin, eräs leskirouva pyysi apua, kun hänen sähkösopimuksensa hinta moninkertaistui. Kysyi, miten talvipakkasilla toimia, ettei tule konkurssia.

Talossa oli PILP, rouva ei sen toimintaperiaatteesta tiennyt mitään. Hänellä PILP lämmitti käyttöveden lisäksi vesikiertoista lattialämmitystä. Kauhistuin kun huomasin, että hänen toimintatavoillaan, ne 7kW vastukset kytkeytyvät päälle talvipakkasella ja lämmityksen tuntihinta tulisi olemaan hänellä pahimmillaan 5€ luokkaa. Siksi sanoin aiemmin PILPia viheliäiseksi härveliksi, oikeammin syy on LVI-suunnitelijan. Arvasin, että joku PILPin omistava palstalainen nousee takajaloilleen, sillä lämmitysjärjestelmän arvostelu on verrattavissa vastaavaan loukkaukseen, kuin auton arvostelu. Osui tällä kertaa Visaan, sorry.

On se ihan kelvollinen laite osana järjestelmää, jos oikein mitoitettu, ettei se ala toimia niillä vastuksilla. Käytettävissä talvipakkasilla on syytä olla jokin suorasähköä edullisempi lämmönlähde. Visalla se homma hansikkaassa, mutta älä polta vielä sitä 1,5 mottia puuta, säästä se keskitalveen.

Visan PILPia ja sen käyttöä en ymmärrä vieläkään. Kuten mainitsin, niin minulla on ILPssa napinpainalluksen takana kosteuden poisto.

Visa halusi myös poistaa kosteutta:

”…ensimmäiset tulet uuniin tänä syksynä, kun sisällä alkoi tuntua vähän kostean nihkeältä. PILP jakaa lämmön tasaisesti joka huoneeseen ja pumppu enimmäkseen huilailee muutaman päivän.”

Hänen systeemissään tarvittiin sylillinen puita ja takan sytytys, että saatiin käynnistettyä PILPin monivaiheinen erikoinen prosessi kosteuden poistamiseksi. Vilu ei ollut syynä puiden polttoon vaan kosteus.

”Kun uuni alkoi luovuttaa lämpöä, pumppu pysähtyi, koska lämpöä ei tarvittu käyttövesipuolella eikä sisätiloissa. Ainostaan ilmanvaihto ja lämmön talteenotto toimii silloin.”
Miten se lämmön talteenotto toimi, kun pumppu pysähtyi uunin lämmetessä?
Lämpöpumpun pitää käydä, että lämmöntalteenotto toimii!

Jos talteenotto olisi kuitenkin toiminut, mihin se lämpö laitettiin talteen, kun ei sitä tarvittu sisätiloissa eikä käyttövesipuolella? Takan lämpö meni siis ilmavaihdon kautta harakoille.

PILP ja sen hyötysuhde on juuri tällaisilla keleillä parhaimmillaan, lisälämpöä ei tarvita, poistoilmaan tulee aivan riittävästi lämpöä kodin laitteista ja ihmisten toiminnasta. Suomen kovassa talvessa PILP ei kuitenkaan ainoana lämmönlähteenä riitä ilman lisävastusten käyttöä ja silloin nousee tukka pystyyn näillä sähkön hinnoilla.

Oma ILP näkyy nyt ottavan keskimäärin 0,2-0,3 kW tehoa verkosta pitääkseen ainoana lämmityslaitteena tällä hetkellä talon lämpimänä. Hyötysuhteen ollessa ehkä noin neljä se puhaltaa lämpöä 0,8-1,2 kW:n teholla. Lämmitys maksaa alle euron vuorokausi, joten en viitsi vielä puilla lämmittää. Edullisempaa olisi myydä osa klapeista ja lämmittää pelkästään sähköllä, kunnes tulee selvät pakkaskelit.

Ulkoilman kylmetessä ILPn hyötysuhde heikkenee ja sähköverkosta otettu teho kasvaa. Oman ILPn sähköverkosta ottama teho ei kuitenkaan missään tilanteessa nouse yli 1 kW:n, vilu voi vähitellen hiipiä asuntoon ja lisälämpöä tarvitaan.

PILPn 7 kW vastusten päälle kytkeytyminen sensijaan voi tulla monelle yllätyksenä, kun huonelämpötila pysyy vakaana ja vastusten käytön huomaa vasta sähkölaskussa.