Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Onko se edelleen niin, ettei lammastarhassa huseeraavaa sutta saa poista muonavahvuudesta ilman mitään byrokratiaa? Näillä susimäärillä pitäisi antaa lammastilallisille lupavapaus.
Täälläpäin ei ole juurikaan vahingoista ilmoiteltu, mutta naapurikunnassa ottivat kuitenkin asian suhteen etunojaa. Kivet vaan loppuivat kesken.
Edellä mainitussa MT:n mielipidekirjoituksessa pohditaan, että se kuitenkin saattaisi olla mahdollisuus eikä uhka, että hirvieläimet ehtivät ”hoitaa” taimikon.
Kirjoituksessa oli myös ratkaisu hirvitihentymien hoitoon. ”Tiheimmillä hirvitalousalueillamme neliökilometrin ruutuun mahtuu alle puolikas hirvi.”
Elikätten ilmoitetaan hirvimäärä 1000 hehtaarin sijaan 100 hehtaarilla, niin saadaan hirvitiheys leikattua jopa kymmenesosaan.
Juttelin juuri erään isännän kanssa, joka on siirtynyt koko peltoalallaan suorakylvöön. Kyntäminen jätetään pois, olkia ei kerätä pois, ne silputaan pintaan lisäämään pintahumusta ja kuohkeutta, valumat pienenevät ja lierot hoitavat vesitalouden, syvemmällä kun niiden käytäviä ei tukita kyntämällä eikä lieroja katkota ja käännetä auralla lintujen ruoaksi.
Pintamaan liettyminen, kovettuminen ja valumat sateiden jälkeen vähenee. Mereen johtavan salaojan päästä lirutteli kristallinkirkasta vettä, kuulemma myös syksyllä. Oli satoon tyytyväinen.
Pienaukko on taimettunut yllättävän hyvin sekametsäksi! Mutta miten tapahtuu puulajivalinta?
Lisäys ”suorittavan portaan” kommentin jälkeen. MT:n otsikko:
”Hirvi nähdään usein vain metsän vahinkoeläimenä – voisiko se olla perkaamattomissa taimikoissa mahdollisuus eikä uhka?
Kirjoittaja on erätalousneuvos maa- ja metsätalousministeriössä.”Tämä pienaukko on tarkoituksella varhaisperkaamaton. Kahdessa muussa kuvassa perkaus on tehty. Miten on, onko tässä hirvieläimet mahdollisuus vai uhka, kun pyritään muunkin puulajin, kuin kuusen kasvatukseen ?
Jospa vääntäisi keskustelun kohti otsikkoa. Lämpenevässä, myrskyisemmässä useammin ääri-ilmöimäisessä ilmastossa pitäisi pyrkiä välttämään laajoja yhtenäisiä kuusikoita ja kuusen kasvatusta sille soveltumattomassa maaperässä. Mitä puulajeja uudistusalalla lopuksi kasvaa, ei kuitenkaan ole metsänomistajan päätettävissä, vaan lopullisen valinnan tekee maa-ja metsätalousministeriö riistapolitiikalla.
Mistä johtuu kuvassa tehty puuvalinta, miksi männyistä toinen on valittu?
Ketoa olen yrittänyt ylläpitää perhosten, pölyttäjien, hyönteisten ja lintujen iloksi. Omien silmien iloksikin. Olen kerännyt ketokukkien siemeniä ja ostanutkin jonkun pussukan ja kylvänyt. Siitä on nyttemmin tullut luovuttua, sillä valkohännät ovat mieltyneet kukkiin ja putsaavat kedon puhtaaksi kukista, jokunen siankärsämö siellä törröttää. Ei luulisi, että esimerkiksi tahmainen mäkitervakko maistuu, mutta kaikki nekin menivät. Kellokukista aloitettiin syönti ja sitten perään loputkin.
