Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Ylemmällä tasolla sidosryhmäyhteistyö toimii hyvin. Kuvaan voisi ehkä ajatuksissaan liittää myös metsäpuolueen paikallisen kansanedustajan, VS-2 alueelta Suomen rikkaimman miehen, joka kartanollaan harjoittaa metsästysmatkailua ja metsän jatkuvaa kasvatusta, joten taimikkotuhojakaan ei tule.
VS-3 alueelta voisi ottaa ajatuksissaan kuvaan mukaan vaikkapa myöskin Suomen rikkaimpiin kuuluva perheen, joka omistaa siellä kartanon riistanhoitajineen. Valittavasti syksyllä lintuinfluenssa tappoi herraharrastuksen ammuttavaksi tarkoitettuja lintuja tuhansittain.
Vanhempi kartanonherra itse on hakenut veroturvapaikkaa Ruotsista ja sikäläinen Migri on sen myöntänyt.
Rohkenisiko vielä ottaa mukaan sidosryhmäajatteluun Kettulan tilan. Se on Varsinais-Suomen ja Länsi-Uudenmaan rajalla, alueella jossa on hirvieläimiä ”hyvin”. Tilan omistaa MTK ja siellä harrastetaan myöskin riistanhoitoa.
MTK:n säätiön omistama Kettulan tila on saanut EU:n Wildlife estates-tunnuksen. Tunnus myönnetään riistatiloille, jotka ovat pitkäjänteisesti edistäneet luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Kyseessä siis riistatila. Pitääpä joskus tehdä parempi exkursio ja katsoa mitä se monimuotoisuuden säilyminen tarkoittaa. Onko riista monimuotoista vai metsä, löytyykö sitä puuksi kehittyvää pihlajaa ja haapaa.
Paikalliset kertoivat, että kovasti harrastetaan ruokintaa. Lämmitetään koppi valmiiksi, kun MTK:n herrat tulevat vieraineen harrastuksen pariin. Ehkä se sitten on niin. Tuntuu, ettei edunvalvontaa tältä osin ajeta täysillä, toinen perskannikka on kuitenkin toisella jakkaralla ja toinen toisella?
Tuon EU:n riistatilatunnuksen ovat saaneet lisäksi Porkkalan kartano Hämeenlinnan Lammilla, Suomen riistakeskuksen Laitialan toimintakeskus Hollolassa, Metsähallituksen Pyhäjoella sijaitseva Palosaaren mallitila, Kullo Gård ja Kiiala Gård Porvoossa, Wanantaka Janakkalassa, Kauhajoen Metsästysseura, Malmgård Sjundeå Siuntiossa, Åminne Gods Salossa (veroturvapaikkapakolaisen tila) , Alhaisen tila Hämeenlinnan Pirttikoskella, Hahkialan Kartano Hämeenlinnan Hauholla sekä Koskis Gård Salon Perniössä.
Riistatiloilla ja niiden ympäristössä pitää tietysti olla riistaa ”hyvin”, että riistatila-status säilyy. Ehkä nämä ylemmän tason sidosryhmät pitävät siitä huolen. Tällaisillakin asioilla saattaa olla vaikutusta, että tavoitteet eivät aina ole taimikonhoitajan toiveiden mukaisia tai tavoitteisiin ei vaan päästä.
”ministerin tehtävässäni noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.”
Kun tuossa ministerin valassakin sormet raamatulla vakuutetaan noin puolueettomuutta, niin yritin etsiä kuvaa, jossa ministeri hymyilisi yhdessä metsänomistajien kanssa hirvien tuhoamassa taimikossa. En löytänyt, siihen tarvittaisiin avuksi fingerpori.
Tarvittaisiin korkeamman tason linjaus miten painotetaan hirvitaloutta ja metsätaloutta keskenään, kummalle annetaan enemmän painoarvoa ja kumman ehdoilla mennään. Ei metsänomistajia voi roikuttaa kymmeniä vuosia epätietoisuuden löysässä hirressä ja nysvätä tilastoja ja puolikkaita hirviä vuodesta toiseen. Se menee kuusien istuttamiseksi.
Vahingot tässä ratkaisevat, joku Ruotsissa esitetty malli, jos toimitaan metsätalousalueella taimikoissa pitää 70% kasvatettavaksi tarkoitetuista taimista selvitä vahingoittumatta hirven turvan ulottumattomiin. Jos taas toimitaan hirvitalousalueella, niin se pitää sanoa suoraan. Turha silloin on syytää rahaa taimikoihin hirvieläinten ruoaksi.
