Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Olen yrittänyt löytää hirvenkarkotusmenetelmiä, jotka käyttävät erilaisia haju -ja/tai äänikarkottimia. Eräässä keskustelupalstan viestissä kerottiin, että tuulikellon ja Wunderbaum tuoksukuusen yhdistelmällä saisi lähes 100%:n taimikkosuojan. En ole iha varma, kun törmäsin alla olevaan uutiseen.
—————————————————————————-
Alaskan Denalin kansallispuistossa sijaitsevalla mökillä koettiin hämmentävä hetki hirven intouduttua soittamaan tuulikelloa turvallaan.
Itse olen leikannut ylimääräiset latvat ja poikaoksat kevättalvella, maaliskuussa, jos sattuu hankikanto, niin homma hoituu ajoissa ja helpolla.
Haaroja näkyy ilmestyvän lisää vielä 1,5 metrin pituuden jälkeen, joten olen tehnyt sen kerralla 3..4 pituudessa pitkävarisella Fiskarsin monitoimileikkurilla, taimikonhoidon jälkeen. Ennen haarojen leikkausta olen taimikonhoidossa poistanut kokonaan huonoimmat monihaaraiset, jos ylimääräisiä taimia on poistettavaksi.
Olisiko sellainen sääntely paras, jossa ainoa muuttuva tekijä olisi metsästysaika?
Jalostusta on yritetty, mutta se se on johtanut määrän jyrkkiin heilahteluihin ja kannan elivoimaisuus on huonontunut. Jalostuksen käyttö kuuluu tuotantoeläimiin, navettaan, ei villieläimiin. Villieläimien jalostaminen on eettisesti arveluttavaa.
Kannansäätely tapahtuu automaattisesti, kun ei kukaan mene sorkkimaan asiaa mitä kummallisemmilla säädöksillä.
Kun eläimiä on paljon on saalismäärä suuri ja kanta pienenee. Jos eläimiä on vähän saalismäärä on pieni eikä kanta pienene liikaa.
Jos on paljon uroksia, niin todennäkköisesti tähtäimeen osuu niitä paljon, jos on paljon naaraita niitä osuu tähtäimeen enemmän. Kanta tasapainottuu automaattisesti.
Metsästyspainekin kohdistuu automaattisesti niille alueille, joissa kulloinkin on paljon eläimiä, kun alueellisia määrärajoitteita ei aseteta.
Ei sorsastuksessakaan, ymmärrettävistä syistä, laiteta uros, naaras, poikanen kiintiöitä ja eiköhän se kanta ole pysynyt ”tasapainoisena”.Nykyisellä tietotekniikalla saalismäärää voidaan seurata reaaliaikaisesti, joten metsästysaikaa voidaan myöskin säätää reaaliaikaisesti, metsästyskauden aikana. Jos huomataan, että tänä vuonna alkaa kaatua liikaa,niin ilmoitetaan, että metsästysaika loppuu viikon kuluttua. Jos taas kaatuu liian vähän niin jatketaan aika loppupäästä.
Ei niin, että tehdään nyt tänä vuonna näin, kun kerran on päätetty ja yritetään sitten korjata seuraavina vuosina. Se juuri johtaa kannan heilahteluihin.Kaiketi hirvikin tottuu ihmiseen. Toteavat raivaussasan kanssa häärivän ihmisen vaarattomaksi, kun sama tyyppi aina pyörii samassa metsässä. Väistävät hiukan, mutta pysyvät jopa näköetäisyydellä.
Uudenvuoden raketit ja pommit pistivät vähän vauhtia, mutta sitten oli palattu syömään lunta räjäytyspaikalle, jotain suoloja varmaan. Aika paljon olen tehnyt hirvien karkottamiseksi, mutta täytyy myöntää, etten ole joka yö ajanut 50km ja joussut otsalampun kanssa hirviä hätistelemässä.2..3 hirveä 1000 hehtaarilla olisi ihan siedettävä kanta, jos ne olisivat tasaisesti jakautuneet. Jos yksi hirvi, yksin, kiertelisi 300 ha:n tiluksilla, niin ei siitä suurta parkua tulisi.
Tällaisesta tilastointitavasta voi tulla mielikuva ”norsunluutornissa istuville” asiasta päättäville, ettei mitään ongelmaa voi olla. Kovin harvakseltaan on eläimiä metsässä.Ongelma onkin, kun hirvet kerääntyvät laumoiksi tietyille paikoille, erityisesti talvella. Omilla tiluksilla kolme hirveä asuivat hyvillä ruokailumailla käytännössä kymmenen hehtaarin taimikkoalueella koko vuoden. Paikallinen hirvitiheys olikin jo 300 hirveä 1000 hehtaarilla. Onko tämä vielä sopiva hirvitiheys?
Mielestäni hirvikannan säätelyn mittarina ei saisi olla koko valtakunnan metsäpinta-ala / hirvimäärä. Paikallisesti pitäisi voida toimia ongelmatapauksissa muullakin tavoin, kuin aitaamalla ja siirtämällä ongelmat naapurin puolelle.
Esimerkiksi hankkijan sivuilta pystyy hyvin haarukoimaan riistaidan hinnan. Hankkija -> maatalous ja metsä -> eläinten hoito -> aitaustarvikkeet
Löytyy jalustimilla ja eristimillä lasikuitu- ja muovitolpat, ettei tarvitse, rautakanki, leka, puutolppa, vasara, eristin, rakko kädessä…linjalle lähteä. Kun valitsee paimenen yli 5 kilojoulen iskuenergialla, niin sillä menee karhukin persiilleen.
Joillekin erityiskohteille saattaa aitaus olla perusteltu. On kuitenkin mieletön ajatus, että kaikki riskitaimikot lähdettäisiin aitaamaan. Jos miljoona riskihehtaaria aidattaisiin vaikka 4ha kuvioina, niin yhteen kuvioon menisi 0,8km aitaa. Tekisi 200 000km aitaa, viisi kertaa maapallon ympäri. Olisi kyllä miljardiluokan investointi ja työllistäisi mukavasti tuhansia aidantarkastajia/huoltajia.
Omat sähköpaimenkokemukset ovat jostain yli 50 vuoden takaa, kun naapurin poikien kanssa yllytettynä pissattiin Ollin paimenlankaan… ja tuli iso jytky.
Olli paimenia tehdään näköjään edelleen ja netistä löytyy googlettamalla hyvä ”Olli aitausopas”.Ei tarvi mennä Mhy:lle. Agrimarketit, K-maataloudet myyvät paimenia ja nettikauppojakin löytyy, joissa voi koota ostoskoriin tarvikkeet.
