Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Suora lainaus aloituksen linkistä, hirvipomojen kirjoituksesta:
”Keski-Suomen hirvikanta on pienentynyt vuodesta 2016 lähtien. Metsästäjien omat arviot, Luonnonvarakeskuksen laskelmat sekä metsä- ja liikennevahinkojen vähentyminen kertovat kiistatta kehityksen suunnan.
Esimerkiksi hirvien taimikkovahingoista maksetut korvaukset ovat puolittuneet joka vuosi vuodesta 2018 lähtien.”Tästä nähdään miten myönteinen kehitys jo maltillisella hirvikannan pienentämisellä on hirvivahinkoihin. Vuosittainen puolittuminen on todella paljon. Olettaen, että korvausmäärä edes jossain suhteessa seuraa vahinkoja, niin vaikutus on merkittävä.
Olisi olettanut, että kirjoittajat kannustaisivat metsästäjiä jatkamaan tätä myönteistä kehitystä, kehottamalla käyttämään kaikki myönnetyt luvat, jolloin on mahdollisuus päästä alueella kaikkien hirviriippuvaisten kanssa asetettuun yhteiseen tavoitteeseen ja vahinkojen pysyvään pienenemiseen.
Mutta ei, nyt kuitenkin kylvettiin epäilyksen siemen, pitääkö metsästäjien ottaa vastuu, ettei vaan ammuta kantaa liian alas. Ei tarvitse! Pitää vaan ampua kaikki luvat pois, jos se on mahdollista. Täällä on ainakin kymmennen kertaa selitetty ettei tarvitse ampua, jos ei ole hirviä. Eiköhän se ole jo selvää, jos seuran alueella ei hirviä, niitä ei tarvitse ampua.
Vastuu siitä, että hirvikanta pysyy sovituissa rajoissa on riistakeskuksella, metsästäjien ei tarvitse pohtia uskaltaako käyttää luvat. Metsästyslain mukaan Riistakeskus säätelee kantaa myöntämällä lupia kannan koon mukaan, Luken arvioiden ja suositusten perusteella, sillä on juridinen vastuu. Metsästäjät vaan paukuttelevat kaikki luvat jos mahdollista, kanta ei vaaraannu ja silloin järjestelmällä on mahdollisuus toimia.
Metsästyslaki 26 § (18.2.2011/159)
Hirvieläimen pyyntilupa”Edellä 1 momentissa tarkoitetun pyyntiluvan myöntää Suomen riistakeskus. Myönnettäessä pyyntilupia on huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. Liikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä.”
Jos lähdetään linjalle, että paikallisesti lähdetään säätämään lupien käyttöä joidenkin haukkukokeitten perusteella kannansäätelyjärjestelmä kaatuu. Voidaan unohtaa koko byrokratia. Jos metsästäjät kuitenkin viimekädessä päättävät, niin antaa päätää.
Tuosta edellisen sivun kmo:n lämpökartasta näkee hyvin miten epätasaisesti hirvet ovat alueelle jakautuneet. Kun seuran alue sattuu olemaan tummassa kohtaa luvat loppuvat, vaaleassa kohtaa saattaa olla vaikeuksia saada kaikkia lupia käytettyä ja ”hirvet loppuu”. Jotkut alueet saattavat olla sellaisiakin, joissa ei ole jostain syystä käyty ja siten havaintojakaan ei ole. kmo:n kartassa on kyse metsästäjien kirjaamista havainnoista tai saalista Luken kartalle keräämä tieto. Siinä kartassa ei ole mitää Luken ”lisämausteita”, pelkästään metsästäjien havainnot tai saaliit.
Sitten Lukelta tulee jahtikauden päätyttyä toinen huomattavasti tasavärisempi, leveämmällä pensselillä piirretty kartta, hirvitiheyskartta, josta ei yksittäisen metsästysseuran tilanneta voi päätellä, vaan lähinnä hirvitalousalueen. Siihen on näiden havainto-ja saalistietojen lisäksi yhdistetty muu tieto ja tehty kanta-arvio josta Luke sanoo näin:
”Luken kannanarvioinnin menetelmä on tietolähteiden informaation yhdistäminen. Se ei reagoi kovin voimakkaasti yksittäisiin poikkeaviin havaintoihin jossakin käytettävistä aineistoläheistä. Todennäköisyysjakaumien skaalattu tulo on eräänlainen synteesi, joka kertoo kannan tiheyden mahdollisten arvojen todennäköisyydet ehdollistettuna vuoden hirviaineistolla. Tämän jakauman odotusarvoa voidaan pitää parhaana kompromissina kannan koosta kyseisenä vuonna.
