Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Tukikohdan tarpeita on monenlaisia. Meidän ”maailmanparannus” rinkissä kuulin nuoresta perheestä johon emännän puolelta sukua hankittiin melkoinen metsäpalsta. On yli 100 kilometrin takana. Sitä matkaa ei kannata joka päivä kulkea. Olivat vielä saaneet harmikseen pari aluetta joista meni kiinteistöveroa.
Toisella alueella oli ollut halli ja erilaisia varastoja. Saivat jopa vuokraa alueesta. Mutta tuli huono aika ja vouti myi lopulta hallin ja muut rakennelmat. Vuokra jäi saamatta mutta vero juoksi. Ja tontille kippailtiin jätteitä. Jätteet vietiin pois ja liittymä tukittiin maavallilla. Entinen varasto ja piha-alue istutettiin metsäksi.
Toiselle alueelle tehtiin sama operaatio. Pieni navetta oli sortunut ja kaivuri sitä vähän ”hämmenteli” kuten paria muutakin rakennelman loppua. Hyväkuntoinen hirsipirtti myytiin poiskuljetettavaksi. Istutettiin metsää tilalle ja siitäkin saatiin alue jota ei voinut verottaa kiinteistöverolla.
Tukikohta rakennettiin traktoriperäkärryn runkolle. Toisessa päässä on pieni sauna ja toisessa yleishuone sänkyineen pöytineen. Katto on puolipyöreä kirjavalla palahuopakatteella ettei intomielinen verottaja hoksaisi sitä metsän sisältä yli lentäessään! Verottaja on sen hyväksynyt kalustoon mutta olisi kovin mielellään nimennyt sille 20 aaria tontiksi ja kiinteistöveron piiriin. Mutta pitävät sitä joka kesä eri paikassa ja talvet serkkupojan pihapiirissä talvitukikohtana. Varmasti voittaa asuntovaunun ja ei tullut kovin kalliiksikaan kun isäntä on taitava käsistään. Kaikkia yksityiskohtia en tiedäkkään mutta perhettä paremmin tuntevat sanovat että ratkaisu on kaikin puolin onnistunut.
Viime viikolla läheisellä huoltoasemalla seurailin susikeskustelua. En sekaantunut juttuun vaan pidin suuni kiinni vaikka se vaikeaa olikin. Siinä oli joukko koiramiehiä koolla. Kaikki ei ollenkaan metsästäjiä. Mutta susipolitiikka nykyisellään ei hyvää sanaa saanut. Näillä seuduilla susia ei ole ollut kuin joku läpihölkkääjä. Mutta jokaisella oli tuttuja joilta susi oli vienyt koiran tai repinyt kotieläimiä.
Korpilaki on kuulemma otettu käyttöön monin paikoin. Äänenvaimenja aseessa on mainio asia paitsi kuulolle myös naapurien kannalta. Ei herätetä turhaa uteliaisuutta!
Uuden konstin karhujen torjuntaankin opin. En tiedä onko Suomessa käytetty. Tekniikka & Talous lehden mukaan Amerikassa on käytetty. Laiton ja kivulias eläimelle. Joltain koiramieheltä oli koira sillä tapettu. Maastosta oli löytynyt jauhelihanyyttejä joissa oli sisällä tummaa suklaata. Suklaassa oleva Teobromiini niminen aine tappaa pienikin määrä kissan tai koiran. Isompi määrä jopa karhun. Tummassa suklaassa tätä myrkyllisyyttä on enemmän. Nämä koiramiehet laskeskeli että hunajalla käsitelty suklaa voisi hyvinkin tappaa karhun. Ei kannata antaa kotieläinten nuolla suklaata.
Oma kantani susiin on se Lapin miesten istutuskonsti. Ja hirvimäärä pitää vetää sinne 20000 talvehtijaan. Ei tietysti äkkirysäyksellä mutta muutaman vuoden aikana. Jos metsästäjäkunta ei siihen kykene niin kertausharjoituksia pystyyn ja aseet armeijalta. Nuoria ampumataitoisia henkilöitä löytyy varmasti.
