Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Käännän taas keskustelun susista otsikkoon
SP: ”Anneli törmäsi ikuisuusongelmaan ,jonka ratkaisijaa voi sanoa neroksi. Sellaista ei vielä ole tullut vastaan. Uros/naarasongelma on ja pysyy.”
Meillä on täällä nero, jolta voi kysyä, Varsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Martin Hägglund, otapa puhelin käteen, kilauta ja kysy neuvoja. Hänen ”kotipesässään” VS-3, on aina osuttu naaras/uros suositukseen, kuten kaikissa neljässä VS-hirvitalousalueessa.
Kertoivat sieltä, että on paikoin jo liian urosvoittoinen ja kehotettu ampumaan urospainotteisesti.
Tällä naaras/uros suhteella tulee se ongelma, että tuottavuus on pienempi kuin Keski-Suomessa, joten pitää jyrätä läpi ne yli 4/1000ha tavoitteet, jotta päästään samaan saaliseen. Onko tehty jokin ”savupiippujako”, että toiset hirvitalousalueet runnovat läpi ylisuuret tavoitteet ja toiset ylisuuret naaras/uros suhteet, että saadaan selitykset ongelmaan monipuolisiksi, kuten olemme tästäkin keskustelusta havainneet.
Kun se vetoomus ja tämä keskustelu on koskenut Keski-Suomen kolmea hirvitalousaluetta, niin ehkä on syytä ottaa reaaliaikaiset ennusteet niistä eikä keräillä selitykseen sopivia kuvia muualta.
Missään kolmessa hirvitalousalueessa ei ole käytettävissä lupia Luken suosituksia enemmän, sisältäen ne kuuluisat pankkiluvat, joita tuskin juurikaan käytetään.Tuo punertavan 2021 ”madon” lähtöpiste on viime kevään kanta-arvio, jota nyt syksyn metsästys on lähtenyt verottamaan. Siinä ei ole vielä takaisinlaskennan korjausta, joka ainakin joka vuosi aiemmin on nostanut hirvitiheyttä, eli lähtöpistettä ylöspäin, jolloin koko ”mato” ja myös alapää nousee, eli tavoitelaatikko saavutetaan liian aikaisin.
Sininen laatikko on alueellisen riistaneuvoston määrittelemä tavoitetiheys / tavoite naaras-uros suhde.
Kaikki nämä tekijät huomioiden ja kuvia katsoen, on vaikea ymmärtää hätätilaa hirvien loppumisesta ja sen aiheuttamaa vetoomusta hillitä metsästystä.
En tietenkään voi olla varma, mitä Keski-Suomen alueellisessa riistaneuvostossa on keskusteltu tai kokoustettu ennen kuin johtajiston vetoomus laitettiin jakoon. Oma käsitys perustuu lehtitietoihin. Kun MTK:lla on edustus riistaneuvostossa, niin oletin, että Tiirola kokeneena johtajana on tarkistanut MTK:n edustajalta tilanteen, ennen kuin julkaisi oman kannanottonsa ja lähetti terveiset ministeriöön. Pyydän anteeksi jos olen käsittänyt väärin. Muiden esillä olleiden ongelmaneuvostojen toimintatavoista oltaneen yhtä mieltä.
Muuten meillä näyttää olevan perustavaa laatua oleva näkemysero alueellisten riistaneuvostojen roolista.
Olen ajatellut, että keskusteluketjun avaajalla on jonkilainen vastuu yrittää pitää keskustelu otsikon aiheeessa, joten taas kampean sitä hirvikannan säätelyjärjestelmän ongelmakohtiin.
Ehdoton enemmistö metsästäjistä toimii vastuullisesti ja pyrkii tavoitteisiin, jotka on keväällä sovittu, aivan kuten ”Metät kunnossa!” edellä kirjoitti.
Ongelmaksi monilla riistakeskusalueilla on osoittautunut alueellisten riistaneuvostojen puhenjohtajiston venkoilu.
Alueelliset riistaneuvostot toimivat maanomistaja-riistahallinto rajapinnassa ja niiden tärkein tehtävä lisätä avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä sekä pyrkiä toiminnallaan edistämään erilaisten intressien yhteensovittamista.
