Käyttäjän Planter kirjoittamat vastaukset
-
Täällä otettiin jokin aika sitten esille lumijälki-indeksi, kun haettiin Luken laskelmista riippumatonta referenssiä.
Otin välittömästi muutaman käyrän talteen. Kun oli vähän aikaa hiljaista, alkoivat jäljet kummallisesti muuttua. Välillä köpötteli Pohjanmaan Lapväärtissä hirvi 4000 km jälkiä, Satakunnassa jäljet sulivat ym ja lopuksi koko maan käyrä muuttui aika oudon näköiseksi.
Aiempi käyrä oli vähän ikävän näköinen siitä tuli mielikuva, että hirvimäärä voisi olla jopa kaksinkertainen vuosiin 2009-2010 verrattuna. Uusi näyttää paremmalta, nyt ei ole enempää.
Kyllä ennusteiden teko onnistuisi, suhtautuisin asiaan pragmaattisesti, organisaation ulkopuolisena. Aika erikoista, jos oli tuhansien hehtaarien alueita ilman hirviä. Koko maan keskiarvossa oli kuitenkin ylitetty ylärajaksi määritelty 4 / 1000. Jokin tyhjiö ei anna syytä nostaa tavoitteita entisestään koko maasssa. Sovituissa tavoitteissa on pysyttävä ja tyhjiöt täyttyvät aikanaan.
http://www.nordgen.org/ngdoc/forest/Temadager/2011_Viiri.pdf
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20110003/urn_nbn_fi_uef-20110003.pdf
MÄNNYN TAIMIKOIDEN METSÄNHOIDOLLINEN TILA 10 VUOTTA HIRVIVAHINGON JÄLKEEN KESKI-SUOMEN, POHJOIS-KARJALAN JA POHJOIS-SAVONMETSÄKESKUSTEN ALUEILLA
”Arvio hirven puustolle aiheuttamasta vahingosta tehdään usein taimikon kehityksen ollessa vielä varhaisessa vaiheessa, koska korvauksen hakemiseen on metsänomistajalla aikaa kolme vuotta vahingon syntymisestä. Arvion suorittamisen jälkeen taimikon kehitystä ei yleensä seurata, ellei metsänomistaja itse ole aktiivinen. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella hirven vahingoittamien taimikoiden kehityksen seuraaminen on erityisen tärkeää, koska hirven aiheuttamat vahingot voivat jatkua ja muuttua entistä vakavammaksi taimikon varttuessa.
Tieto hirven aiheuttamien vahinkojen jatkuvuudesta ja vakavuudesta ovat erityisen tärkeitä metsän omistajalle, koska vahingoittumattomien taimien lukumäärän väheneminen ja erilaiset runkovauriot johtavat metsästä saatavan puutavaran laadun alenemiseen ja taloudellisiin menetyksiin.Korvausjärjestelmän avulla metsänomistajalle korvataan hirven aiheuttamasta vahingosta aiheutuneet taloudelliset menetykset kasvu-ja laatutappiokorvauksina sekä taimikon täydennys-tai uudelleenviljelystä aiheutuneet kustannukset. Korvausjärjestelmän ongelmaksi muodostuu kuitenkin hirven aiheuttamien vahinkojen jatkuvuus taimikoissa. Metsänomistajalla on mahdollisuus hakea toistuvasti korvauksia hirven aiheuttamiin vahinkoihin, jolloin vuodesta toiseen samoissa taimikoissa tehdään vahinkoarvioita ja voidaan hakea korvauksia hirven aiheuttamista vahingoista, vaikka alueelle muodostuisikin luontaisesti syntyneen puuston avulla kasvatuskelpoinen metsikkö.”
(eipä onnistu enää)
Havainnollistetaan vielä tilannetta omassa metsässäni:
On neliömäinen metsäalue 3,2 km x 3,2 km. (1000 ha)
Siitä ammutaan 6-7 hirveä, jäljelle jää enemmän, ainakin 10.
Yritän kasvattaa siinä muutaman hehtaarin taimikkoa,
parasta ruokamaata hirville.Riistaneuvoston puheenjohtaja sanoi lehtihaastattelussa näin:
”Vaatimus laskea hirvitiheys 2,5 hirveen tuhatta hehtaaria kohden
koko maakunnassa on kohtuuton. Se puolittaisi pienen kannan puoleen nykyisestä.”Havainnollistetaan vielä tilannetta.
On neliömäinen metsäalue 3,2 km x 3,2 km. (1000 ha)
Siitä ammutaan 6-7 hirveä, jäljelle jää enemmän, ainakin 10. Yritän kasvattaa siinä muutaman hehtaarin taimikkoa, parasta ruokamaata hirville.
