Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Valkohäntä on ihan mahdoton, kun on päässyt emännän kukkapenkin ja kasvimaan makuun. Kun sain aidan pitäväksi kiersi aidan rannasta ja tuli uimalla tontille. Täytyy varmaan laittaa sähköaita vesirajaan.
Kyllä tuo ötökkätilanne on aika paha meilläpäinkin. Toissa syksynä metsästä tultua nypittiin hirvikärpäsiä emännän kanssa. Laskettiin
mielenkiinnosta paljonko on. Omasta yläkropastani ja paidasta liiskattiin 117 kpl, eivätkä ne kaikki jääneet näppeihin.
Sellainen määrä alkaa häiritä, kun tunkevat korviin ja roikkuvat silmäripsissä. Mitään paukamia ei onneksi ole ilmaantunut.Puutiastilanne on vielä hankalampi. Mökin pihalla oleili riistakameran perusteella jatkuvasti peuroja, kauriita ja hirviä. Puutiaskanta räjähti ihan mahdottomaksi ja perheessä on todettu kolme borrellioositartuntaa.
Aikuiset puutiaiset kyllä löytää punkkisyynillä, mutta nymfi-asteen punkkia ei karvaisesta ja/tai pisamaisesta ihosta aina löydä. Vaikka on saunonut, uinut moneen kertaan pessyt ja pyyhkeellä hinkannut, niin seuraavana päivänä kuitenkin voi törröttää jossain vatsan poimussa.
Todella hankala ötökkä.Tuohon vastaukseeni Artolle lisäisin vielä, että en ole ihan varma onko mäntyaterian maittavuuden syynä istutustaimi vai kasvupaikka.
Viiden vuoden kuluttua istutuspotissa olleella lanoitteella tuskin on mitään vaikutusta. Sensijaan kylvö tehdään karulle maalle ja istutus rehevämmälle. Siksi istutustaimet kasvavat nopeammin ja ovat rehevämpiä ja ilmeisesti sisältävät vähemmän hartseja ja haitta-aineita ja siksi ovat suussasulavia hirvelle.Juuri tänään katselin mäntytaimikossani, että hieman soisessa notkelmassa taimet olivat kasvusta jäljessä ja hiema kellertävän sävyisempiä kuin parhaiten kasvavat. Notkelman taimia ei oltu juurikaan syöty.
Rehevimpänä ja nopeimmin kasvavat taimet maistuvat parhaiten.Suorittavan kuvissa näkyy mäen päällä kasvavan kuusta. Itselläni mäen päällystät ovat mäntyä ja rinne jyrkempi. Mäntyrajaa pitäisi vetää hieman alaspäin, sillä rinne yläosastaan ei sovellu kuuselle. Hakkuusta pelkkää kuusi-energiapuuta.
Tuollaista koivuviidakkoa ei taimikossani ole. On todella helppoa, hauskaa ja nopeaa kevyellä raivaussahalla niittää koivut pois, kun ne ovat alle sormen vahvuisia. Mukavasti menee hehtaari päivässä.
Tuo kuvan taimikko jos saa olla koskematta, niin 5 vuoden kuluttua se täysin piloilla.Kyllä tuo pitää paikkansa, että istutustaimi maistuu hirvelle paremmin kuin luontaisesti syntynyt tai kylvetty. Kylvetystä taimikosta tulee myöskin tiheämpi joten on varaa syödäkin joku välistä.
Ongelmana itsellä on lahot kuusikot mäkien rinteillä, jotka olisi uudistettava männylle. Maaperä on hienojakoista hiesua ja männylle hieman rehevää. Ei onnistu kylvämällä, roustekin vielä vaivaa.
Pitäisi saada istuttaen mahdollisimman tiheä taimikko, jottei tule liian oksaista. Hirvet harventavat, niin että paikoin on enää 1000 tainta/ ha.
Tulee pelkkää susipuuta.Kun se ei vaan toimi noin kuin ”suorittava porras” kertoo. Olisi helppoa noilla konsteilla.
Itsellä ja kahdella naapurilla on lähekkäin samanikäiset mäntytaimikot.
Itse olen raivannut taimikkoni kolmeen kertaan kymmenen vuoden aikana. Siitä on lähes partahöylällä hinkattu kaikki lehtipuusto pois.
Naapureilla ei tehty mitään samana aikana.