Ihmiset on aika erilaisia tässä nestepuolenkin käytössä. Kotikalja meikäläisellä vielä menee mutta ei edes kaupan ykköskaljaa oluesta puhumattakaan parane nauttia. Minulla kun on kihti. Ennen sitä pidettiin vanhojen herrojen tautina. Mutta tunnen monta nuorempaa naista joilla on kihti miehistä nyt puhumattakaan. On ilmeisesti jonkin verran perinnöllinen.
Nuorempana kun tuli tehtyä ryskätöitä ja harrastettua kestävyyslajeja oli tärkeää osata juoda oikein. Mehuja joissa oli sokeria ja suolaa käytin työssä ja harrastuksissa. Meillä oli porukassa eläinlääkäri joka neuvoi että vasikoiden ripulisuolaa laittakaa juomisiinne. Sitä sai maataloukaupoista. Siinä oli sokeri, suola ja tarpeelliset kivennäisaineet hyvin imeytyvässä muodossa. Jos on hikoilua tiedossa niin teen janojuoman näistä urheilujuomajauheista. Magnesiumista hikoilemattomaan aikaan kyllä pidän huolta.
En ollut paikalla kun eräs kahvirinkin mies ”otti lukua” lähikaupan aulassa. Kaveri onneksi huomasi ja onnistui pitämään kiinni niin ettei kolhinut itseään. Kaliumin vähyys veressä todettiin syyksi. Ilmeisesti lääkitys oli vienyt tärkeän aineen olemattomiin. Mies lenkkeilee joka päivä kilometritolkulla. Oli mainio juttu että pimeneminen tapahtui sisätiloissa eikä jossain hiljaisella paikalla lenkkipolulla. Ne hivenaineet on tärkeitä jokaiselle.
Oluessa oleva alkoholi voi ottaa valtaansa pahastikkin. Tunnen muutamia kovia työmiehiä jotka aikansa ovat käyttäneet olutta palautusjuomana. Mutta nykyisin tätä palautusjuomaa menee runsaasti vaikka työtä ei synny ollenkaan.
Eihän minusta kyllä paljon muuhun ole kuin jutun kerrontaan. Mutta siinä ompeluseuran häirinnässä ei ollut novellia yhtään. Emännillä oli nimittäin talkoot kisojen järjestelyjen suhteen. Eivät tosin neuloneet mitään mutta pussittivat kilpailumateriaalia näppärin sormin seurapusseihin.
Kaveri kun sai itsensä pestyä ja kuivaa yllensä kävi vesisuihkulla huuhtomassa varusteensa ja porrasedustan. Pesukoneessa lähti vaatteet puhtaaksi mutta oli lähes juhannuksen aika kun rapunpielistä haju helpotti.
Ne jees miehen kertomat nahkatehtaiden jätepaikat on olleet aikanaan melkoisia myrkky ja jätepaikkoja. Tampereen länsipuolella Epilässä oli aikanaan nahkatehdas. Jätteet muhi kauan tehtaan loppumisen jälkeenkin Vaakkolammi nimisessä syvänteessä. Yhteiskunnan toimesta lampi on siivottu ja vesikin jo sorsille kelvollista. Vielä 50 luvulla Pinsiössä 15-20 kilometrin päässä Epilästä ennustettiin säätä Vaakkolammesta lähtevän löyhkän mukaan. Lause kuului:” Kyllä pian sataa kun toi syyra haisee noin kovasti”. En tiedä mitä se ”syyra” on mutta hajun muistan. Ja sade tuli kuten se tulee nykyisinkin kaakkoistuulella.
Jätevedet ei ole olleet vanhassa maalaisympäristössä mikään ongelma. Joka liraus ja kikkara yritettiin saada pellolle. Sinnehän ne pitäisi saada nykyäänkin tai sitten metsään levitettyä. Jos halutaan saada ilman hiilidioksiiria syötävään tai poltettavaan muotoon kasvuston avulla niin kasveja on ruokittava. Ja mieluummin maalla kuin vesistöissä!
Nokian kaatopaikka oli pitkään kauppalan keskellä. Sinne ajettiin myös wc kaivojen sisältö. Nyt kyseinen alue tyhjennetään ja paikalle rakennetaan Prisman kauppakeskus. Työ alkanee keväällä. Tieyhteydet valmistui syksyllä.