Riistaneuvoston puheenjohtaja sanoi lehtihaastattelussa näin: ”Vaatimus laskea hirvitiheys 2,5 hirveen tuhatta hehtaaria kohden koko maakunnassa on kohtuuton. Se puolittaisi pienen kannan puoleen nykyisestä.”
Jos voitaisiin pitää se nokittelu vaikkapa siellä autokeskustelussa. Jätetään henkilökohtaisuudet ja kirjoitetaan asiasta.
Itse olen tunnistanut kaksi pahaa ongelmaa. Hirvikannan säätelyjärjestelmän toimimattomuus ja hirvien talviruokavarojen hupeneminen. Niiden ratkaisemiseen kaipaan asiallisia kommentteja. Linkissä pari sivua uudesta paikallisen metsänhoitoyhdistyksen jäsenlehdestä. Kyllä tämä on oikea ongelma lounaisessa Suomessa.
Kaksi gps-pantaa ei ole riippuvuutta. Harrastelijan arvomaailma on terveellä pohjalla. Kirjoituksia lukiessa tulee mieleen itärajan rajavartiostosta eläkkeelle siirtynyt veljeni.
Olen minäkin teini-ikäisenä harrastanut linnustusta. Syksyisten 60-luvun linturetkien kuuraisten metsien hiljaisuus on edelleen elävästi mielessäni.Sellaista sielun rauhaa ei nykyisin löydä mistään.
Myöhemmin harrastus kääntyi kalastuksen puolelle. On koluttu Norjan tunturijärvet, purot ja joet, Teno, Näätämö, jäämeri. Lounaisrannikolta on loppuiäksi jäänyt mieleen taistelu 8-kiloisen meritaimenen kanssa.
Käsittämättömän voimakas kala pitkiä syöksyjä, pelko, että siima loppuu kelalta tai katkeaa kun kiristää kitkajarrua, pulssi takoo lähes kahtasataa. Puolen tunnin taistelun jälkeen hieno kala kyljellään rantavedessä. Eränkäynti on suomalaisen miehen geeneissä, hieno rentouttava harrastus.Eläkkeelle jäädessä päätin siirtää harrastuksen ja hyötyliikunnan vastuulleni siirtyneeseen metsään. Tein ennakkoraivaukset, nuoren metsän kunnostukset, taimikot (mistä niistä oli jäljellä) kuntoon. Poltin loppuun yhden Stihlin kytkinpaketin ja käynnistysnarun, mutta kulmavaihdetta en edes noviisina saanut rikki. Kaikki ylimääräiset pöheiköt lähtivät ja esiin kaivoin kaikki kasvatuskelpoiset taimet ja puut.
Teetin rästiin jääneet ensiharvennukset ja päätehakkautin lahoamaan lähtevät 100-vuotiaat kuusikot. Puuta meni myyntiin 5000 mottia. Taimia istutin yli 20 000.
Tähän asti kaikki sujui kuin tanssi ja nautin suunnatomasti työni tuloksista. Kunnes enimmäisten männyn istutusten jälkeen tuli täysi stoppi. Ne syötiin ensimmäisenä syksynä 90%:sti. Olin ohjeiden mukaan raivannut pöheiköt pois. Lähiympästössä oli hyvin vähän taimikoita, joten tarjoamani istutustaimet olivat ne paras ruoka.
Lähdin hakemaan ratkaisua asiaan. Tulin Metsälehden keskustelupalstallekin kyselmään. Vastaus oli, että olen tehnyt kaiken väärin olisi pitänyt hoitaa taimikot, eikä siellä mitään hirviä ole.
Vastaus ei ihan tyydyttänyt, joten lähdin vähän pöyhimään asioita. Totesin, että hirvitiheys oli 5/1000 ha. Metsiä oli 50% pinta-alasta, joten metsissä 10/ 1000 ha. Mäntytaimikoita oli vähän, sinne ne talvella pakkautuvat ja tiheys paikkakunnan taimikoissa lähes 100/ 1000 ha. Metsän uudistamista ei voi tehdä, täysin mahdoton ajatus.
Lisäksi ilmeni, että joku on peukaloinut hirvitilastoja, joten niitä on vieläkin enemmän. Peukalointi oli niin näkyvää, että edesmennyt esimieheni olisi siihen sanonut, että sen nyt näkee perssilmällääkin.
Jos harrastus saa tällaisen vallan ja seurauksena mittavia metsätuhoja lisää hirvikolareita, niin onko se enää ihan terveellä pohjalla?
Kun nostin asian esiin, niin….
Oman napansa ympärillä pyörivä, hirvihysteerinen, luulotautinen, vainoharhainen, pakkomielteinen söheltäjä….
Tällaista palautetta sain, mutta itse asiasta ei puhuta. Itse en mielestäni ole arvostellut yhtäkään metsästäjää , vaan organisaatiota.
Pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos aloituksellani loukkasin jonkun tunteita.
