Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Rautalankaa:
Kun alueellinen riistaneuvosto on asettanut tavoitteen hirvitiheydeksi 2,5-3 / 1000 ha, niin miten se pyritään saavuttamaan?
Karkeasti näin:
Riistahoitoyhdistykset ovat saaneet Lukelta riistahoitoyhditysten verotustiedot ja verotuslaskurin, jolla tavoitteen (2,75) saavuttamiseksi tarvittavat lupamäärät saadaan selville.
-Jos hirvitiheys on Luken arvioissa yli 2,75 / 1000 ha riistakeskuksen pitäisi lisätä lupamäärää niin, että Luken arvion perusteella luvat käyttämällä hirvitiheys pienenee ja asettuu haarukan keskelle.
-Jos hirvitiheys laskee alle 2,75 / 1000 ha, riistakeskus vähentää lupamäärää, niin että ne luvat käyttämällä hirvitiheys nousee 2,75:een.
Kaikissa Keski-Suomen hirvitalousalueissa: Keski−Suomi−Etelä−Savo−Etelä−Häme, Keski−Suomi−Pohjois−Savo, Keski−Suomi 1, Keski-Suomi 2 viimeinen hirvikannan tiheysarvio on tavoitehaarukan keskikohdan yläpuolella, kahdessa reilusti haarukan ylärajan yläpuolella, kuten kuvan KS1.
Ainankin kaikkina edellisinä vuosina takaisinlaskenta on nostanut viimeistä arviota ylöspäin yleensä noin 1/2 hirveä, joten erittäin suurella todennäköisyydellä myös toiset kaksi hirvitalousaluetta ovat selvästi tavoitehaarukan yläpuolella, eli käyrän loppupää nousee noin 1/2 hirveä. Vetoomuksessa pidettiin 1/2 hirven haarukkaa liian ahtaana. Ei se ole, ei tarkoita, että hirviä pitäisi sahata kahtia, valtakunnan tasolla se haarukka on 12 000..13 000 luokkaa.
Nyt Keski-Suomen alueellisen riistaneuvoston hirvipomot ovat päättäneet, ettei neuvoston päättämää tavoitetta ole syytä noudattaa, vaan käännetään käyrää ylöspäin ennen kuin se edes saavuttaa tavoitehaarukkaa. Tätä asiaa ajetaan levittämäälä vetoomusta, että älkää käyttäkö kaikkia lupia. Tällaisessa säätelyjärjestelmän tahallisessa sorkimisessa ei ole järjen hiventä.
Onhan tämä aivan valtava munaus, jos jotain uskottavuutta riistahallintoon on jäljellä, se rapautuu lopullisesti. Olisi syytä nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi, pyytää anteeksi ja kirjoitaa uusi mielipidekirjoitus, jossa perutaan vetoomus ja annettaan uskottava selitys virheelle, esim. päissään vahingossa kirjoitettu.
Nyt on hirvemetsästys käynnissä ja sen yhteydessä kerätään tietoa hirvikannan suuruudesta ja ihan pian keväällä saadaan siihen perustuva uusi arvio, eihän tähän väliin nyt mitenkään voi sorkkaista jotain omaa epävirallista arviota, jota syötetään metsästäjille ja jolla sotketaan säätelyjärjestelmän toiminta.
Pitää muistaa, että nykyiset tavoitetetasot ovat metsätalouden kannalta aivan liian korkeita, niistä tarkoituksellinen lipsuminen ylöspäin ei ole sallittua. Ei ole perustuslaissa määritelty perusoikeus, että jokaisella tuhannella hehtaarilla pitäisi olla aina vähintään kolme hirveä ja metsästettävää. Ei muillekaan luonnon antimille ole takuuta, että niitä saadaan joka vuosi, joka paikasta. Kun hirvet eivät jakaudu tasaisesti tämä vaatimus johtaa toisaalla täysin kestämättömiin tihentymiin, eli tyhjiöitäkin pitää sallia.
Onpa taas valtava sekalaisten selitysten tulva. Ei kaikkia ehdi oikoa ja se johtaisi taas sivuun otsikon aiheesta, mutta poimin pari:
”Kaikki haetut pyyntiluvat on myönnetty toisin ,kun aloittaja väittää.”
Ei aloittaja sellaista väitä, jospa malttaisi lukea aloituksen ennen kuin alkaa kommentoida sitä. Kun hakemusmäärää ei ole leikattu, niin se tarkoittaa, että niitä olisi saanut enemmänkin. Tuskin kaikki seurat ovat osanneet hakea juuri sitä maksimimäärää, jonka riistakeskus olisi myöntänyt ja joka olisi Luken laskelmien mukaan johtanut tavoitehaarukan keskelle osumiseen.
”Jos on tehty investointeja ….”
Verrataan metsästäjien investointeja metsää omistavien investointeihin. Suomessa uudistetaan metsää vuosittain luokkaa 130 000 hehtaaria. Jos oletetaan keskimääräiseksi uudistuskustannukseksi vaikka 1000€/ha, niin metsänomistajien investointi taimikoihin on 130 miljoonaa euroa, joka ainoa vuosi.