Metsästyslain 26§:
”Liikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä”Maa-ja metsätalousministeriö:
Alueelliset riistaneuvostot lisäävät riistatalouteen liittyvää avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä sekä pyrkivät toiminnallaan edistämään erilaisten intressien yhteensovittamista.Miten siihen sopii tässä keskusteluketjussa esiin tuotu Keski-Suomen alueellisen riistaneuvoston ohittaminen, jossa puheenjohtajisto pyrkii omiin tavoitteisiin käyttäen kuitenkin selkänojana alueellisen riistaneuvoston arvovaltaa?
Miten siihen sopii Uudenmaan alueellisen riistaneuvoston edellisen puheenjohtajan kommentti, lisääkö se avointa ja vuorovaikutteista yhteistyötä:
”Tärkeää on myös luottamus, se että käydyt keskustelut pysyvät sen pöydän ympärillä. Päätökset sitten ovat julkisia, Antell kuvaa riistaneuvoston keskustelukulttuuria.”Miten siihen sopii Varsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston puheenjohtajan komentti sidosryhmien vaatimuksesta 2,5 / 1000ha hirvitiheydestä maakuntaan, jossa metsää vain noin 60% pinta-alasta:
”Vaatimus laskea hirvitiheys 2,5 hirveen tuhatta hehtaaria kohden koko maakunnassa on kohtuuton. Se puolittaisi pienen kannan puoleen nykyisestä.”Pohjanmaallakin on sidosryhminen vastustuksesta huolimatta asetettu yli 3,5/ 1000 ha tavoitteita.
Alueelliset riistaneuvostot nimittää maa- ja metsätalousministeriö.
Esimerkiksi Varsinais-Suomesta on mennyt palautetta ministeriöön, ettei neuvoston puheenjohtaja toimi ministeriön määrittelemällä tavalla. Siitä huolimatta ministeri(ö) on nimittänyt saman puheenjohtajan kahdesti uudelleen.
Metsälehden uutisen mukaan MTK:n metsävaltuuskunnan johtaja viestitti tästä Keski-Suomen hirvipomojen omatoimiohjeistuksesta maa- ja metsätalousministerille.Tässä on vaan se ongelma, että ministeri on intohimoinen hirvenmetsästäjä itsekin, eikä reagoi mitenkään näihin reklamaatioihin. Oikein olisi tietysti vaihtaa yhteistyökyvyttömät yhteistyökykyisiin, koska niitä on pääosa metsästäjistä. Vähintäänkin pitäisi huolehtia, ettei nimitä sellaista riistaneuvoston puheenjohtajistoa uudelleen, joka harrastaa omapäistä sooloilua.
Puheenjohtajistoon on usein valikoitunut henkilöitä, joilla on vahva, jopa 50-vuoden kokemus metsästäjänä ja lisäksi kokemusta metsästyksenjohtajana ja erilaisista riistahallintoon liittyvistä tehtävistä, huippuammattilasia sillä alueella.
Alueellisen riistaneuvoston johtaminen on kuitenkin luonteeltaan erilaista, avoimen ja vuorovaikutteisen sidosryhmäyhteistyön aikaansaaminen. Pitäisi osata vaihtaa roolia erilaiseksi. Ei ollakaan enää metsästäjien tai riistahallinon edustaja vaan alueellisen riistaneuvoston edustajaja siten myös sidosryhmien edustaja. Tämä saattaa olla vanhoille jäärille ylivoimaista, se näkyi ”unohtuneen” esimerkiksi Keski-Suomen tapauksessa.Miksi alueellisten riistaneuvostojen molemmat puheenjohtajat ovat aina riistapuolelta. Eikö olisi järkevää, että toinen puheenjohtajista olisi jonkin sidosryhmän edustaja, silloin varmaan ”sooloilut” karsiutuisivat paremmin pois.
Alueellisten riistaneuvostojen puheenjohtajistoon on usein valikoitunut henkilöitä, joilla on vahva, jopa 50-vuoden kokemus metsästäjänä ja lisäksi kokemusta metsästyksenjohtajana ja erilaisista riistahallintoon liittyvistä tehtävistä, huippuammattilaisia sillä alueella.
