Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Maa-ja metsätalousministeriö on määritelyt, että haitallinen vieraslaji valkohäntäpeura ei ole haitallinen, koska se on riistalaji.
Maa-ja metsätalousministeriö on myös tehnyt lakiin poikkeuksen, että ”riistanhoidollisessa” tarkoituksessa luonnonvaraisia riistaeläimiä saa tarhata. Riistanhoidolliseen tarhaukseen tarvitaan riistakeskuksen lupa.
13 §
Luonnonvaraisten eläinten ottaminen elätettäväksiLuonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi on kielletty, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi, eläimen tarhaaminen lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi taikka riistanhoidollisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu hyväksyttävä tilapäinen tarve taikka tieteellinen tutkimustyö.
Voisin konsultoida Annelia. En saa niitä mitenkään pysymään pois pihasta, joka on aidattu. Jos jättää tahallaan portin auki, niitä lappaa sisään ihan hyvä tokan alku. Valkohäntä on tyhmä luupää, toisin kuin villisika. Jos tekee ison aitauksen ja sisään kunnollisen ruokahoukuttimen ei ole mitään vaikeuksia kerätä niitä. Portti säppiin ja sen jälkeen se maltillinen kannan kasvatus tehdään vain aidatuille, muille nappi otsaan.
Linkki: https://hirvikota.wordpress.com/2017/02/16/peurakanta-vahvistuu-tarhassa/
On siellä Australiassa liki 800 miljoonaa hehtaaria erämaata tilaa loikkiakin. Hiukan heikko perustelu, että täällä pitää lisätä valkohäntiä, kun Australiassa on paljon kenguruja. Jos kuitenkin MMM ja riistahallinto näillä perusteilla ovat sitä mieltä, niin ei siihen ole maanomistajalla nokan koputtamista, tällainen ”demokraattinen” systeemi on rakennettu.
”Siinä vaiheessa Planter painoi vielä kaasua ja väitti hirviä olevan liika..”
Jonkun takapihalla saattoi olla hiljaista, muuta täällä ei ole tällä vuosituhannella painunut alle 4/1000 ha. Jokainen voi tarkistaa riistahavainnot.fi sivustolta, että 10:n vuoden takainen tavoite oli 76 000, kun päästiin 85 000 tasolla, lyötiin jarrut päälle. Eivät olleet salot hiljaisia. Luvat kuitenkin lähes puolitettiin ja nostettiin hirvimäärä äkkiä reippaasti yli 100 000:een.
Muistutetaan nyt vielä, että yleisesti hyväksytty ja sovittu raja hirvitiheyden maksimiksi on 3,5 / 1000 ha. Nyt täällä pidetään riistahallinnon taholta kohtuuttomana jopa alle 5 tasoa, jonka päälle maakuntaan on poikinut keskimäärin 50 / 1000 ha valkohäntäpeurakanta ja ehkä 20 metsäkauriskanta.
”Valkohäntä onkin paljastumassa seuraavaksi syyliseksi..”
Niin on paljastunut, aiheuttaa paikoin taimikkotuhojakin, mutta vaikutus esimerkiksi herkkään ja ainutlaatuiseen saaristoluontoon on aivan järkyttävä.
Vähän harhaan menee taas otsikosta, mutta jos kuitenkin vastaisi syytteisiin. Eläimen lopettaminen tapahtui juuri niin kuin ohjeissa ja lakipykälissä sanotaan, kyseiseen saariston kolkkaan ei muutamassa tunnissa olisi tullut poliisia tai SRVA:a, jos itse pystyy eläimen lopettamaan se pitää tehdä. Eikä kesäsäässä muhiva tapettu ruho enää seuraavana päivänä kiinnosta ketään. Pitää vaan muistaa ettei mene tyhmyyksissään leikkaamaan siitä itselleen lihaa, se on vakava rikos. Jos kyseessä olisi ollut rauhoitettu tai uhanalainen eläin, se olisi joutunut kärsimään ja odottamaan mahdollista arviointilautakunnan saapumista.
Yhteistyötaho sen sijaan ei tunnu olevan tietoinen metsästyslaista. Sen kuuluu lakipykälien mukaan pitää hirvieläintuhot kohtuullisina, mutta se pitää tätä lakipylän vaatimusta kohtuuttomana.
Olen lainannut useaan kertaan tuota MT:ssä ollutta riiistaherran kommenttia kohtuuttomuudesta, sillä siinä on erinomaisella tavalla kiteytetty yhteen lauseen miksi sidosryhmäyhteistyö ei toimi. Eikä lounainen kolkka ole ainoa, Pohjanmaalla on sama sanelupolitiikka. Riistahallinnon ja maa-ja metsätalousministeriön mielestä tämä tämä on ihan ok toimintatapa, koska valvova taho antaa sen tapahtua.