Kannanarvioinnissa yhdistetään useamman vuoden tietoja. Peräkkäisten vuosien kantojen täytyy olla biologisesti yhteensopivia. Kunkin vuoden kannan täytyy olla riittänyt tuottamaan seuraavien vuosien hirvisaaliit. Kun aineistojen yhteensopivuus maksimoidaan yli tutkimusjakson vuosien (2000–nykyhetki), saadaan tuloksena jono todennäköisyysjakaumia, joiden odotusarvojen voidaan ajatella olevan paras arvio hirvikannasta, joka on tuottanut kaikki analyysissa mukana olleet hirvihavainnot.
Uusin tieto on tietysti kiinnostavin, mutta valitettavasti vähiten varma, koska sen tuottamista tulevaisuuden havainnoista ei ole vielä tietoa. Kun uutta aineistoa saadaan, mallin arviot muuttuvat koko aikasarjan ajalta – joskus enemmän, joskus vähemmän.”
Tuolla toisessa ketjussa nostin kissan pöydälle, kun Keski-Suomen hirvipomot olivat sitä mieltä ettei tämä Luken arvio pidä paikkaansa, vaan heidän haukkukokeittensa perusteella hirvikanta on jotain muuta, kuin Luken arviossa. Luken arvioihin perustuvaa hirvitalousalueen tavoitteen asettelua ei ole syytä noudattaa vaan hillitä lupien käyttöä, sillä hirvet loppuu.
Toivottavasti kukaan ei tuo sutta tähän ketjuun!
Miksi väität, että Tanelin seuran kaatoprosentit oli 70%, kun et tiedä. Uskon, että Taneli on kysynyt seuraltaan joka vuosi tilanteen ja tietää, kuten minä omalta seuralta. Kauhajoen luvut ovat itsellä tallessa, rhy:n prosentti käväisi kyllä siellä 70%:ssa, mutta kun hirvitalousalueessa oli tiheys yli 4/1000ha, niin jossain niitä oli paljon. Miten voit väittää, ettei Tanelin seuralla ja tiluksilla ollut, kun et tiedä.
Mitä hyötyä on ns riistahallinnosta, jos metsästäjät tekevät mitä lystää. Hallinnon tehtäväksi on määritelty mm pitää vahingot kohtuullisina, joka edellyttää kohtuullista hirvieläinmäärää ja siten metsästäjien pitämistä kurissa ja riistaherran nuhteessa. Nyt ”hallinnon” taholta kannustetaan olla välittämättä yhteisesti sovituista tavoitteista.
”Harva on siis ollut yhtä mieltä Tanelin kanssa.”
Minä ainakin olen. Me emme katso kuinka paljon pyyntilupien käyttöasteprosentteja jää metsään, vaan kuinka paljon sinne jää hirviä!
Luken aikasarjat näyttävät, että Tanelin alueella hirvitiheys koukkasi silloin kymmenen vuotta sitten 4/1000 ha pinnassa, joka on aivan liikaa ja lähti sitten nousuun. Nyt ollaan täysin samassa tilanteessa ja tarinat täysin samoja kuin kymmenen vuotta sitten. Hirvipomot omatoimiohjeistaa olla käyttämättä lupia, sanotaan jo etukäteen, että prosentti tulee olemaan 70. Siellä on ollut ja on edelleen tajuttoman paljon hirviä. Voisitko jättää jo Tanelin aiheettoman nälvimisen, mitä ihmeen nautintoa siitäkin ihminen saa.
En harrasta kotisohvalla istumista. Tänäänkin leikkasin koristehavuja joulumarkkinoita varten (kuusia ei ole syöty). Parista oksasta saa enemmän rahaa kuin koko kuitupuusta. Se on sellaista monotonista hommaa, että voi samalla miettiä hirvipomojen ajatuksenkulkua ja lähettää omat ajatukset eetteriin, kun sattuu käteen jokin viestintäväline.
Minähän en tiedä Keski-Suomen hirvitilanteesta tuon taivaallista, kun en asu siellä, enkä omista metsää siellä.
Tässä on kyse siitä, että KS-hirvipomot ovat sitä mieltä, että heillä on parempi tuntuma maakunnan hirvitilanteesta kuin Luke:lla. Luken verotusuositukset ja alueellisen riistaneuvoston päätökset joutavat romukoppaan ja annetaan uudet suositukset haukkukokeitten ja tyhjien riistakamerakuvien perusteella.
Itse en keksi tai kehitä mitään lukuja, tuon esiin vastapainoksi Luken tilastoja, koska sinne on kerätty kaikki mahdollinen tieto metsästäjiltä koko maakunnasta, jota käytetään kannanarviointiin. Mahdolliset palstan lukijat sitten arvioivat esitettyjä tietoja ja onko jossain joku ajautunut vahingossa tai tarkoituksella sivupoluille.