60 luvun lopulla avattiin uusi kaatopaikka metsien keskelle ja 40-50 metriä kaupunkin keskustan yläpuolella. Alkuun wc jäte päästettiin ojattomalle suolle. Suolta vesi valui läheiseen järveen jossa ei sen koommin ole kaloja nähty. Järven laskuojassa oli luonnonvarainen tammukkakanta joka tuhoutui. Ja kaupunkin läpi virratessaan vesi synnytti monia hajuelämyksiä!
1989 järjestettiin kaatopaikan lähellä suuret hiihtosuunnistuskilpailut. Järjestysporukka teki paljon latuja maastoon. Wc jäte oli silloin suuren patovallin takana. Mutta padon alta oli löytynyt jätteelle reitti. Siellä se hiljalleen virtasi kohti keskustaa! Suksimiehet ei huomannut mitään. Mutta yhteen kohtaan piti lapioida lunta kun oli epätasaisuutta. Ja lapiomies humsahti lillinkiin kainaloitaan myöten. Melkoinen pulma mitä tehdään kun kaveri saatiin ylös. Autot oli kauempana kuin pudonneen koti. Kaveri laittoi sukset jalkaan ja hiihti kotiinsa. Kevääseen asti kuljettu reitti oli hajun merkkaama. Kotirappusille kaveri jätti kaikki päällään olleet tamineet ja hyökkäsi suihkuun. Ompeluseuralaisetkin talossa pelästyi alastonta haisevaa ja kiroilevaa isäntää. Onneksi oli lähes nollakeli ja mitään fyysistä vaivaa tai sairautta ei tullut. Iso alue hyvää maastoa jouduttiin hylkäämään pois kilpailualueena.
Kyllä jäteveden kanssa on paljon askarreltu. Ja hommat jatkuu edelleen. Mitään yleispätevää ja kaikille sopivaa ratkaisua tuskin on olemassakaan. Perusasioita tuntevia ja tervettä järkeä käyttäviä alalla tarvitaan. Uskoisin että sellaista löytyy. Mutta asetuksen toteutumiseen toinenkin jatkoaika voi olla tarpeen.
.Puhetta on kovasti poltossa syntyvistä pienhiukkasista. Ja ne liittyy ulkoilmaan. Mutta myös sisäilmassa voi olla haitallisia hiukkasia. Öljylamppu ei taida enää antaa valoa missään. Lapsuudessani öljylamppu antoi valoa niin kotona kuin koulussakin. Ja siinä syntyi paljon hiukkasia. Nyt kuitenkin poltetaan sisätiloissa paljon kynttilöitä. Niiden poltto ei ole terveydelle hyväksi. Kuulin hiljattain eräästä naisesta joka aikanaan teki itsekkin kynttilöitä. Hänellä oli lähes aina joku kynttilä palamassa kotona ollessaan. Ei tupakoinut eikä kukaan muukaan polttanut kotona eikä työpaikalla. Mutta lääkäri löysi keuhkoista muutoksia jotka voi johtaa syöpään. Kannattaa varoa kynttilän polttoa. On oikein että asioita tutkitaan Varmasti on kehittämistä myös puunpoltossa kaikilla osa-alueilla.
Myös tekijöiden moraali voi olla hukassa. Suomalaiset talon pystyttäjät laittoi valmistalon pystyyn. Valvoja näki heti ettei homma mene oikein. Pystytysryhmää vaihdettiin ja työ onnistui. Suomalaisia oli hekin. Naapuriin tuli pari virolaista timpuria samoihin aikoihin. Heidän jäljessään ei ollut moitittavaa. Taitavat vieläkin muutaman vuoden jälkeen olla kylällä töissä. Ovat tuoneet perheensäkkin Suomeen. Ei työn jälki ole kansallisuudesta kiinni ja kun ollaan EU ssa on muunmaalaistenkin työtarjoukset otettava huomioon.
