Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Timpalla on hieno teoria, joka pitää paikkansa tietyissä asioissa.
Nyt on kuitenkin käynyt niin, että riistakeskuksen tietokannan mukaan metsäkauriskolarit eivät ole vähentyneet mutta valkohäntäkolarit ovat sen 20%. Esiintyvät suurina määrinä samoilla alueilla. Ovatko ihmiset oppineet erottamaan tielle ryntäävistä pienhirvielämistä valkohäntäpeurat ja väistämään niitä, kun niiden kolareista on puhuttu paljon, en usko. Metsäkauriiden päälle ajetaan edelleen samaa tahtia. Vai onko metsäkauriita nyt enemmän kuin valkohäntäpeuroja?
Ei kaikkialla tietenkään Honkolan määriä kärrätä. Yleisesti kuitenkin puhutaan tuhansista kiloista, vaikka ei harrasteta kaupallista metsästystä.
Hirvi-keskusteluketjussa suorittava porras kommentoi näin: ”Mitä ruokintaan tulee , homma ei ole ihan vaivatonta. Vaatii sitoutumisen toimintaan ympäri vuoden. Kyllä sillä ruokintaan osallistuvalla tulee olla jonkinmoinen etuajo-oikeus saaliinkin suhteen”
Ympäri vuoden rahdataan siis ja kovasti vaivaa nähdään ruokinnan suhteen.
Tässä ja nyt:
”Normaalitilanteessaa kiikutellaan joitakin omena-tai porkkanapussukoita kyttäyskopin tuntumaan metsästysaikaan ja ruokinta loppuu ,kun jahti on päättynyt”
Kun sorsia ruokitaan 6 miljoonalla kilolla vuodessa, niin siihen verrattuna 72 miljoonaa kiloa sorkkaeläinten ruokkimiseen tuntuisi ihan mahdolliselta. Jos tämä olisi ”Helannon” 1% ravinnosta, söisi yksi kauris lisäksi luonnonravintoa 100kg vuorokaudessa.
”Onko jossain olemassa tilastoa siitä kuinka paljon ruokintaa tehdään ja riistapeltoja perustetaan vuosittain? Hesarissa nimimerkki H.R. Helanto väittää että 99 % kauriiden ravinnosta tulee luonnosta.”
Ei varmaankaan kukaan pidä tarkkaa kirjaa valtakunnan ruokintamääristä. Tämän keskusteluketjun aloituksesta saa viitteitä Honkolan ruokintapaikan määristä ” Eight tons of carrots per week”.
Jos vaikka puolisen vuotta ruokitaan, niin 25 x 8000 kg = 200 000 kg porkkanaa vuodessa, muutakin syötetään. Jos tämä pelkkä porkkana olisi 1% niiden syömästä ruoasta, niin mussuttaisivat yhden ruokintapaikan vaikutuspiirissä 20 milj. kg vuodessa.
Riistakeskuksen ”suositus” oli 2kg / vrk. Löytyy mm Uudenmaan valkohäntäpeuran kannanhoitosuunnitelmasta, sivu2.
”Ruokintapaikan rehun kulutus kertoo hyvin eläinten määrästä. Sääolosuhteista ja peurojen iästä ym. tekijöistä riippuen kulutus on noin 2 kg/vrk/peura”
https://kyrkslattjvf.fi/doc/valkohantapeurahoitosuunnitelma.pdf
Jos kullekin talvehtivalle valkohäntä +metsäkauriille tarjoiltaisiin 2kg lounas, joka päivä puolen vuoden ajan, niin suuuruusluokka olisi jotain tällaista:
200 000 x 180 x 2 kg = 72 milj. kg
jos tämä olisi se 1% ravinnosta, niin söisivät pelloilta, puutarhoista ja taimikoista 7 200 miljoonaa kiloa.
”Metsästyksen vapauttaminen ei vaikuttanut kauriskannan kehitykseen juuri lainkaan.”
Kuten tuon kuvan yhteydessä totesin, niin se pysäytti kannan kasvun useaksi vuodeksi, useimmat ymmärtänevät mitä kuva esittää.
”Rutinaa tulee varmasti rattaisiin jos joku ulkopuolinen menee toisen ruokinnalta elikoita ominpäin poksauttelemaan.”
No varmasti tulisi rutinaa jos änkeisi toisten kyttäyskoppiin. En ehdottanutkaan, että vapautettaisiin ruokintapaikkojen kyttäyskopit kaikkien käyttöön. Valotin vaan, että eläinten ruokkiminen ei tarkoita, että niihin tulisi jotenkin omistusoikeus ruokkimalla, ei siis näin:
”On kyse samasta asiasta ,kun vieras kävisi kokemassa kalastajan katiskat ,verkot tai rysät.
sillä
Metsästyksessä on kysymys kenellekään kuulumattoman eli isännättömän esineen haltuun ottamisesta. Riistaeläin ei luonnossa liikkuessaan ole kenenkään omistuksessa, mutta metsästyksessä saatu saalis on metsästäjän omaisuutta.
(Vaikka elävää riistaeläintä ei omista kukaan, valtio käyttää tosiasiallisesti omistajan päätösvaltaa pyyntilupasäädösten kautta.)
En tee heittoa vaan heitän kysymyksen. Kun 2005 metsäkauriin metsästyksessä luovuttiin luvanvaraisuudesta tapahtui ainakin Keski-Suomessa alla olevan kuvan mukainen ilmiö. Eläinmäärä oli kääntymässä eksponentiaaaliselle kasvukäyrälle. Vapauttaminen pysäytti välittömästi kasvun ja määrä pysyi miltei 10 vuotta lähes samana.
Miksi valkohäntäpeuran kohdalla ei tapahtuisi samoin? Erään vaikutusvaltaisen julkaisun erätoimittajakin kirjoitti, että metsäkauriin luvista vapauttaminen on vaarallinen esimerkki siitä, mitä tapahtuisi jos valkohäntäpeura vapautettaisiin luvanvaraisuudesta. Ei tosin perustellut mitenkään asiaa.
Itse en usko, että vapaa metsästys toisi kovin paljon lisää harrastajia, eikä asia ratkea sitä kautta. Metsästysseurojen ”dynamiikka” saattaisi muuttua ja tehostua. Tietysti se aiheuttaisi myös parranpärinää. Nythän siellä asetetaan kiintiöitä, rauhoitetaan,”omitaan” ja säästetään eläimiä, ainakin tihentymien ulkopuolella. Itse ruokitut ovat omia peuroja, vaikka omistusoikeus syntyy vasta kun eläin on kyljellään. Vaikka sorkkia olisi ylemäärin liikaa, niitä ei kuitenkaan suostuta antamaan toisille.
