Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Ostin raivaussaappaaksi Nokian Kairat irrotettavalla huopavuorella. Pettymys olivat, pohja irtosi kärjestä liimauksestaan muutaman käyttökerran jälkeen. Sitten ostin numeroa liian suuret perusnokialaset ja laitoin Kairan huopasisukset niihin. Ovat kestäneet.
Moottorisahahommissa turvasaapas ja villasukat.Suosittelen tutustumaan täällä Varsinais-Suomessa olevaan Metlan Solbölen puulajipuistoon. Siellä on tutkittu ulkomaisten puulajien kasvatusta 1920-luvulta alkaen.
Löytyy myös pyökkimetsikkö. 1931 perustetun metsikön alkuperät ovat Tsekkoslovakiasta, Ruotsista ja Puolasta. Puut ovat kärsineet pakkasvaurioista ja jänis ja hirvi ovat myös aiheuttaneet vahinkoja. Metsikössä voi nähdä luontaisesti syntyneitä pyökin taimia.
Jos joku aikoo tosissaan kokeilla, niin kannattaa vähintäänkin tutustua nettisivujen antiin.Kasvupaikkavaatimuksiin ym.
(lehtipuureitti Solbölessä tiedosto)http://www.metla.fi/metinfo/puulajit/solbole–reitti/index.htm
Pienemmällä metsätilalla kannatta ehdottomasti hyödyntää metsänantimista muutakin kuin ainespuu.
Klapikaupassa on kova kilpailu ainakin tällä seudulla. Sopii paremmin maanviljelijä/metsänomistajalle, jolla sopivaa tilaa ja kalustoa vajaakäytöllä. Pelkkä klapikone voi riittää lisäinvestoinniksi.Joulukuusessakin on sama runkohinta, kuin päätehakkuulla, mutta kiertoaika vain murto-osa. Oksistakin saattaa saada monikertaisen hinnan runkoon verrattuna koristehavukaupassa. Mielikuvituksella ja paikallisiin markkinoihin soveltaen pystyy helposti tuplaamaan alle 100 hehtaarin metsän tuoton.
Itse joudun valittavasti maksamaan tuon 30% veroa nettotulosta, eli käteen jäävästä tulosta.
Jos 4 hirveä/ 1000ha jakautuisi tasaisesti Suomen metsiin, en valittaisi. Toki hirvi saa lounaalla silloin tällöin käydä.
Kun niitä pakkautuu puolitusinaa muutaman hehtaarin taimikkoon ja oleilee siellä kuukausitolkulla, on vitsit vähissä Ei ole seuralla lupia ampua, eivätkä pysy poissa hätistelemällä.Vaikka valtakunnallisesti määrät ovat voineet laskea, niin paikallisesti nousivat.. ja lupamääriä laskettiin. Ei systeemi toimi. Eikä kantaa tulla koskaan laskemaan johonkin 20.000 yksilöön.
Tosiasia on, että se tulee olemaan aina jotain 100.000 +/- 20.000.Ainoa mahdollisuus, mitä itse voit tehdä, on jonkinlainen aita.
Jos oksalla killuu jokin pakkasessa kovettunut saippua, niin viesti on
hirville, että aina on tilaa vielä yhdelle, joka käyttää Rexonaa.Sitä on kyllä ymmärrä, että joku pystyy haapaa viljelemään. Tuuli katkaisi haavan ja viikon kuluttua latva oli kaluttu puhtaaksi, jopa 20 cm paksu runko oli järsitty. Taitaa haistaa kilometrin päästä missä on haapa.
Muutos on menossa ja se on totta, että puun tarjonta saattaa vähentyä tai sitten ei. Metsiä siirtyy suurilta ikäluokilta perillisille ja
kyllä metsän perintöverot aika usein otetaan hakkuutuloina.Jos taloustilanne jatkaa tällaisena tai vielä huonompana ja metsäteollisuus saneerattuna pysyy elinkelpoisena, niin saattaa metsää omistaville tulla tarvetta käydä siinäkin pankissa, nykyistä enemmän.
