Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Pidän kuusikossa ensiharvennusta aika kyseenalaisena, metsänomistajan näkökulmasta katsottuna. Itse kallistuisin siihen suuntaan, että istutetaan 1000 / ha ja jätetään ensiharvennus pois.
Perustelut:
1800 kpl/ha kuvio: 800 ”ylimääräisen” taimen istutus (taimi, istutus, ylimääräiset mättäät) ainakin 0,4€ kpl. Yhteensä 800 x 0,4€ = 320€. Ensiharvennuksessa ajouriin hukataan 20% pinta-alasta ja kasvusta harvennuksen jälkeen ehkä 10 %. Jos kuviolla juurikääpää, korjuu ja juuristovauriot lisää sitä.
1000kpl / ha kuvio :Kasvu ennen ensiharvennusta suurempaa kuin 1800/ha, koska tilaa ja ravinteita enemmän / puu. Kasvu ensiharvennusajankohdan jälkeen suurempaa, koska ajouria ei ole ja puusto jakautunut tasaisesti koko kuviolle.
Ensiharvennuksesta saa kantorahatuloja ehkä 500€/ha, kun siitä vähennetään tuo taimien 320€/ha , jää 180€/ha. Kun otetaan huomioon yllä mainitut muut tekijät, menee miinukselle.
Ei jää käteen kuin luu…tai tuskin sitäkään!
”…tai sitten muutama anonyymi kirjoittelee tällä palstalla vahingoista muunnettua totuutta.”
Minulla ei ainakaan ole tapana muunnella totuutta:
YLE:n uutisen otsikko
Hirvivahingot vähentyneet roimastiUutinen, samoin kuin lehtien otsikointi, pohjautuu tällaiseen taustatietoon:
Metla:
”Vuonna 2014 Satakunnan alueella tehtiin vain 2 hirvivahinkoarviota, joiden korvaussumma yhteensä oli 1 200 euroa. Näin vähäistä korvattujen vahinkojen määrää ei Satakunnassa ole koskaan aiemmin ollut.
Varsinais-Suomen alueella arvioitiin 8 vahinkoa, joista korvaussumma on vajaa 9 000 euroa. Vahingot lähes puolittuivat vuodesta 2013.””Satakunnan maakunnan maapinta-ala on tuhansina hehtaareina noin 800.
Hirvivahingot ovat 2014 olleet 1200€/800, eli 1,5€/1000 ha.Erään Satakuntalaisen nimimerkin tiluksilla (100 ha?) tämä tarkoittaisi 0,15 euron vuotuisia hirvivahinkoja.
Satakunnassa on noin 3,5 hirveä / 1000 ha ja hirviä kaikkiaan 3,5 x 800 = 2800 kpl.
Tilastollisesti yksi hirvi tekee siis vuodessa 1200€/ 2800 kpl = 0,42 € tuhot.
Yhden taimen istutus maksaa noin 0,5..0,6 euroa (taimi, istutus, muokkaus)
Tilastoitujen hirvituhojen mukaan hirvi ei saa syödä vuoden aikana yhtä kokonaista tainta.
”Taas on jämähdetty hirvmäärän ja vahinkojen suhteen viime vuosikymmenelle .”
Oikein hyvä, että ongelma tiedostetaan! Näin on valitettavasti käynyt, vahingot ovat jämähtäneet viime vuosikymmenen tasolle, joilloin ongelmat olivat monin paikoin historian pahimmat.
LUKE:n tietojen mukaan 2011-2012 olisi ollut määrissä pieni notkahdus, mutta ainakin omalla kohdallani pahimmat tuhot tapahtuivat juuri tuolloin, eli paikallinen kanta oli silloin suurimmillaan. 2012 paikkeilla pyyntiä rajoitettiin ja kanta lähti taas nousuun.
LUKE: Talvella 1999-2000 koko maan hirvikannaksi arvioitiin 100 000 ja 2001-02 120 000 yksilöä. Tästä hirvikanta on 2000-luvun kuluessa laskenut ja talvikanta-arvio 2011-12 oli 85 000 yksilöä.
Olen käynyt läpi kymmenen vuoden ajalta melkoisen määrän erilaisia tutkimuksia hirvikannan ”yhteiskunnallisista” vaikutuksista. Kaikissa yhteenveto on sama: hirvikantaa olisi syytä pienentää. Yksikään tutkimus ei ole tullut siihen tulokseen, että nykyinen- tai suurempi kanta olisi sopiva. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan pilkkua viilataan hirvimääräarvion virhemarginaalin sisällä.
Ilmeisesti jossain välissä on silppuri, jonka kautta tutkimukset menevät päättäville tahoille. Läpi pääsee ilmeisesti vain raportti, jossa todetaan, että hirvivahinkokorvaukset ovat pienentyneet. Siitä päätellään, että vahingotkin pienenevät?
Yleiseen oikeustajuun ja perustuslain omaisuudensuojaankin kuuluu, että metsäomaisuuden haltijalla olisi oikeus vaikuttaa ja päättää tuhon laajuudesta, jonka hän sallii muiden tuottavan omaisuudelleen.
