Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
”Kannattaa lukea se kirjoitus uudelleen…..”
Luetaan uudelleen ja analysoidaan samalla koko kirjoitus:
”Tulevana lauantaina 9. lokakuuta alkavaan hirvenpyyntiin on myönnetty Keski-Suomeen 3418 hirvenpyyntilupaa. Viime vuosina riistahallinto on myöntänyt kaikki haetut pyyntiluvat. Vastuu niiden käyttämisestä on jätetty metsästäjille.”
Pitää paikkansa. Kun riistahallinto on myöntänyt kaikki luvat, on todennäköistä, että niitä olisi myönnetty enemmänkin. Vai olisiko osattu anoa juuri maksimi myönnettävissä oleva määrä. Lupia on ollut siis käytettävissä ”maltillinen” määrä ja määrä on vähentynyt vuosittain näin:
2019: 4025
2020: 3602
2021: 3418”Tänä syksynä metsästäjiltä vaaditaan erityistä malttia.”
Lupia on ollut käytettävissä ”maltillinen” määrä ja määrä on vähentynyt vuosittain. Näiden kahden maltin päälle kehotetaan vielä metsästäjien käyttämään malttia lupien suhteen. Malttia potenssiin kolme.
”Maakunnan kolmesta hirvitalousalueesta kaksi on jo ahtaassa tiheystavoitehaarukassa 2,5–3,0 hirveä tuhannella hehtaarilla. Kolmaskin alue on enää hieman yli tavoitteen.”
Kolmannen tiheys on 3,3 minkä kuvataan olevan ”hieman” yli tavoitteen. Kaksi on 2,9. Niiden ei kuvata olevan hieman tavoitteen sisällä, vaikka ovat paljon hiemammin sisällä kuin kolmas ulkona. Teksti on muotoiltu niin, että lukijalle, joka ei tiedä tarkkoja lukuja, tulee käsitys, että tavoite on selvästi saavutettu.
”Kestävän riistatalouden periaatteen mukaisesti kahdella tavoitteen saavuttaneella hirvitalousalueella voidaan metsästää pelkkä tuotto, pääomaan ei ole järkeä kajota. Mahdolliset tihentymät on syytä purkaa alueista riippumatta.”
Pelkän tuoton metsästäminen tarkoittaisi, että kanta pysyy samana, eli jämähdetään haarukan yläreunalle. Eivät tavalliset metsästäjät kuitenkaan tiedä metsästävätkö tuottoa vai pääomaa. Kun sanotaan, että pääomaan ei ole järkeä kajota, rivimetsästäjä voi tulkita sen naaraiden säästämiseksi. Ainakin lause tulkitaan, että jostain pitää säästää, se on joka tapauksessa lupien käytöstä.
”Keski-Suomen hirvikanta on pienentynyt vuodesta 2016 lähtien. Metsästäjien omat arviot, Luonnonvarakeskuksen laskelmat sekä metsä- ja liikennevahinkojen vähentyminen kertovat kiistatta kehityksen suunnan.”
Oikein, kehityksen suunta on ollut ollut oikea, maltillisesti. Tämän toivotaan jatkuvan, niin että osutaan tavoitehaarukan keskelle ja pysytään siellä.
”Esimerkiksi hirvien taimikkovahingoista maksetut korvaukset ovat puolittuneet, joka vuosi vuodesta 2018 lähtien.”
En tiedä KS:n korvaustilannetta, mutta varmaankin on, että korvaukset ovat vähentyneet. Saattaa olla, että vahingotkin jonkin verran, mutta eivät samassa suhteessa kuin korvaukset.
”Vuonna 2020 hirvien metsävahingoista korvattiin Keski-Suomessa 60 000 euroa. Maakunnan hirvenmetsästäjiltä kerättiin samana vuonna pyyntilupamaksuina 330 000 euroa. Metsästäjät mm. rahoittivat metsäkeskuksen viranomaistehtäviin kuuluvia vahinkojen arviointikuluja 11 000 eurolla.”
Tässä on selvä epäkohta, että metsänomistajille hirvivahinkokorvauksiin tarkoitetut rahat, menevätkin muualle. Peräänkuulutettu maltti lupien käytössä ilmeisesti korjaisi hieman tilannetta siten, että se johtaisi hirvivahinkojen kasvuun ja sitä kautta ehkä korvaustenkin kasvuun, mutta tämä ei liene tarkoitus.
”Jo tähän mennessä on eri puolilla Keski-Suomea järjestetty lukuisia hirvenhaukkukokeita. Kun hyvätkin koirat jäävät parhaissa maastoissa ilman hirvikontaktia, se kertoo hirvien vähyydestä.”
