Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Näen metsästyksen vapauttamisen vähän eri tavoin kuin Gla. Se on tietysti kuolleena syntynyt ajatus, että lupavapaalla metsästyksellä metsänomistajat sankoin joukoin alkaisivat metsästää ja ratkaisisivat ongelman. Parempi vaan yrittää hoitaa edes ne taimikot.
Minulle ovat metsästysseuran muutamat aktiivit todenneet, että valkohäntäpeuran metsästys tehostuisi, jos lupabyrokratiasta luovuttaisiin. Eli sillä saataisiin nykyiset resurssit tehokkaampaan käyttöön, eikä yhtään eläintä, jonka metsästäjä haluaisi ampua jäisi kaatamatta.
Tähän perään voisin kirjoittaa erään nimimerkin vastauksen ja perustelut, miksi ei onnistu, mutta antaa hänen tehdä se.
Metsäkauriskannan kasvu otetaan aina metsästäjien taholta esimerkiksi, että luvista vapauttaminen johtaa kannan kasvuun. Erikoinen väite, kun muilla vahinkoeläimillä käytetään metsästyksen vapauttamista kannan pienentämiseen.
Metsäkauriin luvista vapauttaminen puri hyvin noin kymmenen vuoden ajan, kanta pysyi kurissa. Kun valkohäntäpeurojen määrä lähti rajuun kasvuun, keskittyivät metsästäjät enenevässä määrin suuremman saaliin metsästykseen ja kauriskanta lähti voimakkaaseen kasvuun.
Toisaalta monet seurat asettavat metsäkauriille saaliskiintiöt ja metsästys on silloin vain näennäisesti vapaata. Muutenkin seurat hallitsevat lupavapaan kauriin metsästystä, sillä harva maanomistaja lienee määritellyt metsästysvuokrasopimuksessa kauriin niin, että sitä saavat metsästää muutkin kuin vuokralainen.
Tein pidemmän kävelylenkin ja päivitin valkohäntäpeurojen tekosia. Lehtonotkelmassa ovat aiemmin syöneet muut kenttäkerroksen kasvit, mutta jättäneet saniaiset rauhaan. Viime vuonna oli nypitty myös tiettyjen saniaisten latvoja. Nyt kuivuuden niukistaessa syötävää kasvustoa ne oli syöty maantasalle. Notkelmassa kasvoi vielä muutama vuosi sitten komea puolitoistametrinen tiheä kotkansiipikasvusto. Nyt enää pelkkää käenkaalia (ketunleipää). Se siitä monimuotoisuuden vaalimisesta.
Jotakin ”hyötyäkin”. Erään kesämökkikäyttöön siirtyneen pientilan peltoheiton oli vallannut lupiini. Muutamia vuosia sitten parin hehtaarin pellossa kukkii tuhansittain lupiineja. Parina viime vuonna kukat syötiin. Nyt on syöty myös varret.
Minusta tämän vahinkoelukan tietoinen lisääminen ja levittäminen on täysin vastuutonta. Jos katsotaan levinneisyyden reuna-aluetta kaakkois-suomesta, etelä-savon ja keski-suomen kautta keski-pohjanmaalle, niin siellä tarkoitus on lisätä ja levittää kantaa. Ruokitaan, rauhoitetaan, jopa tarhataan ja päästetään luontoon. Lupia anotaan varovasti ja niistä käytetään alle puolet ja verotus on urosvoittoista. Alueellinen riistaneuvosto etelä-savon osalta keväällä lausui sen jo ääneen. ”Valkohäntäpeuran osalta tavoitteena on hallittu kannan levittäminen ja kasvu.”
Tuolla toisessa keskusteluketjussa kommentoitiin, ettei valkohäntäpeuran taimikkotuhoista ole vielä tutkimustietoa. Kuva mökin pihalta kertonee miten voi taimikossa käydä, kun peuroja on paljon. Emännän istuttama tuija oli syöty heti, mutta ajatuksia pitäisi herättää vieressä olleen tervaleppätaimen kohtalo. Kun ruoka vähenee, valkohäntä ei kursaile, kaikki kelpaa.
Tervaleppä on lehtipuista ruokalistalla viimeinen, muut lehtipuun taimet oli jo aiemmin syöty, mutta nyt poikki ja poskeen oli pistetty tontilta löytyneet tervalepän taimetkin. Valkohäntä katkoo kuvan mukaisesti taimia, kuten hirvi, siitä on ihan näköhavaintoja.
Haiskahtaa mätäkuun jutulta:
”Minulla menee kymmenen minuuttia, kun kierrän ruiskuttamassa hehtaarin taimikon ympäri. Levitän ainetta kivien, kantojen ja vastaavien päälle, koska en tiedä, olisiko huuhteluaineesta haittaa puille.”
Jos levittäisin Trico syönninestoainetta, en todellakaan ruiskuttaisi sitä kivien ja kantojen päälle, sillä niiden syönti ei ole ongelma. Kaikki kallis aine kannattaa ruiskuttaa suojattaviin taimiin estämään syöntiä.
Jos sitä hajustettua huuhteluainetta tai muuta tärpättiä haluaisi kokeilla, niin ostaa vaikka tarjouksesta vehnäjauhoja. Sekoittaa vedestä, hajusteesta ja jauhoista ämpärillisen vetelää halpaa taikinaa jota sipaisee kantoihin ja kiviin kunnolliset klöntit. Tarttuu kuin paska junttilan ladon seinään, haisee aikansa ja sateen jälkeen ehkä ”aktivoituu”. Talvella ei ainaakaan toimi männylle lumen alta.
Lisätietoa, josta kukaan ei ole kiinnostunut, löytyy täältä:
”Ruotsin hirvikanta on sen verran korkea, että siellä olisivat varmaan tyytyväisiä meidän nykytilanteeseen josta täällä valitetaan. ”
Eivät olisi tyytyväisiä, sillä ei Ruotsin hirvikanta ole pinta-alayksikköä kohti juurikaan Suomea suurempi. Vuosittain Ruotsissa on ammuttu noin 80 000 hirveä.
Linkki alla: ”varje år skjuts under älgjakten omkring 80 000 älgar. Förra året blev det 80 354…”
Ruotsin maapinta-ala on 35% suurempi kuin Suomen. Viimeisen viiden vuoden aika Suomen hirvisaalis on vaihdellut välillä 50 000- 58 000. Suomen pinta-alaa kohti Ruotsissa ammutaan siten likimain sama määrä hirviä kuin Suomessa.
Kun saalis on samaa luokkaa ja hirvikanta pysyy molemmissa maissa melko vakiona, voidaan karkeasti olettaa, että hirviäkin on likimain sama määrä pinta-alayksikköä kohti. Ruotsin hirvien talvikanta ei ole 300 000.
https://www.expressen.se/nyheter/algjakt-2020-jakttider-lan-for-lan-och-rad-till-jagare/