Lopuksi käy pahimmillaan niin, että yli 13ha tiloille tulee EU-sanktioita monimuotoisuuden laiminlyönnistä, vaikka monimuotoista kolmen puulajin metsää ei pystyisi kasvattamaan. Tulee kaksi kertaa turpiin.Samaa ministerin valaa tai juhlallista vakuutusta olisi syytä osoittaa sormella myös tuoreelle ympäristöministerille.
”toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.”Metsänomistajakin on kansalainen, jonka parhaaksi pitäisi puolueettomasti toimia.
Elämä on!
Meidän mailla hirvenmetsästäjät ovat toimineet ihan asiallisesti. Luvanneet poistua tieltä kun isäntä on tullut tontille, mutta olen aina ylipuhunut jäämään, jos homma on kesken ja väistänyt itse.
Toisten mailla frouvan kanssa sieniretkellä, kyllä jouduttiin väijytykseen. Kävelimme metsäpolkua ja tuli outo olo. Näin liikahduksen lähellä rinteessä ja vähitellen valkeni, että siellä oli passilinja muutaman kymmenen metrin päässä meistä. Siellä makasi maastopukuisia nuoria miehiä, naamat noettu ja naamiointiverkot vielä päällä. Onneksi meillä oli punaiset pipot päässä, kuten aina syksyllä metsässä. Hirvestäjät kyllä huomaa jo kaukaa, mutta eikö peuranmetsästyspoikia koskekaan sääntö olla näkyvä?
Otin VS-2 ja VS-3 alueet vain esimerkeiksi, joissa tavoitteiden asettelu ei onnistu yhteisymmärryksessä, en ajatellut tunkeutua metsästäjien reviirille säätelemään sonni/lehmä suhteita. Taimikonhoitajan kannalta on tietysti haitallista, kun sonnien osuutta pyritään lisäämään, jos ei samalla eläinten kokonaismäärää vähennetä. Sonnit ovat ainakin 15% suurempia ja syövät vastaavasti enemmän.
Riistakeskuksen sidosryhmäyhteistyön kehittämistä tässä oli tarkoitus ihmetellä. Joku kysyi joskus mikä se sellainen sidosryhmä on? Vähän hassu sana, mutta sitä käytetään hirvikannan hoitosuunnitelmassa sekä metsästys- ja riistahallintolaissa.
Sidosryhmä on metsästäjien ulkopuolinen ihmisryhmä joiden elämää hirvieläimet jotenkin sorkkivat. Metsäomistajat joiden taimikoita ne sorkkivat ja säätävät puulajivalikoimaa, viljelijät joiden peltoja ne sorkkivat, autoilijat joihin sorkkaeläimet törmäilevät, hedelmäviljelijät, jotka joutuvat aitaamaan omenapuutarhansa, mummot, joiden puutarhan hyöty-ja koristekasvit ne tuhoavat jne.
On myös välillisiä vaikutuksia, kuten tuntemani terveyden huollon ammattilainen, joka sai puutiaisaivokuumetartunnan paikasta jossa sitä ei ollut ennen esiintynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Häilyi viikkoja teho-osastolla elämän ja kuoleman rajoilla, mutta selvisi. Alueen punkkipopulaatio oli kasvanut rajusti samaa tahtia pienten sorkkaeläinten kanssa, yhteys oli ilmeinen.
Siksi ”hiukan kyrsii” kun riistaneuvoston puheenjohtaja tyrmää näiden sidosryhmien vaatimukset pienemmästä hirvieläinkannasta toteamalla vaatimukset kohtuuttomaksi, varsinkin kun alueella on Suomen tihein hirvikanta ja pienten hirvieläinten kanta. Metsästyslakikin sanoo, että sidosryhmien mielipide pitää huomioida. Tässä kuitenkin pelataan ihmishengilläkin ainakin liikentessä ja punkkitaudeissa.
Ihmettelin tuossa aloituksessa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa kehittämishanketta, jossa yhtenä osana oli ”Paikallistason sidosryhmäyhteistyön kehittäminen.”
En tiedä ovatko sidosryhmät päässeet mitenkään mukaan yhteistyön kehittämiseen, en ainakaan ole huomannut. Jotenkin voisi kuvitella, että yhteistyön kehittämisessä olisivat mukana osapuolet eikä vain yksi puoli.
Riistakeskus oli kehittämishankkeessa kehittänyt kyselyn, jossa osalta sidosryhmää, maanomistajat (=viljelijät ja metsäomistajat) kartoitettiin mielipidettä hirvikannan suuruudesta. Tuloksena, että kaikkein tiheimmän hirvikannan hirvitalousalueen sidosryhmät pitävät hirvikantaa liian pienenä, vaikka alueellisen riistaneuvoston kokouksessa sidosryhmät olivat vaatineet koko Varsinais-Suomen riistakeskusalueen hirvikannan pienentämistä.