Saattaa olla, että haukku ei kuulu. Haukkuja ei kuitenkaan lasketa systemaattisesti, eivätkä ne kuulu kannanarvioinnissa käytettäviin muuttujiin.
”Erityisesti vasoista tuntuu olevan puutetta monin paikoin. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, kun voi päätellä, mihin keväällä syntyneet vasat joutuvat. Petojen saaliiksi.”
Onkohan viime kesänä tapahtunut jokin poikkeuksellisen suuri petojen invaasio, joka kyseenalaistaisi Luken keväällä tehdyn kanta-arvion.
Maakunnan kasvavan karhu- ja susikannan saalistus näkyy esimerkiksi kaksoisvasojen puutteena. Kokonaan ilman vasoja liikkuvia tuottavassa iässä olevia naarashirviä näkyy vuosi vuodelta enemmän.”
Katsoin Luken riistahavainnot.fi sivustolta Keski-Suomen riistakeskusalueen vasahavaintojen tilanteen ja laskin montako vasaa on havaittu ilmoitettua jahtipäivää kohti 3.11 mennessä ja vertasin sitän koko hirvihvaintomäärään.
Kaikki hirvet:
2019: 2,84
2020: 2,68
2021: 2,64vasoja:
2019: 0,9
2020: 0,83
2021 0,85
Vasahavaintojen osuus koko hirvimäärästä ei ole laskenut kolmen viime vuoden aikana, vaan niukasti kasvanut kolmessa vuodessa.”Susikannan kasvu johtaa siihen, että hirvikoirien käyttäminen metsästyksen apuna vaarantuu myös Keski-Suomessa. Tulevaisuudessa ongelma korostuu, ja johtaa hirvikannan hallintaongelmiin. Tuskin löytyy enää kävelijöitä ajoketjuihin.”
Jos susikanta kasvaa, siitä ilman muuta aiheutuu haittaa hirvenmetsästykselle. Tämä johtaa varmaankin siihen, että lupia voi jäädä käyttämättä. Onko siis oikein kehottaa malttiin lupien käytössä niilläkin paikkakunnilla, missä susiongelmaa ei ole.
”Ukkoutuneisiin hirviseurueiseen halutaan nuorempaa väkeä. Sitoutuvatko he jahtiin, jossa ei monina viikonloppuina saada tai edes nähdä hirviä?”
Vaikea kysymys, mutta onneksi vastaus on kätketty kysymykseen: hirvikantaa pitäisi kasvattaa nykyisestä, että saataisiin lisää harrastajia, jotka pitäisivät hirvikannan kurissa, vaikka se edellyttääkin hirvikannan kasvattamista.
”Turvallista ja maltillista hirvenmetsästystä!”
Turvallista toivotaan
”Leo Houhala
puheenjohtaja
Reijo Vesterinen
varapuheenjohtaja
Keski-Suomen alueellinen riistaneuvosto”
Sitten se oleellisin. Kirjoitusta ei voi tulkita kirjoittajien henkilökohtaisena mielipiteenä, vaan Keski-Suomen alueellisen riistaneuvoston kannanottona, koska kirjoitus on allekirjoitettu riistaneuvoston nimissä. Tiirolan kommenttien mukaan tällaista ohjeistusta ei olisi käsitelty riistaneuvoston kokouksessa.Tästä syystä kyseessä on hirvipomojen sooloilu, jolla yritetään maakunnan laajuisesti vaikuttaa kaatolupien säästämiseksi.
On suuri vaara, että nämä hatusta tempaistut riistaneuvoston kannanotoksi verhotut hirvien häviämishuhut leviävät ympäri maan kuten 10 vuotta sitten, myös alueille joissa oli kuitenkin yli 4/1000 ha tiheyksiä.
Nyt hän on jo eri mieltä itsensä kanssa ja lähti kuvaamaan ja kehumaan kannansäätelyjärjestelmää, johon hirvipomot eivät usko vaan antavat omia ohjeitaan sen ohi.
Vielä yksi vyyhti rautalankaa:
”Hirvitalousalueilla, joiden seurueet ovat metsästyksen yhteydessä kirjanneet hirvihavaintotietoja vähintään 60 prosentin kattavuudella, on laadittu laskennallinen verotusennuste. Metsästysseurat ja seurueet voivat ennusteen avulla tarkastella jahdin edistymistä hirvitalousalueella ja suunnata metsästystä tarvittavalla tavalla asetettujen kantatavoitteiden saavuttamiseksi. Ennustetta voidaan käyttää esimerkiksi harkittaessa niin sanottujen pankkilupien käyttöä.