Lihashuolto ei ole mikään nykyajan keksintö. Juttelin lähes ikäiseni rouvan kanssa hänen isästään joka oli sotaveteraani. Vietti sotahommissa lähes viisi vuotta. Sieltä päästyä viljeli pientä tilaa mutta oikeastaan ansiot ja perheen elanto tuli metsätöistä. Pokasahalla alkuun mutta moottorisahalla jatko. Sotien jälkeen lakkautetussa suojeluskuntajärjestössä oli joku urheiluvalmentaja neuvonut poikia 30 luvulla lihashuoltoon. Oli sitten kyseessä työ tai urheilu piti paikkojaan venytellä ja voimistella. Rouva muisteli ettei sellaista päivää ollut ettei isä ollut jumpannut. Häntä itseään lapsuudessa hävetti kyseinen rehkiminen. Mutta nykyisin hänkin voimistelee ja venyttelee päivittäin. Ja liikkeetkin on paljolti samoja kuin isän suojeluskunnassa oppimat!
Isä oli lihashuollolla välttänyt valkosormisuuden joka oli yksi moottorisahakauden vitsauksia. Kuuloon tuli vikaa kun alkuun ei ollut kuulosuojaimia. Tosin tietysti sodan jyskeellä saattoi olla osansa. Rouvan miehellä on työperäinen kuulovika tehdastyöstä saatu. Siihen ei auta lihashuolto, mutta lievässä tinnituksessa hiljaisella oleva radio helpottaa oloa.
Isä kuoli vähän yli 70 vuotiaana äkisti infarktiin. Loppuaikoina riesana oli myös Parkinssonin tauti. Siinäkin hyvin hoidetusta lihaksistosta oli hyötyä. Parkinssonin tauti on siitä ilkeä sairaus että potijalta on 70% tumakkeen soluista tuhoutunut ennenkuin sairaus havaitaan. Nyt siihenkin on jo paremmat lääkkeet. Ja myös leikkaushoitoa eli aivoihin laitetaan elekrodit joihin kaukosäätimellä vaikutetaan. Moni on saanut tällä ”elämän takaisin”, mutta se nyt ei enää kuulu otsikon aiheeseen.
antinpoika hei! Se mitä tänään tehdään on jo huomenna tai ainakin ensi kuussa historiaan Historian syntymistä ei pysäytä edes tuleva jääkausi!
En ole ehtinyt enkä oikein viitsinytkään ottaa kantaa tähän jatkuvan kasvatukseen keskusteluun. Ne metsät joita aikanaan omistin oli hakattu 1920 aivan paljaaksi kun silloinen omistaja ”poltti päreensä” torpparivapautuslain johdosta. Isovanhemmilleni jäi metsätöiksi kuokkia avohakkuualaa että syntyi uutta metsää. Latvoista saivat vain hiukan polttopuita. Peltojen raivausaloilta ottivat rakennuspuita kun avohakkuu saatiin pysäytettyä pienten peltojen tasalle. Raivatuilta suopelloilta kertyi niin paljon poltettavaa ettei kaikki mahtunut liiteriin.
Vanhempani ostivat pienen kappaleen joka oli pääasiassa metsää mutta isoin osa raivattiin pelloksi. Siitäkin isot puut käytettiin rakennuksiin ja polttopuuksi loput. Myyntipuuta 1920 vuoden aukolta saatiin harvennuspuuna 1959. Kuusikuitua ja halkoa. Ei traktorit silloin kovin kalliita ollut mutta isoin osa Valmet 359 hinnasta tuli näistä hankintapuista. Paria lakikohdetta lukuunottamatta aukosta myytiin viimeisinä pinta-ala verotusvuosina tukkia ja kuitua hyvät määrät. Ja pystyyn jäi vain lain määräämät jättöpuut. Olen aika vankasti jaksollisen kasvatuksen kannalla.
Tuolla Shellin kahvirinkissä olemme havainneet että hyvin moni metsää omistamaton on henkeen ja vereen jatkuvan kasvatuksen kannalla. Usea vielä uutena metsänomistajanakin vannoo Lähteen nimeen. Mutta ainakaan tällä hetkellä vähänkin kauemmin metsää omistavaa emme tiedä joka olisi jatkuvan kasvatuksen kannalla. Varmaan niitäkin on mutta ei mitään isoa joukkoa vaikka tutkittaisiin useamman pitäjän metsänomistajat.