Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Virhe tehtiin jo, kun valtion omistamasta Imatran voimasta tehtiin Fortum, joka käytännössä lahjoitettiin sijoittajille ja vietiin pörssiin vuonna 1998.
Pörssiin Fortumin vei Paavo Lipposen I hallitus, jossa mukana olivat SDP, Kokoomus, Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP.Vuoteen 2014 asti nykyiset Carunan siirtoverkot olivat Fortumin omistuksessa. Vuosittain Fortum on jakanut sijoittajille osinkoja 400-500 miljoonaa euroa.
Venäjälle, Uralin taakse, on laitettu rahaa ja sitoumuksia 5 miljardia euroa.Fortum on siis vuodesta 1998 pöllyttänyt maailmalle ainakin 12 miljardia euroa. Jos siirtoverkko olisi pidetty valtion omistuksessa ja vaikka komannes tuosta 12 miljardista olisi käytetty verkon modernisointiin, meillä olisi maailman paras verkko ja edullisemmat siirtohinnat.
Nyt loppuun rahastetut romut myytiin Carunalle, jonka on lain mukaan pakko laittaa verkko kuntoon ja lisäksi se haluaa 5-10% pääoman tuoton sijoitukselleen. Se on sitten tätä!
Metsäomistajien pitäisi varmaan ostaa metsäyhtiöiden osakkeita pois ulkomaisilta sijoittajilta, eläkesäästöiksi. Jos yhtiöt ostavat puuta halvalla, niin saadaan isommat osingot. Jos taas yhtiöt maksavat puista enemmän saadaan sitä kautta enemmän rahaa. Pysyy lompakko tasapainossa, oli puu sitten halpaa tai kallista.
Tosin silloin kaikki munat olisivat samassa korissa, puukorissa.
Noinhan se on kuin MaalaisSeppo sanoo. Kaikki riippuu kaikesta.
Esimerkiksi sahatavarassa tukin hinnan osuus lopputuotteen hinnasta on niin suuri, että tukin hinnan on pakko seurata jollain tapaa sahatavaran maailmanmarkkinahintaa. Ei sahureiden tappaminen ole puuntuottajan etu.Aloitin tuolla ”vastakkaisella” mielipiteellä, koska eräs kansanedustaja esitti, että eräs tapa saada Suomen talouteen vauhtia on puun hinnan laskeminen. Ilmeisesti olivat teollisuuden lobbarit olleet asialla.
Puheesta oli luettavissa rivien välistä, että koska puut kasvavat aivan ilmaiseksi, niin niitä voidaan hyvin myydä 10-20% halvemmalla. Jolloin kaikki vaikutus olisi pelkkää plussaa.
Uskalsin olla vähän eri mieltä. Varoitin, että valtiovallan on syytä pitää näppinsä erossa puumarkkinoista. Nythän ne toimivat varsin hyvin.Kyllä hommaan on olemassa ihan oma pumppumalli, joka toimi periaatteessa jääkairan tavoin. Pumpun kun laske jäähän se kairaa lähes 50cm halkaisijaltaan olevan avannon, kairan kierre on putken sisällä, putken yläpäässä on 90 asteen kulma poispäin traktorista. Läpi mentyään kairan ruuvi nostaa vettä putkea pitkin muutaman kymmenen kuution minuuttivauhtia. Tehokas ja yksinkertainen laite, ei reikien tekoa eikä letkuja. Niitä tehtiin joskus 1960-luvulla.
En ole nähnyt uusia kaupattavan, taitaa olla liian pienet markkinat. Käytettyjä on joskus näkynyt myytävänä.
Voi olla vaikea saada tänä talvena lainaksikaan, mutta metsänhoitoyhdistyksellä ja metsäyhtiöllä voi olla tietoa, kenellä on
noita pumppuja.Eihän tuo Pöyryn selvitys ole ainoa selvitys.
Asiaa täysin tuntematon oikeuslaitos joutuu aivan liian hankalan paikan eteen. Taitaa mennä arpomiseksi.Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija, valtiotieteiden tohtori Leena Kalliovirta Helsingin käräjäoikeudessa:
—————————————————————————
”Selvityksensä yhteenvetona Kalliovirta totesi, että Metsäliiton, Stora Enson ja UPM:n ostokartellilla oli tilastollisesti merkittävä alentava vaikutus puun hintaan:
Mäntykuidussa vaikutus oli 12,5, kuusikuidussa 3,5 ja koivukuidussa 15 prosenttia.Kalliovirran mukaan osat pitäisi eritellä. Hän piti varsin mahdollisena, että kartelli painoi alas sekä puun hintaa että myös korjuu- ja kuljetuskustannuksia.”
—————————————————————————————–
Ainakin metsäyhtiöt hassasivat 1997-2004 maailmalle käsittämättömän määrän rahaa.
Mm. StoraEnso Consolidated Paper kauppaan, päänsä tiessä oleviin paperitehtaisiin, kun paperin kysyntä oli hiipumassa, jotta pääsivät kekkuloimaan stetsonit päässä kesäjuhliin.
Tappio 2500 miljoonaa euroa. UPM oli jo pitkällä samalla teillä ameriikoissa, mutta onnekas sattuma perui vastaavat kaupat.Olisi tuo 2500 milj. euroa kantorahoina Suomeen poikinut tänne paljon hyvää.
Nykyinen ”kartelli” onkin fiksumpi. Lippalakki, kahvipaketti ja bonukset sitouttavat asiakkaan samaan firmaan ja siten kilpailu vähenee.
Raaka-aineiden hinnat ovat pudonneet aika dramaattisesti, raakaöljykin 125$ -> 30$ vuodessa, samoin metallit kymmenillä prosenteilla. Puuraaka-aineen hinta vaan pitää pintansa yllättävän hyvin. Kovasti vaan pakataan ja pyyhitään vaikka lamaa pukkaa.
Tulevaisuutta on aika vaikea ennustaa. Vuosikymmenet on povattu, että öljy loppuu ja ennen sitä hinta nousee pilviin. Nyt menee juuri päinvastoin.
Jos maailma ajautuu todella kovaan myllerrykseen paras turva on punainen tupa, perunamaa, possu, kanat ja metsä. Vanhanaikainen omavaraistalous.
Sienestäessä on tullut pyörähdettyä kilometrin täysi ympyrä. Ei millään uskonut, että niin voi käydä, mutta kun on katse koko ajan varpaissa se näköjään onnistuu.
Melko pelottava kokemus oli kun yritin saada raivausurakan kuntoon eräänä syksynä ja ahnehdin ihan pimeän tuloon asti.
Alkoi sade, laskeutui täysi pimeys ja taimikossa risukkoja kierrellessä en osunutkaan takaisin metsäautotielle. Suunnasta ei ollut enää tietoa, tuli aika outo olo. Vain suden ulvonta puuttui.Onneksi repussa oli otsalamppu ja olin omassa metsässä. Löytyi oja. Vedenvirtaussuunta toi kartalle ja oja johdatti tielle.
Hiukan vakavammin otettava vaihtoehto.
Kokeilin raivaussahan siimaleikkuria taimikossa ja huomasin, että
sehän kuorii isommat taimet, joita se ei katkaise. Eli tekee kaulauksen. Tämä vähentää lehtipuuvesakon uudelleen vesoittumista.
Siiman kulutus oli vaan ihan järkyttävä. Jos joku keksisi kestävän materiaalin siimaleikkurin siiman tilalle, niin oli mukava kokeilla isommalle alalle, miten ”kaulaamalla” hoidettu taimikko käyttäytyy.