Ennusteessa annetaan laskentahetkellä vallitseva tilanne ja hahmotellaan karkeasti, miten hirvikannan tiheys ja ensi vuoden aikuiskannan lehmä/sonni-suhde tulisivat kehittymään, jos noudatetaan verotussuunnitelmaa jahtikauden loppuun asti.
Ennuste päivittyy kerran vuorokaudessa jahtikauden loppuun saakka. Ilmoitetut saaliit ja havainnot vaikuttavat kirjauspäivää seuraavan päivän ennusteeseen.”
Edellä kuvattu on reaaliaikainen Luonnonvarakeskuksen julkaisema verotusennuste, joka tullee ensi viikolla näkyviin, kun seuruemetsästyskautta on kulunut noin kuukausi.
Kuukausi sitten seuruemetsästyksen alkaessa Keski-Suomen alueellisen riistaneuvoston puheenjohtajisto julkaisi laajati maakuntalehdissä vetoomuksen ”maltillisesta metsästyksestä”. Mitä ”parempaa tietoa” heillä oli sillä hetkellä koko maakunnan tilanteesta kuin Lukella.
Kyllä puheenjohtajiston suusta pääsi sammakko, oikein iso rupisammakko!
”Keski-Suomen hirvikanta on pienentynyt vuodesta 2016 lähtien. Metsästäjien omat arviot, Luonnonvarakeskuksen laskelmat sekä metsä- ja liikennevahinkojen vähentyminen kertovat kiistatta kehityksen suunnan.”
”Mikä tekee kirjoituksesta huonon ja sopimattoman tähän aikaan?”
Ei tätä kukaan ole kiistänytkään, myönnän, on kiistatonta, että kanta on pienentynyt. Kaikissa kolmessa Keski-Suomen hirvitalousalueessa oli 2016 hirvitiheys yli 4 / 1000 ha. Tietysti silloin pitää kantaa pienentää, jos tavoite on 2,5 – 3,0. Oli myös oikein, että metsästäjiä kannustettiin käyttämään kaikki luvat, koska tavoite oli noin kaukana.
Jos tavoite luiskahtaisi vastaavan määrän tavoitehaarukan alapuolelle eli alle 1,5 / 1000ha tiheyteen, silloin hirvipomojen parkaisu olisi ymmärrettävää, mutta ei nyt.
Käytettävissä oleva lupamäärä on kuitenkin kahden viime vuoden aikana pudonnut 15%. Tämä on Luken laskema ennakoiva ”jarru”, jolla estetään se ettei tiheys putoaisi alle 2,5. Nyt hirvipomojen lisäjarru on vaarassa tehdä sen, ettei tavoitehaarukkaan päästä pysyvästi vaan kurvataan haarukan yläreunalta ylös.
Jos muistetaan miten kävi kymmenen vuotta sitten. Oli kova kohu, että hirvet loppuvat ja lupamäärää leikattiin rajusti ja lisäksi metsästäjät pelkäsivät, että uskaltaako edes myönnettyjä lupia käyttää. Silloin koko maan tavoite oli luokkaa 76 000 hirveä ja uutisoitiin, että hirviä oli 70 000. Myöhemmin ilmeni takaisinlaskennalla, että määrä kävi minimissään 85 000:ssa. Lupien leikkaus nosti kannan kolmessa vuodessa yli 105 000:een.
Uskoisin, että esimerkiksi Tiirola pelkää saman toistuvan ja yllättäen tarttui kaverien sooloiluun.
Jäi vielä pohdituttamaan tämä tuulivoimalan maanvuokra
Tuulivoimayhdistys:
”Nyrkkisäännön mukaan tuulivoimaloiden välillä on päätuulensuunnassa hyvä olla noin viisi kertaa roottorin halkaisijan pituinen välimatka.Tuulivoima-alueilla maksetaan tyypillisesti korvausta laajemmalle maanomistajajoukolle kuin vain tuulivoimalan sijaintikiinteistönmaanomistajalle. Usein korvausta maksetaan arvioidun tuulenottoalueen mukaan, koska sen sisäpuolelle ei voi rakentaa toista tuulivoimalaa.”
Jäi vaivaamaan tuo tuulenottoalueen koko, joka isolla voimalalla on 1250 m. Jos laskee pinta-alan 1250m säteiselle ympyrälle, jonka keskipisteessä on voimala, niin se on lähes 500ha. Ei yhdelle voimalalle käytännössä makseta vuokraa noin suurelle alueelle.