Samalla hyvällä hirvikiväärillä pärjää metsästäjä koko ikänsä, patruunoita kuluu, mutta ne ovat kulutustavaraa, kuten vaikkapa rs-polttoaine metsäomistajilla.
Jos verrataan lisäksi koko metsätaloussektorin ja hirvi”talous”sektorin talousvaikutuksia keskenään, niin osoittaa melkoista suhteellisuudentajuttomuutta puolustaa järjestelmää, jossa riistaorganisaatiolla on halutessaan mahdollisuus yksin päättää hirvimäärästä. Metsäministerikin myöntää, ettei ole reilua, mutta ei ole tarkoitus muuttaa mitään.
MM: ”Riistakeskus on julkisyhteisö ja pääosin kaikki metsästykseen liittyvät päätökset ovat julkista tietoa.”
Niin voisi kuvitella, mutta ei. Perinne on ettei kerrota mitään ja tuskin sitäkään.
esim:
Uudenmaan alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja, pitää tärkeänä, että perusteluja riistaneuvoton tekemistä päätöksistä ei kerrota ulkopuolisille, ainoastaan päätös ilmoitetaan.
Riistakonsernin ”Riistan vuoksi” verkkojulkaisu 15.05.2018.
”Tärkeää on myös luottamus, se että käydyt keskustelut pysyvät sen pöydän ympärillä. Päätökset sitten ovat julkisia, Antell kuvaa riistaneuvoston keskustelukulttuuria.”
Kokouksesta ei pidetä pöytäkirjaa, johon tutustumalla sidosryhmät näkisivät päätösten perustelut. Maanomistajat koetaan ulkopuolisiksi, kun määritellään heidän maillaan laiduntavan hirvikannan suuruutta.
Uudenmaan alueellinen riistaneuvosto päättikin silloin, että hirvitalousalueelle, jossa puheenjohtajan metsästysmaat sijaitsevat tuli hirvitiheystavoitteeksi 4,25 / 1000 ha. Olisiko se perustelu, jota on vähän vaikea avoimesti kertoa?
Tosiasia on, että järjestelmä ei toimi ja sitä pitää kehittää sellaiseksi, että hirvipomojen ja metsästäjien sooloilu, joka on kaikkien tiedossa, ei tuhoa säätelyjärjestelmää.
On täysin perusteltua arvostella järjestelmää, jossa metsänomistajilla, viljelijöillä, liikenneturvallisuuden asiantuntijoilla ja muilla sidosryhmillä ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta. Enemmistön turvin riistaorganisaatio päättää paikoin tavoitteista, jotka riistakeskuskin on todennut aiheuttavan kohtuuttomia vahinkoja.
Esimerkiksi edellä mainittu vhp-arvion riittävyyskerroin on yksi pieni askel oikeaan suuntaan.
Timppa: ”Jos jäävä kanta arvioitaisiin vuodesta toiseen samalla tavalla väärin, niin ei sen pitäisi vaikuttaa kanta-arvioihin.”
Nähtävissä oleva systemaattinen virhe voitaisiin kyllä korjata kanta-arvioissa, mutta hirviarvioissa sitä ei jostain syystä ole haluttu tehdä.
Valkohäntäpeurojen kanta-arvioissa siihen on lopulta herätty.
Sielläkään metsästäjien arviot eivät riitä tuottamaan toteutunutta saalista ja petojen sekä liikenteen aiheuttamaa poistumaa, eli ovat aliarvioita.Kanta-arvioihin mallinnetaan riittävyyskerroin, joka kuvaa metsästysseurueiden kanta-arvioiden ja arvioidun todellisen kannan välistä suhdetta. Kertoimen annetaan vaihdella ennakolta vapaasti luvun yksi ympäristössä: jos muiden aineistojen perusteella vaikuttaisi todennäköisemmältä, että metsästäjien arviot ovatkin ylimitoitettuja, eikä aliarvioita, on tämä laskennassa yhtä lailla mahdollista.
Valkohäntäpeurojen kannansäätelyssä on vastassa uusi ongelma. Hirvieläinkantojen säätely perustuu siihen ajatukseen, että lupamäärää säätelemällä kontrolloidaan kantaa. Se toimiikin alapäässä. Jos näyttää, että eläinmäärä putoaa liian alas, leikataan lupamäärää. Kenelläkään ei ole kuitenkaan tullut mieleen, että joskus voi tulla tilanne, että eläinmäärä paisuu niin suureksi, ettei kaikkia lupia pystytä käyttämään, vaikka haluttaisiin. Sitten ollaankin kädet pystyssä, ei ole mitään työkalua, jolla kannan paisuminen saadaan hallittua.
Verotussuositukset perustuvat Luken arvioihin hirvikannan suuruudesta ja luvat myönnetään niin, että ne käyttämällä päästään tavoitehaarukkaan. Hirvipomot väittävät, että heillä on parempi tieto tilanteesta kuin Lukella. Jos muuallakin lähdetään samalle linjalle, että me tiedämme paremmin kuin Luke, romuttuu koko systeemi. Luken laskennat kuitenkin perustuvat metsästäjiltä kerättyyn tietoon, niin miten metästäjillä tiedot voivat olla parempia.