Kieltämättä naapurien taimikot ovat hirvien jäljiltä vielä surkeammassa kunnossa kuin omani, mutta tosi surkea on omakin.Vai että ihmisen hajulla karkotetaan?
Ilmeisesti hirvet tottuivat syksyn aikana hajuuni, kun hääräsin taimikoissa. Lopulta eivät lähteneet karkuunkaan näköetäisyydeltä, vaikka karjuin kitarisat punaisena, että painukaa h****iin täältä ja hakkasin kintaita yhteen. Korvat pystyssä tuijottivat, että mitä se äijä räyhää.Ilmeisesti pitäisi ostaa hirvikarkotteiksi hirvestäjien vanhoja haalareita?
Jos joka kerta 100ha alueelta löytyy keskimäärin 5 hirveä, niin paikallinen kanta 50/1000ha.
Valkohäntäpeurasta on kokemusta, menee yli 2m aidan ja ali jos verkko 30cm irti maasta. Hirvet ei siitä jostain syystä menneet.Hirvikantaan en pysty vaikuttamaan. Maat on vuokrattu hirviporukalle ja patistettu pitämään kanta kurissa. Ei auta. Paikallinen kanta 50kpl/1000ha parina viime vuonna. Taimikot on hoidettu ohjeiden mukaan, ei auta. Turha hakata päätä seinään, pitää tehdä, mitä itse voi….siis aita.
Lehtipuutaimikon voi varmaankin suojata sähköpaimenaidalla, mutta tuskin mäntytaimikkoa, koska suurin tarve on talvella.
Paimen on vähän ongelmallinen talvella: Sorkat eivät saada maadoitusta lumen tai jään läpi, joten aidassa pitää kiertää maajohtokin ja turvan pitää osua kahteen piuhaan yhtä aikaa.Jos vaikka koira ajaa hirven aidan läpi, se on pimeänä koko aita. . Lumi kun kaataa jonkin räipän aidalle, niin tervetuloa peremmälle. Pitää tapoa lumessa pari kilometriä vaihtamaan akkua vähän väliä, aurinkokennolataus ei toimi talvella.Tätä kun tekee 8-10 vuotta, niin eiköhän ala kypsyä.
Riista-aita voisi parhaimmillaan toimia huollotta koko tuon ajan,
halvemmaksi taitaa tulla pitkässä juoksussa.Minulla oli samana vuonna istutetussa kuusitaimikossa napsittu taimien latvoja poikki. Latvoja ei ollut ainakaan kaikkia syöty, vaan olivat imeisesti maistuneet pahalta, kun oli sylkäisty pois. Latvattomien taimien kohdilla kulki pienten sorkanjälkien jono.
En osaa sanoa oliko maistelija laukonpeura (eli valkohäntäpeura eli valkohäntäkauris) vai metsäkauris.
Aika pieni tuho, eikä kolmivuotiaita taimia ollut enää edes maisteltu.Itselläni ainoa merkittävä tuholainen on kuusitaimikossa ollut metsämyyrä. Eikä kanta tunnu täällä (Lounaisessa Suomessa) menevän myyrätutkijoiden syklien mukaan vaan talven säiden mukaan.
Jos syksyllä on jonkilainen myyräkanta ja tulee aikainen kunnon pakkastalvi ja reippaasti lunta, on tuhoja odotettavissa. Vesi- ja räntäsateet helmikuulle asti pitävät kannan kurissa. Eräänäkin syksynä näkyi mättäillä märkiä kylmyydessä hytiseviä myyriä. Seuraavana päivänä olivat kaikki autuaamilla jyrsintämailla.Lienee parasta aidata koko oma metsäpalsta kunnon riista-aidalla. Sellaisella, jossa on ylhäällä suuri silmäkoko ja alhaalla pieni.
Eivät pääse sorkkaeläimet sisään ja sisälle voi laittaa joukon nälkäisiä kettuja, jotka syövät heti jokaisen myyrän joka livahtaa aitauksen sisään. Näin metsäomistaja voi luoda metsäänsä mieleisensä ekosysteemin. Aika paljon se maksaa, mutta sen jälkeen voi käyttää työntekoon ajan, joka hukkaantuu hirvistä ja ketuista kirjoittamiseen tällä palstalla…ja saahan sen verovähennyksiin ja ALV:it pois.