Katsoin tilannetta kansalaisen karttapaikasta Pohjanlahden rannalta Simosta, jossa on Suomen suurimpia voimaloita ja mittasin niiden keskinäisiä etäisyyksiä. Siellä on ryppäitä, joissa voimaloiden etäisyys toisistaan on luokkaa 500m. Tällöin voisi ajatella, että yhden voimalan varaama maa-ala on alle 500m säteinen ympyrä, eli pinta-alaltaan alle 80ha. Ilmeisesti maksimissaa tätä luokkaa olevalle alueelle yhden voimalan ympärille on realistista ajatella saavansa vuokraa, jos vuokran perusteena on alue, jolle ei saa rakentaa toista voimalaa.
Toisaalta maanvuokrasopimukset pitää tehdä ennen kuin alueelle voidaan tehdä kaava, että kaavaa laatiessa tiedetään minkälainen alue on käytettävissä. Jos/ kun tehdään ympäristövaikutusten arviointi, voivat voimaloiden paikat edelleen elää, jos vaikka suunnitellulta rakennuspaikalta löytyy viitasammako, liito-oravan pesä tai muu este.
Vuokrasopimusta tehdessä ei voi varmasti tietää tuleeko voimala omalle tontille tai mihin se tulee, jos tulee. Itse varmaan joutuisi nukkumaan useamman yön yli ennen kuin osaisi päättää minkälaiseen paperiin nimensä laittaa, jos laittaa.Vaikutusalue ei ole maanvuokran peruste. Noiden melun, välkeen ja muiden vaikutusten lisäksi voimala voi vaikuttaa esimerkiksi maisemaan jopa 30 km päässä, merellä vielä kauemmas.
Pankkiluvista on olemassa oma keskusteluketju. Kaikki lupamäärät alla sisältävät pankkiluvat. Käytettävissä olevat luvat pankkilupineen ovat kehittyneet näin:
2019: 4025
2020: 3602
2021: 3418”Havaintomäärät ovat tippuneet koko ajan verrattuna edellisen vuoden lukemiin vastaavana ajankohtana. Kannattaa vilkaista käyriä /havainnot/seuruepäivä, niin ei jää epäselväksi. Niitä ei korjailla takaisinlaskennassa….Jos havaintokäyrät ovat jo tässä vaiheessa kautta alempana ,kun viime vuonna kauden päättyessä ,ei millään opilla voi väittää kirjoittajien olevan väärässä.
Ei se siitä miksikään muutu vaikka mainitsemani luvut piirrettään käyriksi. Mennään viime vuoden tahtia, eivätkä havainnot ole pudonneet puoleen vuodesta 2015. Eikä tässä vaiheessa olla alempana kuin viime kauden päättyessä. Puheenjohtajisto piirtelee omia käyriään.
”Mitä onkaan tapahtunut ”arvostelun lähteellä” Varsinais-Suomessa? Tämän kymmenen vuoden aikana hirvikanta on pysynyt vakaana ja kenties vähän kasvanut. Kaupanpäällisiksi on kehittynyt pienempiä sorkkaeläimiä koskeva todellinen ongelma.Luulisi yksistään siinä riittävän Planterillekin työsarkaa.Ei tarvitse tulla muualle neuvomaan/sorkkimaan , kun neuvot eivät ole tehonneet kotikonnuillakaan.”
Onko tuttu sellainen kuin kokemusasiantuntija, joka neuvoo toisia, etteivät ajaudu samanlaisiin ongelmiin kuin itse. Olen yrittänyt perustaa taimikoita alueelle, jossa on maan tihein hirvikanta ja ainakin lähes maan tihein pienempien hirvieläinten kanta. Kun se ei onnistunut, lähdin selvittämään, miten tällainen tilanne on mahdollinen. Väitän, että olen perehtynyt paremmin hirvieläinten kannasäätelyyn kuin keskiverto rivimetsästäjä. Kun joku despootti pääsee johtamaan riistaneuvostoa ja valvoja laistaa vastuunsa, ei mitään ole tehtävissä.
Valkohäntien suhteen pyrkimys Keski-Suomessa lisätä, levittää ja pyyntilupien käyttöaste 30-40% enteilee leviäviä ja lisääntyviä aivan uusia ongelmia tulevaisuudessa.
”Kehottaisin tutustumaan hirvihavaintojen kehitykseen vuodesta 2015 tähän päivään. Löytyvät osoitteesta riistahavainnot -fi/ sorkkaeläimet. Yleisesti havaintojen määrä on tippunut puoleen lähtötilanteesta.”
Minäpä tutustuin Keski-Suomen riistakeskusalueen tilanteeseen.