Perinkunta on se kaikkein huonoin omistusmuoto, siitä olisi syytä pyrkiä eroon jo ennen sen syntymistä tai viimeistään heti sen synnyttyä.
Yhteismetsä sen sijaan on käsitykseni mukaan kaupunkimetsänomistajalle hyvä omistusmuoto. Ei tarvitse tehdä muuta, kuin antaa pankkitilin numero ja käydä kokouksessa kerran vuodessa, jos viitsii. Ainakin itse seuraamani yhteismetsä myy aktiivisesti puuta ja hoitaa metsänsä.
Ei ole hyvä sijoitus, että antaa kasvaa vaan eikä tee mitään. Esimerkiksi vanhan kuusikon arvon kasvu pysähtyy jossain vaiheessa ja arvo alkaa alentua.
Toisaalta pitää myös ymmärtää jossain määrin motokuskia. Päätös puuvalinnasta pitää tehdä äkkiä. Kun itse tekee pienimuotoista ensiharvennusta moottorisahalla, kiertää puun kaksi kertaa, josko toisella puolella olisi jokin koro. Pähkäilee pari minuuttia ottaako sen isomman huonolaatuisen vai pienemmän hyvälaatuisen. Työt loppuisivat äkkiä motokuskilta, jos homma menisi pähkäilyksi.
Toisaalta maastovaurioiden välttäminen talvihakkuulla eteläisessä Suomessa ainakin mennyt hankalalaksi. Kunnollista routa-aikaa ei ole tainnut olla kolmen vuoden aikana kuin pari kuukautta. Eikä puuvalintakaan hämärässä, lumisessa metsässä taida olla kovin helppoa.
Niinhän se on, että myyrä on se bakteeripankki puutiaisen elämän kiertokulussa. Peura taas suorittaa puutiaisten tehokasta levitystä laajemmalle alueelle, keräämällä koipiinsa saastuneita yksilöitä. Liikkuessaan peurat tiputtelevat ”kypsiä” puutiaisnaaraita pihoille ja jokaisesta naaraasta putkahtaa esiin parituhatta toukka-astetta…kiertokulku jatkuu.
Olen yrittää vaikuttaa pihalla molempiin kiertokulun lenkkeihin, myyrään pyydystämällä ja peuraan aitaamalla.
Keväällä jos/kun näkyy ensimmäinen myyrä, niin heti porkkanasyötit hiirenmälleihin ja noin 10 kpl pyydyksiä parin tuhannen neliön alalle. Seinustoille, kivien viereen, mällit laudanpätkien alle etteivät linnut mene niihin.
Edelliskesän saalis oli noin 100kpl, eikä kanta päässyt ryöstäytymään, vaikka ympäristöstä vyöryi täydennystä. Puuvajan nurkissa on pyörinyt lisäksi pari kärppää, jotka ovat avustaneet.
Kanta tuntuu pysyvän kurissa, kun tarttuu toimeen heti, kun näkyy liikettä. Kantavat naarat heti pois. Sama pätee luonossa, eikä myyrien luontaisia vihollisia hyvin vuoksi kannata hävittää.
Eräänä vuonna ennen kuin harrastin pyydystämistä kanta roihahti uskomattoman suureksi. Kesällä syötiin kaikki pihan viljelykset. Myyriä kiipeili jopa pitkin seiniä ja talvelle ne kiipesivät vielä omenapuihin, söivät silmut ja kuorivat oksien kärjet, kunnes kanta romahti.
Heinikot on pidetty matalana, mutta näyttää siltä, että puutiaiset viihtyvät hyvin esimerksi mustikan varvustossa. Kaikkea kasvillisuutta ei voi hävittää, tulisi aika karu ympäristö.
Varmaan teille suurmetsänomistajille palvelu on parempaa, koska kauppaa tehdään koko ajan ja jatkuvuus pitää turvata.
Paripyörillä en tarkoittanut rinnakkain olevia pyöriä vaan peräkkäin, siis
4 pyörää ”nupin” alla 🙂Hyvä, että oma kokemukseni oli yksittäistapaus, eikä muille ole tapahtunut vastaavaa, että risunkeräyskone heitetään viereiseltä päätehakkuulta ensiharvennukselle.