Riistakeskus näyttäisi kehittäneen yhteistyön niin, että se käänsi kyselyllä tilanteen päälaelleen, ”vika” onkin sidosryhmissä.
Maa-ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo riistakeskusta. Ministeriölle/ministerille on lähetetty kysymys, olisiko syytä tehostaa riistakeskuksen valvontaa. Siinä kävi niin, että kysymys ohjatiinkin valvojan sijasta valvottavan vastattavaksi, joka ei tietenkään vastannut, vaan kirjoitteli muuta…niitä näitä.
Tästä saa käsityksen, ettei riistakeskuksen toimintaa valvo kukaan/mikään. Silloin käy näin, tehdään kuten itse parhaaksi nähdään. Miksi ottaisi huomioon sidosryhmien kantaa, kun kukaan ei puutu asiaan.
Ministeriön laillisuusvalvonta:
”Ministeriöt vastaavat omalla toimialallaan hallinnon asianmukaisesta toiminnasta. Kaiken julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”Mielestäni tämä menee valitettavasti ministerin ”piikkiin”. Tietää, ettei toiminta ole asianmukaista, mutta ei puutu asiaan. Epäilin, että ministerin hirvemetsästäjän tausta voisi vaikuttaa asiaan, mutta niin ei voi olla, ministerin vala sulkee pois mahdollisuuden.
”Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä ministerin tehtävässäni noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.”
Viimeinen Metsälehti: ”Leppä käynnistää riistahallintolain arvioinnin.”
Toivottavasti ei käynnistä niin, että antaa riistakeskukselle tehtävän tarkistaa miten itsellä on mennyt, sillä viitteitä tulokseen löytyy tästä keskusteluketjusta.
Meillä on keskustelupalstalla nimimerkki, joka useaan kertaan on kirjoittanut olevansa tavallinen ”rivimetsästäjä”, ehdottomasti ilman mitään kytköksiä riistahallintoon tai riistakeskukseen.
”En siis ole osallisena metsästysasioissa hallinnossa virkahenkilönä enkä luottamustoimen velvoittamana.”
Itse olen pitänyt sinnikkäästi esillä epäkohtaa, joka on räikeä omalla kotiseudullani ja koskee erityisesti hirvitalousalueita VS-2 ja VS-3. Niissä alueellinen riistaneuvosto on toistuvasti yksipuolisesti vastoin sidosryhmien esitystä asettanut hirvitiheystavoitteet yli 4/1000ha, josta maa-ja metsätalousmisteriö ja ministeri ovat todenneet, että niin ei saa olla.
Olen lähestynyt ministeriä ja miniteriötä mm Metsälehden avustuksella, kysymyksellä miksi niin kuitenkin on, kun niin ei saa olla. Ministeriö valvoo riistakeskuksen toimintaa. On vastattukin, mutta ei siihen kysymykseen.
Olemme kuitenkin saaneet toistuvasti vastauksia keskustelupalstamme ”rivimetsästäjältä” toiselta puolen Suomea, viimeksi näin:
”Lähtivät kasvattamaan’ kantaa Planterin sitkeästä vastarinnasta huolimatta tai jopa sen ansiosta. Ydinalueella VS2:lla kanta pysyy edelleen ”vakaana” ,mutta muualla ollaan pääsemässä tavoitetasoille kukin hirvitalousalue omaa tahtiaan. Luvista tavoitteen saavuttaminen ei ole kiinni edes Varsinais-Suomessa. Metsästäjien tahtotila ratkaisee.”
Tästä saa käsityksen, että paikalliset metsästäjät ovat lähteneet jopa kasvattamaan kantaa, siitä syystä, että olen metsänomistajana pitänyt ongelmaa esillä. Keskustelupalstan ”rivimetsästäjä” yrittää epätoivoisesti siirtää vastuulliseksi riistakeskuksen sijaan metsänomistajaa ja paikallisia metsästäjiä, jotka muka kostavat lisäämällä kantaa entisestään.
Mitä muuta samaan aikaan on tapahtunut? Aloituksessa on linkki Metsästäjälehteen, joka esittelee riistakeskuksen kyselytutkimusta miten maanomistajat kokevat hirvieläinten kannanhoidon onnistuneen ja mitä asioita on taustalla.
