Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Suorittava porras: ”Otetaanpa esimerkki omariistan paikkakuntakohtaisten havaintojen kehityksestä.Viime kaudella hirvihavaintoja kirjattiin paikkakunnallamme keskimäärin 2,750 / metsästyspäivä koko kauden ajalta. Nyt lukema on 2,279/metsästyspäivä 37 jahtipäivän ajalta huolimatta siitä ,että saalistettavaa pitäisi olla enemmän jahtikauden alussa.”
Alkukausi, edes 37 päivää, ei anna mitenkään luotettavaa tilannekuvaa. Kun muutama metsästäjä kyttää peltohirviä, hyppivät käyrät pienissä lukemissa miten sattuu. Vasta kun seuruemetsästys on ollut käynnissä useamman viikon 9.10 jälkeen alkavat käyrät tasaantua.
Riistaneuvoston johtajisto kirjoitti vetoomuksensa 5.10 ja tiedot perustuivat käyräparveen ennen sitä. Vaalean sininen on 2021, harmaa 2020, miten siitä on voinut päätellä, että nyt on tapahtunut poikkeuksellinen pudotus hirvimäärässä viime vuoteen nähden? Mitään muutakaan luotettavaa dataa, jota käytetään hirvikannan arviointiin, ei ole käytettävissä.
Keskustelupalstalle voi nimimerkillä kirjoittaa ihan mitä vaan, mutta kun kirjoitetaan riistaneuvoston puheenjohtajiston ominaisuudessa niin pitää muistaa vastuu. Ei voi toimia riistaneuvoston päätöksen vastaisesti, eivätkä ohjeet koko maakunnalle voi perustua mihinkään oman seuran tai paikkakunnan epämääräisiin havaintoihin tai huhuihin.
”En ymmärrä vieläkään, miksi malttiin ja harkintaan kehottaminen metsästyksen alkaessa olisi pahasta.”
Tämän olen huomannut.
Yksi aika paha vika säätelyjärjestelmässä on ”yläpään vuotaminen”, mikä näkyy nyt valkohännän kohdalla, kun hirvien säätelyjärjestelmää sovelletaan siihenkin.
Systeemi perustuu siihen, että kannan säätely tapahtuu pyyntiluvilla. Mitä sitten tehdään, kun lupien lisääminen ei enää johda lisääntyvään saaliiseen ja kanta vaan kasvaa.
Jonkinlainen ”hirvieläin-nyrkki” pitäisi perustaa. Ryhmä tai ryhmiä ammattilaisia, jotka hoitaisivat asian jos se ryöstäytyy käsistä, olkoon siihen syy mikä tahansa. Samaa ryhmää voisi käyttää myös susikannan ”hoitoon”. Ammattilaiset osaisivat verottaa kantaa oikein, niin ettei laumojen dynamiikka häriinny ja metsästyksestä ole enemmän haittaa kuin hyötyä.
Olisi lisäksi hyvä pelote, jos seurat alkavat tahallaan säästellä lupia, voi nyrkki iskeä.
Kun niitä pieniä koneita valmistetaan ja myydään, niin joku niitä ostaakin ja on sitä mieltä, että kannattaa. Suurin ostajaryhmä taitaa olla metsänomistajat, joilla on riittävän suuri pinta-ala ja joutoaikaa tehdä omatoimista metsänhoitoa ja puun korjuuta ensiharvennusvaiheeseen asti. Saa mieleisensä lopputuloksen, mutta ei palkkaa itselleen.
Muut joutuvat tyytymään siihen, että palstalle tulee iso Ponsse ja tekee kaiken energiapuuharvennuksesta päätehakkuuseen 5 metrin levyisin suorin ajourin. Sitten luemme metsäkeskuksen tarkastusraportteja. Pahimmillaan 70% harvennuksista ei täytä suosituksia. Suurin syy ajourat ovat liian leveitä ja harvennettu liian harvaksi. Kun tätä on tehty aikansa alamme ihmettellä, miksi VMI raportissa tulee yllätys, että metsien kasvu taittui.
Pienkoneen käyttö urakointiin on kyllä hyvin haasteellista. Se edellyttää, että työn tilaaja on valmis maksamaan työstä ylimääräistä verrattuna suurempiin koneisiin. Ehkä sellaisiakin metsänomistajia löytyy, jotka katsovat toimenpiteet ensiharvennukseen asti metsänhoidollisina toimenpiteinä, joissa maksimoidaan metsän laadukas hoito, ei euroja. Saamatta jääneet eurot tulevat joissain kohteissa ehkä korkojen kanssa seuraavissa harvennuksissa ja päätehakkuussa.
On myös muita kohteita, joihin ei aina haluta isoja koneita, esimerkiksi kaupunkien puistometsät, saaret, rannat jne. Kannattaisi tehdä jonkinlainen gallup omalla paikkakunnallaan mahdollisten työkohteiden kartoittamiseksi. Merta edemmäs kalaan ei kannata lähteä.
Kannattaa lukea linkistä, minkälaiseen tuottavuuteen noviisi pääsee pienkoneella parin viikon harjoittelun jälkeen.
Katsot sitten vaikka asuinpaikkasi mukaan Metsälehden puunhintataulukosta pystykaupan ja hankintakaupan hinnan eron. Sillä ja linkin työn tuottavuuden avulla pääset oikeille hehtaareille paljonko pitää lisätä hintaa palvelulle, että jotain jää itsellekin.
SP: ”Metsästäjien antamaan lukemaan jäävästä kannasta ei kannata suuremmin luottaa.”