”Mitenkäs suu laitettaisiin, jos maassamme olisi valkohäntiä 1-2 kpl /asukas”
Kyllä olisi paikallisesti hymy herkässä, jos valkohäntien määrä saataisiin niin alas. Kun alkaa metsätila keskipisteenä piirtää ympyrää saa säteen kasvattaa aika suureksi, ennen kuin tulee tilanne, että ihmisiä on yhtä paljon kuin valkohäntiä. Ensimmäisellä tuhannen hehtaarin ympyrällä on ainakin 10-kertainen määrä valkohäntiä ihmisiin verrattuna.
On myöskin hyvin sanottu, että hirvikannan suunnitelma on osoittanut toimivuutensa, kun se täällä nimenomaan on osoittanut toimimattomuutensa.
Pitää taas siteerata paikallistason hirviherraa ”On kohtuuton vaatimus, leikata pientä 5/1000 ha hirvikantaa….” Toiminta paikallistasolla on niin jämäkkää, että se havaittiin kaiketi MMM:ssakin ja avautui paikka valtakunnallisen riistaneuvoston puheenjohtajistossa.
On naivia ajatella, että valkohäntäpeuran kanssa homma sujuisi paremmin. Samat kujeet, mutta kymmenkertaisin määrin.
MMM:n edustaja kommentoi vapauttamisen vaatimuksia rehellisesti näin: Se johtaisi siihen, että seurat ”vetäisivät liinat kiinni” joksikin aikaa.
Näin varmaan yritettäisiin. Näytettäisiin, että huonommaksi meni uudistuksen jälkeen…. mitäs me sanoimme.
(kielloista huolimatta kentän laidalta ”huudettu” kommentti)
Pelikenttävertaus edellä on oikein hyvä. Pelikenttänä tietysti kenttäkerros eli metsät, joissa ”pelataan”. Pelikentästä pelaajat omistavat alle 10%, muu pelaaminen ja harrastus tapahtuu muiden mailla.
On hyvin sanottu, ettei passaa huudella kentän reunalta, kun ei ole kenttään käyttöoikeutta. Laki kyllä sanoo yksiselitteisesti, että kentän käytöstä päättää sen omistaja.
”Kuvioon kuuluu myös aktiivimetsästäjien kokema velvoite kaatomääristä. Jos se romuttuisi…”
”Velvoite” toimii myös toisinpäin:
Otetaan esimerkiksi Etelä-Savo. Siellä on alueellinen riistaneuvosto asettanut tavoitteeksi valkohäntäpeurakannan ”maltillisen kasvun ja levittämisen”. Tämä tarkoittaa tietysti myönnetyn lupamäärän pitämistä ”maltillisena” ja samaan aikaan metsästäjät ovat ymmärtäneet velvoitteekseen maltillisen lupien käytön urosvoittoisella verotuksella ja käyttäneet niistä noin 40%. Maltillinen kasvu nouseekin näin toiseen potensiin.
”Tiheään asutuille seuduille syntyy helposti metsästystä rajoittavia katvealueita ja riisalle piilopaikkoja..”
Sirpalealueiden metsästyskielto täällä rikkonaisen maanomistuksen ja erilaisten maanomistusintressien maakunnassa järjesti suuriakin suojelualueita hirvieläimille.
”Mistä tuossa tarkkaan ottaen on kyse?”
2019-2020 metsästyskaudellakin vajaat 10% haetuista luvista jäi myöntämättä. Jos oletetaan, että kyseiset luvat olisi myönnetty ja käytetty kuten myönnetyt luvat, eli 80%:sti, niin reilut 5000 elukkaa enemmän olisi silloin kaatunut ilman lupabyrokratiaa.
Vuosikymmeniä jatkuneena tämä lupien pihtaus on antanut korkoa korolle erittäin hyvän kannan tuoton. Jos oletetaan, että kantaa saataisiin leikattua nykyisestä niin lupajärjestelmä toimii perälautana, joka takaa kannan säilymisen tulevaisuudessa siitä päättävien haluamana. Vahingonkärsijänä kyseenalaistaisin haitallisen vieraslajien lisäämiseen, levittämiseen ja säilyttämiseen luodun lupajärjestelmän.
”Peurassa on kaksi: Syötävä liha ja haittaeläinten vähentäminen. Supikoirassa ja minkissä vain yksi. Riittääkö haittojen vähentäminen motiiviksi.”
Supikoirassa ja minkissäkin on kaksi, ovat arvokkaita turkiseläimiä, ainakin ennen kuin käppäilivät pois tarhasta. Ainakin minä olen ottanut hyvänahkaiset loukuttamani minkit jatkokäsittelyyn. Nahka tuppeen tai täytettäväksi. Minkki on ainoa pienpeto, jota olen loukuttanut, se on täysi mielipuoli, kun pääsee lintuluodolle, tappaa kaiken.
Toisaalta kun mennä vuonna tapoin puutarhaan väkisin toistuvasti tunkeneen ja lopulta aitaverkkoon kiinni sotkeutuneen ja itsensä teloneen valkohännän (en metsästänyt vaan tapoin lähimmällä sopivalla työkalulla, fiskarsin kirveellä). Raahasin sen rantakalliolle lihankäsittelyyn. Merikotkat, korpit ja lokit suorittivat lihankäsittelyn nopeasti ja ilmaiseksi.