Valtiontalouden tarkastuskertomus 100/2005: Hirvikannan säätelyjärjestelmä (lainaus sivulta 37)
”Hirvivahinkojen torjumiseksi joudutaan tietyssä tapauksissa viljelemään epätaloudellista puulajia, käytännössä kuusta lehtipuiden ja männyn sijaan. Vahingot myös kumuloituvat ja toistuvat samoissa paikoissa useana vuotena, jolloin korvaus metsityksen uudistamiselle menee hukkaan. Taloudellisena uhkakuvana pidetään sitä, että vahingot voivat tulevaisuudessa aiheuttaa tukkipuun laadun heikkenemisen ja toisaalta altistaa metsiä laholle. Myös kuusikoiden uudistaminen kuuselle lisää juurikäävän yleisyyttä.
Puulajien yksipuolisuus tarkoittaa myös metsäluonnon yksipuolistumista
ja monimuotoisuuden vähenemistä. Toisaalta maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosastolla todettiin, että hirvivahinkoina on arvioitu myös muiden tuhoeläinten vahinkoja. Samoin esitettiin kritiikkiä sen johdosta, että metsätaloudessa ei huomioida riittävästi hirveä. Esimerkiksi liian varhainen ja tehokas taimikonhoito voi osaston mielestä lisätä arvopuiden hirvituhoriskiä.”Tälläkin palstalla on arvosteltu metsänomistajia siitä, että hirvituhojen syynä on viivästynyt taimikonhoito. Miten metsästyksen harrastajat kommentoitte sitä, että maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston virallinen kanta tuhojen syistä on täsmälleen päinvastainen.
Metsätieteen aikakauskirja 2/2007
”Metsänhoidossa on korostunut männyn istutustaimikoiden perustaminen. On arvioitu, että mäntytaimikoissa runkojen alaosaan jäävät hirvenvioitukset tulevat viemään suuren osan tulevaisuuden tukkiosuudesta.
Lisäksi Etelä-Suomessa metsäpinta-aloihin ja metsien rikkonaisuuteen nähden suhteellisen runsas hirvikanta voi rajoittaa metsänkasvatuksen
vaihtoehtoja aiheuttaen metsänomistajille taloudellista vahinkoa,
jota ei kuitenkaan korvata.Pohjois-Savossa vuonna 2005 tehdyssä inventoinnissa selvitettiin mäntypuustojen tilaa sellaisissa taimikoissa, joissa 1997 oli tehty vahingonkorvaustarkastus. Kun pahimmin tuhoutuneet rungot vähennettiin vuoden 1997 inventoinnissa, havaittiin, että kohteille oli jäänyt kasvamaan 1000–2000 korkeintaan kohtalaisesti vikaantunutta puuta.
Vuoden 2005 tarkastus kuitenkin osoitti tilanteen muuttuneen niin, että enää noin neljänneksestä taimikoita löytyi yli 800 edes jotenkin kehityskelpoista mäntyä. Kahdessa taimikossa jatkunut syönti oli tuhonnut viljellyn puuston täysin.”
Olisiko mahdollista, että tällaiseen ilmiöön olisi syynä liian suuri hirvikanta?
Metsästyslaki määrittelee, että hirvivahinkojen on pysyttävä kohtuullisella tasolla.
Onko kohtuullista, että paikoin mäntytaimikoista on pilattu 75% ja osa tuhottu täysin?”Kertokaas joku mikä on alkuperäisluonto !”
Ihan hyvä kysymys. Itse en mene ihan maapallon syntyyn tai jääkauteen asti. Oma alkuperäisluonto ja perinnemaisemakin on lapsuuden ajan näkymä. Tuntuu, että muutos muutamassa kymmenessä vuodessa on aika kiivasta.
”Kaikkia pitää suojella hamaan tappiin asti, vaikka elikot suojelun takia lisääntyisivät haitallisiin mittoihin, onneksi jokin tauti tulee ja hoitaa tilanteen. Luonto ei armahda ylisuuria populaatioita. Ihmisiäkin on jo aivan liikaa tällä pallolla…. Luonto ei tarvitse suojelua, eikä se suojele mitään eikä ketään,”
Noin se menee, luonto suojelee itse itseään. Kaikki ylisuuret populaatiot ovat tuhoutuneet ja tuhoutuvat aikanaan. Sama kohtalo on edessä ihmiskunnallakin. Jos väestönkasvua ei saada käännettyä väestön vähenemiseen, niin luonto hoitaa asian, kuten sopuleilla. Armonaikaa ei ole paljon jäljellä, ehkä parin puusukupolven ajan.
Ei tällä seudulla tarvita rastashaaskaa, kun hirviä, peuroja ja kauriita on ylenmäärin, liikaa. Susilaumoja on tiettävästi 3-4 ja susia 30-40. Lähimmät laumat kuitenkin majailevat kymmenien kilometrien päässä omasta metsiköstä. Satunnaisia kulkijoita näkyy silloin tällöin ja se herättää suurta kauhua.
Joku autoilja oli onnistunut ottamaan kuvan pellolla jolkottevasta sudesta ja soitti 112. Paikalla oli poliisi, petoasiantuntijat ja lehdistö joka teki koko sivun jutun. Pellolta löytyi tassunjäljet, melkoisella varmuudella oli susi. Se vaan oli läpikulkumatkalla, mitään vahinkoja se ei aiheuttanut.
Sudet kyllä hoitaisivat kannanhoidon, jos saisivat sen rauhassa tehdä, mutta se ei ole mahdollista. Loppuhuipentuma olisi hankala. Kun hirvieläinkanta hupenisi järkevälle tasolle alkaisivat sudet napsia kotieläimiä pihoilta. Susikanta tietysti mukautuisi vähitellen saatavilla olevaan ravintoon, mutta välivaihe olisi myrskyisä.