Alueellisen riistaneuvoston johtaminen on kuitenkin luonteeltaan erilaista, luottamuksellisen, avoimen ja vuorovaikutteisen sidosryhmäyhteistyön aikaansaaminen. Pitäisi osata vaihtaa roolia erilaiseksi. Ei ollakaan enää metsästäjien tai riistahallinnon edustaja vaan alueellisen riistaneuvoston edustaja ja siten myös neuvoston sidosryhmien edustaja, metsänomistajienkin edustaja. Tämä saattaa olla vanhoille jäärille ylivoimaista, se näkyi ”unohtuneen” esimerkiksi Keski-Suomen tapauksessa.
Miksi alueellisten riistaneuvostojen molemmat puheenjohtajat ovat aina riistapuolelta? Eikö olisi järkevää, että toinen puheenjohtajista olisi jonkin sidosryhmän edustaja, silloin varmaan ”sooloilut” karsiutuisivat paremmin pois.
”Miten lie kauriiden kanssa. Ehkä eivät ole kiinnostuneet perunoista; perunanvarret ei ole syöntikelpoisia.”
Jaa, ei vai? Meillä ainakin parturoitiin perunanvarret ja näkyy menneen muillakin. Kannattaisi uskoa, että valkohäntä on pahin tuholainen mitä olen tavannut. Siellä missä sitä ei vielä ole riesaksi, on tavoite lisätä ja levittää.
”Peuroille ja hirville kelpaa monenlainen ruoka. Fredrikssonin naapurissa viljelevällä Nils-Erik Grönroosilla peurat ovat pahoin tuhonneet perunasatoa.
Grönroosin perunapelloilla ei ole paikoin jälkeäkään perunakasvustoista. Peurat syövät perunan varren ja lehdet, osa on jopa oppinut kaapimaan mukulatkin maasta, hän kertoo.”
Lähti keskustelu taas jälleen kerran sivupoluille otsikon aiheesta. Metsästyksen johtajien ja metsästäjien koulutukseen, mikä on kyllä erittäin tärkeä asia. Näitä koulutusmateriaaleja ja Wikströmin julkaisuja, samoin kuin Nygrenien tutkimuksia on tullut opiskeltua. Valkohäntien osalta on joutunut turvautumaan Pohjois-Amerikkalaiseen materiaalin, koska kotimaassa ei niitä juurikaan tutkita.
Eli takaisin aiheeseen.
”Kehottaisinkin keskittymään enemmän Varsinais-Suomen tilanteeseen. Siellä työsarkaa riittää ,jos kantti kestää.”
Tämän alueen ongelmat on täysin selvitetty ja moneen kertaan kerrottu, eli alueellisen riistaneuvoston asettamat kohtuuttomia vahinkoja aiheuttavat tavoitetasot.
Kiinnostaa mistä kenkä puristaa siellä, missä tavoitetasot ovat tolkullisempia, mutta niihin tasoihin ei koskaan päästä tai niissä ei pysytä. Niitä hirvitalousalueita on paljon. Tämä Keski-Suomen tapaus nyt vaan sattui sopivaan saumaan, joten aloin tutkia sitä.
Tässä viesti K-S riistakeskukselta metsästyksenjohtajille ennen jahtia 2021:…Kaikkia lupia ei missään tapauksessa ole pakko käyttää.
On sellaisiakin tapauksia, että kaikki luvat olisi syytä käyttää, eikä kaikissa tapauksissa jättää osa käyttämättä.
”Kysynkin ,millä kohtaa kirjoittajien laatiman ajankohtaiskatsauksen asiasisältö poikkeaa riistakeskuksen metsästyksenjohtajille laatiman tietopaketin asiasisällöstä?”
Tämä ei ole lainkaan oleellista. Vain onko riistakeskuksen laatima ajakohtaiskatsaus metsästyksenjohtajille yhtä kuin alueellisen riistaneuvoston kanta?
Eikö vieläkään ole auennut, että ”jupakassa” on kyse siitä, että alueellisen riistaneuvoston johtokaksikko toimi omapäisesti ja ohitti alueellisen riistaneuvoston. Levitti riistaneuvoston nimissä ohjeita hillitä metsästystä, vaikka neuvostossa ei ollut tehty sellaista päätöstä.
Tästä sidosryhmien ohittamisesta on tullut riistaorganisaatiossa ”maantapa”.
