En minäkään ymmärrä valitusvirsiä. Luin juuri lehdestä, että poikajoukko oli pitänyt hauskaa perjantai-iltana, heillä oli tällainen harrastus. Oli puhkottu autojen renkaita töhritty spray- maalilla autojen kylkiä ja  hypitty konepelleillä. Omistajat oli ”kärmeissään”. Ihmellisiä valittajia, valittavat omaisuutensa tuhoamisesta, auton omistaminen on vapaaehtoista. Pääsee siitä hyvällä hinnalla eroon, kun ensin kunnostaa.

Lehmä/sonni suhteella on suuri merkitys kannan lisääntymiseen,  se pitäisi tietysti pystyä arvioimaan mahdollisimman tarkasti. Luken arviolaskelmatkin voisivat osua paremmin maaliin,  jos jahdin jälkeinen lehmä/sonni suhde olisi mukana laskelmissa.

Hirvikannan hoitosuunnitelman taustaosiosta voi tutustua asiaan, ellei se ole ennestään tuttua.

Takaisin ”isoon kuvaan”:

2011-2012 Luke arvioi, että hirviä olisi noin 71 000. Tavoitehaarukan keskikohta taisi olla 77 000 paikkeilla. Tällöin näytti,  että mentiin kovaa vauhtia kohti tavoitehaarukan alarajaa ja päätettiin vähentää kaatolupia, ettei kanta mene liian pieneksi. Tämä oli ymmärretävää.

Jälkikäteen on kuitenkin ilmennyt, että 2011-2012 hirviä olisikin ollut  noin 84 000. Oltiin lähempänä tavoitehaarukan ylärajaa, kuin alarajaa. Jälkiviisaana voi sanoa, että voimakas kaatolupien leikkaaminen oli virhe.

Vuoteen 2015 asti ymmärrän, että on toimittu niinkuin on, mutta siitä eteenpäin en ymmärrä.

Kun tällainen tavallinen käpyjen potkijakin huomasi, että nyt jotain menee pahasti pieleen, niin onhan riistaorganisaation täytynyt olla tietoinen asiasta. Lisäksi asiaa on tuotu huolestuneena esiin sidosryhmäkuulemisten kautta ja juuri sitä, että pitää toimia ajoissa:

Suora lainaus pöytäkirjasta: ”Metsässä, maastotöissä tavataan nykyisin hurjasti hirvieläinten jälkiä. Hirvikannan koetaan olevan vahvassa nousussa. Tuhojen näkyessä tilastoissa ollaan verotuksen osalta jo myöhässä. Maanomistajien viesti on muistettava, kun tavoitteita asetetaan.”

Metsästyslaki sanoo: ”Liikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi Suomen riistakeskuksen  tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä.”

Nyt on kuitenkin tälläkin keskustelupalstalla annettu ymmärtää, että on virkavirhe, jos laaja sidosryhmien tietämys otetaan huomioon. On tukeuduttava ”viralliseen tietoon”, josta tiedetään, ettei se kuvaa todellista vahinkotilannetta. Vaikka tiedetään, että vahingot lisääntyvät, niin pitää käyttää virallista tietoa, jonka mukaan ne vähentyvät.

”Viranomaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa , kun tukeutua viralliseen ja todennettavissa olevaan tietoon . Muussa tapauksessa viranomainen syyllistyy virkavirheeseen.”

Oikeaa tietoa oli, mutta sitä ei käytetty, kantaa ei leikattu vaan kasvatettiin.

Olisiko kirveellä töitä, esimerkiksi lain selkeyttämisessä, että saataisiin luotettavin tieto käyttöön?

Anteeksi Timppa, poikkeus vahvistaa säännön. Tuli vaan mieleen se 72v sukulaismies, jolta otettiin ajokortti pois, kun ei nähnyt ja täytyi auttaa takki päälle, kun oli olkapää sökö. Ei ole ikänään koskenut tietokoneeseen ja lähti hirvijahtiin ”tekemään havaintoja”.

Nyt pitää ottaa Metsuri motokuski pois ”luupäitten listalta”.  Ihan asiallisia kommentteja. Kiitos. Kun myönnetään, että ongelmia on ja niille pitää tehdä jotain, niin ollaan oikealla tiellä.

Onhan se kannan arviointi todella vaikeaa, mutta jos korjauksia tehdään mahdollisesti useammassakin paikassa, tarkoituksella tai ei, niin lopputulos on tämä. Menee lopulta kokolailla sekaisin koko systeemi.

En ihan tuudittautuisi siihen uskoon, että sähköinen syysteemi ratkaisee kaikki ongelmat. Selvä etu siinä on, että syksyn jahdin kehittymistä voidaan seurata reaaliaikaisesti. Edellyttää tietysti, että seuroilla on henkilöt, jota osaavat käyttää sähköisiä välineitä ja syöttävät jahtipäivän jälkeen tiedot systeemiin.  Ei voi kuvitella, että yli 70v ukot räntäsateessa kohmeisin sormin näppäilevät älypuhelimen näyttöä ja kirjaavat näppärästi havaintoja.

Yksi ongelma tässä ainakin on se, että hirvikantaa kuvaavia luotettavia havaintoja/päivä ei enää kaikista paikoista saada, sillä metsästäjien maastokelpoisuus huononee.  Siihen ei ”digiloikka” auta. Havaintoja/päivä on aika tärkeässä roolissa Luken laskennassa.

Ehkä asia selviää parhaiten alla olevasta blogista, jonka on kirjoittanut eräs ”maanhiljaisiin” kuuluva kansanedustaja, joka yllättäen ymmärtää asian. Show:n varastaa aina joku Arhinmäki, joka valitaan vaalipaneelin parhaaksi väittelijäksi.

http://www.eskokiviranta.fi/metsavahennyksessa-on-rajoitteensa-ja-pihvinsa.html