Kysely lähetettiin riistakeskusalueittain. Uudenmaan ja Varsinais-Suomen riistakeskusalueet otettiin hirvitalousaluekohtaiseen tarkasteluun. Varsinais-Suomen riistakeskusalue jaettiin kyselyssä pienempiin osiin hirvitalousalueisiin.
Kyselyn tuloksena ”tikun nokassa” ollut Suomen kaikkein korkeimman hirvitiheyden hirvitalousalue VS-2 erotettiin omakseen ja ”maalattiin vihreäksi”. Suurin osa kyselyyn vastanneista, riippumatta siitä harrastavatko he hirvenmetsästystä tai eivät, oli sitä mieltä, että hirviä pitäisi olla enemmän, vaikka Luken viimeinen arvio antaa tiheyden 6,1/1000ha.
On todistettu, että vika ei siis ole riistakeskuksessa, vaan alueen ihmisissä jotka tuskailevat ylisuurten hirvieläinkantojen kanssa ja haluavat yhä lisää hirviä.Tällainen viritys ei todellakaan anna niin hyvää kuvaa, mitä riistakeskuksen mainetutkimus antaa ymmärtää.
Hiljaista tässä ketjussa. Joko kaikki ovat ymmärtäneet, tai ei kukaan, joten varmuudeksi jatketaan vähän.
Aloituksen linkissä oleva uutinen on Metsästäjä lehdessä. Metsästäjäin keskusjärjestö oli vuonna 1962 metsästyslain nojalla perustettu järjestö, jonka tehtävä oli edistää metsästystä ja riistanhoitoa. Järjestö julkaisi Metsästäjä lehteä.
Metsästäjäin keskusjärjestö lopetti toimintansa 1.3.2011, kun yhdistettiin Metsästäjäin keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit. Syntyi Suomen riistakeskus, joka on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos.
”Julkis” määritelmän toteutumiseen voi perehtyä lukemalla keskusteluketjua ”Digitaalinen hirvieläinkannan hallinta”. Uuden sähköisen hirvitiedon käsittelyn myötä hirvieläintiedon julkisuus on supistunut entisestään. Avoimuuden lisääminen sidosryhmien suuntaan oli kuitenkin tärkeä tavoite hirvikannan hoitosuunnitelmassa.
”Oikeudellinen” antaa mielikuvan luottamuksesta, että levitetty tieto olisi kaikilta osin paikkaansa pitävää ja onhan riistakeskuksella viranomaistehtäviäkin. Tiedon luotettavuutta valotetaan tässäkin keskusteluketjussa.
Riistakeskus ei siis ole enää Metsästäjäin keskusjärjestö tai sen seuraaja, vaan uusi julkisoikeudellinen laitos. Sille on metsästys-ja riistahallintolaissa määritelty riistakannasta huolehtimisen lisäksi tehtäväksi huolehtia, ettei riista, erityisesti suurriista, aiheuta kohtuuttomia vahinkoja. Tämä on varmistettu kytkemällä päätöksen tekoon mukaan sidosryhmät, käytännössä vahingonkärsijät.
Maa-ja metsätalousministeriön ”Hirvikannan hoitosuunnitelma 2014” ohjeistaa näin: ”Riistaneuvoston on päätettävä tavoitteet yhteisymmärryksessä kaikkien sidosryhmien kanssa. Erityisesti tulee varmistaa maa-ja metsätalouden sekä liikennevahinkojen kannalta keskeisten sidosryhmien osallistuminen.”
Metsästyslain 26§: ”Liikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä”
Vahinkojen huomioon ottamiseksi on siis sidosryhmiä kuultava ja tavoiteet päätettävä yhteisymmärryksessä.
Näin kaikissa alueellisissa riistaneuvostoissa ei ole toimittu. Tuntuu, että ainakin vanhemman riistaväen keskuudessa on saattanut jäädä päälle mielikuva, että ollaan edelleen metsästäjäin keskusjärjestö. Ajetaan puhtaasti metsästäjien etua ja vahingonkärsijät unohdetaan.
Onneksi riistakeskuksella on valvoja. Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo Suomen riistakeskuksen toimintaa ja nimittää riistaneuvostot.
Riistakeskus jatkoi metsästäjäin keskusjärjestön aloittamaa Metsästäjälehden julkaisemista. Se on suuri alan vaikuttaja. Vuoden 2020 aikana painettiin 6 numeroa, 424 sivua ja yhteensä noin 2,0 miljoonaa lehteä.