Jos palaisi vielä siihen itsensä telonneeseen valkohäntään. Tapahtuma saisi alkunsa erään naapurustossa asuvan vanhemman naisihmisen puutarhasta. Hän oli suojannut marjapensaansa sellaisella vihreällä rastasverkolla (en suosittelle) varmaan jotain 10-15 metriä pitkällä. Valkohäntä oli onnistunut sotkeutumaan siihen ja kiertämään ja pyörittämään sen ikäänkuin muoviköydeksi, joka oli pureutunut koipiin sisälle ja nylkenyt toisesta takajalasta nahat pois. Tämä paketti oli takertunut puutarhaa ympäröivään metalliverkkoaitaan, jota oli raahattu jonkin matkaa pusikkoon, johon elukka oli tuupertunut.
Täti oli soittanut hätäkeskukseen ja kysynyt neuvoa. Sieltä oli kysytty löytyykö läheltä metsästäjää tai muuta apua, joka voisi lopettaa eläimen kärsimyksen. Soitti minulle ja kävin hoitamassa asian. Sain vuolaat kiitokset ja perinteisen Juhla Mokka kahvipaketin, (ja tältä metsänomistajien hommafoorumilta rikossyyteen). SRVA-henkilö, jonka kanssa keskustelin ruhon kohtalosta kyllä varoitti, että aihe on ”herkkä”, mutta en ymmärtänyt miten herkkä.
Ajattelin lähinnä mikä mielikuva syntyy HS:n ETLA- uutisesta.
Uutisointia pitää ajatella tavallisen keskivertolukijan näkövinkkelistä. Miten hän siitä muodostaa mielipiteensä. Hänelle voi olla vaikea hahmottaa uutisesta, että ”metsämaa” ei tarkoitakaan metsämaata (esim. aukkoa), vaan puuta maanalaisine osineen.
Wikisanakirja:
metsämaa: metsänkasvatukseen soveltuvaa ja ko. tarkoitukseen varattua talousmetsää kasvavaa maata.
Samoin voi hämätä, että ”yhden kuution puun kaataminen heikentää metsämaan hiilivaraston vuotuista kehitystä 350–400 kilolla hiiltä”. Runkokuution puu olisi sitonut kasvamaan jätettynä, joka vuosi rungon lisäksi 350–400 kilolla hiiltä.
ETLA: Metsämaan hiilinielu kuvaa metsien sitoman hiilen eli ilmakehästä poistuvan hiilidioksidin määrää. Yksi kuutio puuta sisältää noin 200 kiloa hiiltä, kun taas hakkuukertymän kasvattaminen yhdellä kuutiolla heikentää metsämaan hiilivaraston vuotuista kehitystä 350–400 kilolla hiiltä.
Biosoil-tutkimus: Metsämaassa olevan hiilen määrän muutokset suhteessa maaperän kokonaishiilivarantoon ovat vähäisiä. Hiilen määrä ei vähentynyt edes avohakkuun jälkeisinä vuosina, vaan hiiltä karttui keskimäärin jopa hieman lisää. Runsainta lisäys oli 60–100-vuotiaissa metsissä, joissa metsämaan hiilivarasto kasvoi vuodessa keskimäärin noin 300 kiloa hehtaarilla.
Yksinkertaistetaan vaikka, että 60-100-vuotiaan kuvion päätehakkuussa poistuisi runkopuuta noin 300 m3 / ha. Tällöin jäisi biosoilin mukaan syntymättä vuotuista hiilikertymää metsämaahan runkopuukuutiometriä kohti noin 1kg, eikä maaperän hiilivarasto biosoil-tukimuksen mukaan notkahtaisi.
Kun kannot ja juuristo alkavat lahota, aukon kavillisuus ja taimet alkavat sitoa hiiltä metsämaahan kompensoiden puiden maanalaisten osien päästöt.
Mistä siis tulee ETLAn: ”hakkuukertymän kasvattaminen yhdellä kuutiolla heikentää metsämaan hiilivaraston vuotuista kehitystä 350–400 kilolla hiiltä.”
Hyvä, että ”tutkimuksia” on paljon erilaisia, jokainen voi valita omaan ideologiaansa sopivan.