2015:
jahtipäiviä 2907, havaintoja 9988, havaintoja/päivä = 3,44vastaavana ajankohtana 2021:
jahtipäiviä 2190, havaintoja 5894, havaintoja/päivä = 2,69Havainnot ovat pudonneet 22% viime vuosikymmenen maksimiin nähden, jos nyt aina halutaan verrata johonkin maksimiin.
Viime vuoteen verrattuna havainnot ovat samalla tasolla. Joku edellä tulkitsee pitkällä matematiikalla, että havainnot ovat yleisesti pudonneet puoleen, ymmärtämättä, että havaintojen määrä riippuu siitä miten monta kertaa metsässä käydään ihastelemassa hirviä.Keski-Suomen hirvitalousalueilla KS-PS, KS1 ja KS2 kaikilla on alueellisen riistaneuvoston asettama hirvitiheyden tavoite 2,5-3,0 / 1000 ha.
Luken kevään tiheysarvio oli
KS-PS: 2,9 / 1000ha
KS1: 3,3 / 1000ha
KS2: 2,9 / 1000haOllaan siis juuri pääsemässä tavoitehaarukkaan ilman takaisinlaskentakorjausta, joka tyypillisesti nostaa tiheyttä jopa noin 0,5/ 1000ha.
”Tälle kaudelle on tarjolla sama määrä pyyntilupia”
Ei, lupamäärää leikattiin viime vuodesta ja viime vuonna edellisestä. Lupia on leikattu kahden viime vuoden aikana yhteensä 15%. On mainittu tässä ketjussa.
2019: 4025
2020: 3602
2021: 3418Lupamäärät perustuvat Luken viime kevään arvioon kannan suuruudesta ja rakenteesta, niillä pyritään pääsemään tavoitteeseen ja pysymään siinä. Niitä ei ole mitään syytä lähteä sorkkimaan ja vetomaan olla käyttämättä myönnettyjä lupia. Eikä selittämään lisää selvää asiaa.
Enpä ole parannuksia juurikaan miettinyt, koska ei ole parantajan oikeuksia, olen vaan osoitellut epäkohtia, jos vaikka parantaja Leppä käärisi hihat ja korjaisi epäkohdat.
Tätä piti vielä kommentoida, koska se nousee toistuvasti esiin:
”Kyllä reilusti suurin enemmistö hirven metsästäjistä on metsänomistajia.”
Tämä kai tarkoittaa, että kyllä metsänomistajat suurimpana metsästäjäryhmänä voisivat itse hoitaa hirvikannan itselleen sopivaksi, jos halua olisi.
”Metsänomistaja” on vaan kovin laaja käsite. Jos ryhmästä poimitaan metsätalouden harjoittajat, joille puunmyyntitulo on tärkeä tulonlähde ja joillekin jopa ainoa, niin siitä ryhmästä varmasti melkein kaikki haluavat maltillisempaa hirvikantaa.
Otetaan esimerkki toisenlaisesta metsänomistajasta, joka ei halua maltillisempaa hirvikantaa, vaan maltillisempaa metsästystä. Tämän keskusteluketjun aloituksen linkistä alueellisen riistaneuvoston puheenjohtajistosta Reijo Vesterinen. Hänkin on metsänomistaja, ollut pitkään Mhy:n valtuustossa, vaikka jättäytyikin pois viime vaaleissa, kun siirtyi boomeriksi (Annelikin oli samaan aikaan). Lisäksi hänellä on googlen mukaan puunkorjuuyritys ja Vesterisiä näkyy olevan siellä enemmänkin puunkorjuualalla. Ilmeisesti hänellä on MT:n toimittajauran aikana ollut sivubisneksenä, tai sen jälkeen, puunkorjuuhommaakin.
Istui siis ilmeisesti ”kolmella jakkaralla”. Voidaankin kysyä ajoiko hän Mhy:ssä metsänomistajien, koneyrittäjien vai metsästäjien asiaa.
Vesterinen on kuin suorittavan portaan kaksoisolento, jota hän kovasti puolustaakin. Suorittava porraskin on kertonut olleensa Mhy:n valtuustossa. Ei ole kuitenkaan ollut toimittaja, koska kuten olemme huomanneet, tekstin tuottaminen on takkuista ja hidasta, toisin kuin toimittajilla. Kirjalliset tehtävät eivät taida juurikaan motokuskeja kiinnostaa.
Hirvikannan hoitosuunnitelma: ”Hirvenmetsästyksen positiivista julkisuuskuvaa edistetään viestinnällä ja avoimella sidosryhmäyhteistyöllä.”