Koska sidosryhmätkin liittyvät vahvasti riistakeskukseen, olisi sen näkökantoja syytä ottaa huomioon tasapuolisesti Metsästäjälehdessä. Keskustelun aloituksessa valotetaan linkitetyn lehden maanomistajia koskevaa artikkelia ”Maanomistajien kokemukset suurennuslasin alla”, Maanomistajan silmin se näyttää aika erikoiselta, kaikki ei ehkä ole mennyt ”aivan putkeen.”
Riistakeskuksen toiminta vaikuttaa ainakin sen omasta mielestä poikkeuksellisen hyvältä, myöskin sidosryhmäyhteistyön osalta.Metsästäjä lehti:
Riistakeskuksen riistan vuoksi julkaisu 28.4.2020
”Mainioita tuloksia Maine-tutkimuksesta – Suomen riistakeskuksen maine hyvä
Julkishallinnon laajassa Luottamus & Maine -tutkimuksessa riistakeskuksen tulokset paranivat merkittävästi viime vuodesta. Suomen riistakeskus oli koko tutkimuksen toiseksi suurin nousija, sillä viimevuotinen keskitason sijoitus parani sijalle 14. Tulokset kertovat, että riistakeskuksen maine on hyvä. Yksikään tutkituista 69 organisaatiosta ei saanut tätä parempaa arvosanaa.
Sidosryhmätuki vankkaa
Mainedimensioiden perusteella muodostunut käsitys sidosryhmätuesta riistakeskukselle on erittäin vahva. Lähes 90 prosenttia vastaajista luottaa riistakeskukseen ja lähes saman verran puhuu myönteisesti organisaatiosta.”
Vhp-kannahoitosuunnitelmaa luvattiin jo viisi vuotta sitten. Sitten ilmoitettiin ettei vielä tarvita, koska kanta kehittyy niin hyvin. Joten se hoitosuunnitelma lienee perälauta, ettei kanta laske.
”Toisitko ystävällisesti näytille tilanteen hirvien kohdalla samoilta vuosilta.”
Vielä kerran. Olkaa ystävällinen! Tässä on siis kyse metsästäjien arvio jäävästä kannasta. Luke käyttää metsästäjien arvioimaa jäävää kantaa yhtenä muttujana, kun laskee hirvikanta-arvioita. Tämä ei ole kuitenkaan se joka toimitetaan Luke:lle. Luke ilmoitti ettei näitä käytetä, siihen tulee Metsästäjiltä toinen arvio, jota käytetään Luken arvioon. Se näytti olevan erilainen. Tämä taulukon metsästäjien arvio on luokkaa 20% pienempi kuin Luken arvio, mutta noudattelee ”samaa käyrää”.
Hirvikanta ei ole puolittunut vuodesta 2000, kuten olette 200 kertaa kirjoittaneet, se on pienentynyt vuodesta 2000 vuoteen 2017 vain 16% tässä taulukossa. Mitään mainostettuja ”tappotalkoita” ei ole ollut.
Kannanhoitojärjestelmästä olen todennut, että kaikki olisi varsin hyvin, jos riistahallinto noudattaisi itse laatimaansa ohjetta. Lupiakin on pantattu.
Tämänkin taulukon riistahallinto haluaa piilottaa ”Pentin ampuman sorsan” taakse. Kansainvälinen lainsäädäntö muka kieltää taulukon julkistamisen, yksityisyyden suoja järkkyy.
”Planterin tilasto ei valitettavasti yllä vuosille 2000-2009. Sieltä selviäisi ,miten voimakkailla toimilla kantaa on vähennetty.”
Vai ei yllä! En ole eläissäni tavannut noin kovapäistä ihmistä, johan on ihme, lopeta jo, tämä kaikki on omilla reisilläsi! Kyllä Varsinais-Suomesta itseltäni löytyy tuhansia tallenteita, omat portaalit on kunnossa ja kaikki on tallessa.
Vai on voimakkailla toimilla vähennetty. Noussut kolmanneksen 2000-2009. Jotenkin ehkä ainakin paperilla metsästäjien mielestä pidetty aisoissa, mutta ei todellakaan voimakkailla toimilla vähennetty. Todettakoon, että viimeinen Varsinais-Suomen vhp-arvio on 33 481, kaksinkertaien vuoden 2017 lukemaan. Siinä Luke mukana arvioimassa.
Taulukko alla on metsästäjien arvio jäävästä kannasta.
Kaiken tämän riistakeskus haluaa suorittaneen portaan selitysten kera piilottaa, ”Pentin sorsa” vie taulukon yksityisyyden suojan taakse. Eihän tämä ilmiö muille kuule, eikä muita liikuta, eihän!
Sitten ihmetellään kun ”yllättäen ja pyytämättä” kaikki paikat pursuaa elukoita.