Kun metsästäjät ovat koko syksyn kaikki viikonloput seuloneet reviirinsä läpi, niin jäävän kannan arvioon ei siis kannata luottaa.
Tässä ovat allekirjoittajat selittäneet, että he pystyvät kuitenkin arvioimaan kannan ennen ensimmäistäkään seuruejahtipäivää tarkemmin kuin Luke. Eikö ole outo väite?
Havaintojen määrä metsästyspäivää kohti on se luotettavin tieto kannan suuruudesta ja rakenteeesta, jos se tehdään ohjeiden mukaan. Hirvipomojen vetoomus oli kuitenkin julkaistu ennen seuruemetsästyksen alkamispäivää 9.10, joten havainnoista ei ollut mitään tietoa saatavissa.
SP: ”Päivän tilanne tiedetään kentällä parhaiten. Luke on annetun tiedon varassa ja kokonaiskuva hahmottuu viiveellä. Metsästäjillä paikkakunnan havaintoaineisto on käytössä reaaliajassa.”
Tässä on paha väärinkäsitys. Luke nimenomaan julkaisee metsästäjien käyttöön reaaliaikaisen verotusennusteen, kun reaaliaikaista tietoa on riittävästi, että siitä pystyy jotain päättelemään. Kuten Metsuri motokuski edellä totesi, pitää olla hieman malttia.
Kun tietoa alkaa kertyä Luke julkaisee viikolla 45 reaaliaikaisen verotusennusteen. Ennusteessa annetaan laskentahetkellä vallitseva tilanne ja hahmotellaan karkeasti, miten hirvikannan tiheys ja ensi vuoden aikuiskannan lehmä/sonni-suhde tulisivat kehittymään, jos noudatetaan verotussuunnitelmaa jahtikauden loppuun asti. Kuvan muodossa esitetty ennuste on helppo ymmärtää.
esimerkki:
Siinä lähdetään verottamaan Luken viime kevään arviota hirvikannasta. Ongelmana on, että se on ainakin ennen ollut aina aliarvio. Metsästystä jarrutetaan liian aikaisin, koska ennusteessa käytettävä verotettava kanta (pallurarivin lähtöpiste) on todelliseen nähden liian pieni. Takaisinlaskenta nostaa alkupäätä ja siten myös loppupäätä ylöspäin. Tämä tuo jo hirvipomojen peräänkuuluttaman maltin metsästykseen, ilman vetoomuksia. Aiemmin ehdottamani korjauskerroin reaaliaikaiseen arvioon korjaisi tätäkin ongelmaa.
Suorittava porras totesi ensimmäisessä kommentissaan, ettei toimivaa systeemiä ole syytä lähteä sorkkimaan. Aikansa seliteltyään hän tuli tulokseen, ettei se toimikaan, vaan hirvipomojen terävällä päällä on parempi tieto kuin Lukella.
”Hirvipomojen arvio metsästyksen vaatimasta harkinnasta osoittautuu hyvin realistiseksi.”
Harkita voi, mutta ei sen perusteella saa esittää suosituksia tai vetoomuksia jättää lupia käyttämättä. Jos muutkin riistakeskusalueet lähtisivät samalla linjalle, että tietävät hirvitilanteen paremmin kuin Luke, niin tämän järjestelmän saisi romuttaa ja korvata vapaalla metsästyksellä. Eivät haukkukokeet ole mukana hirvikannan määrittelyssä, varsinkaan, kun koirat sattuneesta syystä kuulemma pidetään pirtissä.
”Mielenkiintoinen seikka ainakin näillä kulmilla on , että havaintojen määrä metsästyspäivää kohti on laskenut reippaasti kolmen viime vuoden aikana.”
Sehän onkin mielenkiintoista! Hirvikantakin on Luken käyrissä pudonnut maltillisesti kolmen viime vuoden aikana. Voisiko olla niin, että hirvihavainnot metsästyspäivää kohti vähenisivät kun hirvet vähenevät, tätä voisimme seuraavaksi pohtia.
Tiedoksi, että Luke käyttää hirvikannan arvioinnissa yhtenä muuttujana havaintoja metsästyspäivää kohti, joten tuo kolmen vuoden pudotus on mukana laskelmissa joiden perusteella luvat on myönnetty. Kuten edellisestä viestistäni näkyy, myös lupamäärä on pudonnut samaa tahtia, no hätä, bosses.
Tarkistin vielä Keski-Suomen alueen hirvenpyyntilupien kehityksen.
Alueellisen riistaneuvoston asettaman tavoitteen ja Luken ohjeistuksen perusteella tavoitteisiin pääsemiseksi pyyntilupien kehitys on alla olevan mukainen.2019: 4025
2020: 3602
2021: 3418Kopio riistapomojen vetoomuksesta:
”Tänä syksynä metsästäjiltä vaaditaan erityistä malttia. Maakunnan kolmesta hirvitalousalueesta kaksi on jo ahtaassa tiheystavoitehaarukassa 2,5–3,0 hirveä tuhannella hehtaarilla. Kolmaskin alue on enää hieman yli tavoitteen.Kestävän riistatalouden periaatteen mukaisesti kahdella tavoitteen saavuttaneella hirvitalousalueella voidaan metsästää pelkkä tuotto, pääomaan ei ole järkeä kajota. Mahdolliset tihentymät on syytä purkaa alueista riippumatta.”
Mainituissa kahdessa tavoitteen saavuttaneessa hirvitalousalueessa Luken reaaliaikainen arvio on molemmissa 2,9 / 1000 ha. Jos historia toistaa itseään, parin vuoden päästä takaisinlaskennalla korjattuna ne ovat reilusti yli 3.
