Kuljin parikymmentä vuotta sitten usein suunnistuskilpailuissa joissa pääosa reiteistä kulki erään perikunnan metsissä. Riitaisa pesä jossa osa osakkaista ei millään päässyt sopuun mistään metsiin liittyvästä.

Kerran kisan jälkeen istuskeltiin yhden perikuntaan kuuluvan perheen pihakeinussa. He eivät olleet ollenkaan mielissään tilanteesta mutta kun asiat eivät olleet heistä kiinni. Ja ikääkin sekä sairauksia oli kertynyt tarpeeksi. Mukana keskustelussa oli myös eräs hyvin pitkän metsäuran tehnyt mhy neuvoja. Työmaansa oli noin 150 kilometrin päässä eikä mitään siteitä kyseiselle seudulle. Hän antoi neuvoja miten asian saisi kuntoon.

Neuvot oli taitavia. Erilaista imartelua ja kehumista ihmisille. Pikkuserkkujen kokoontumista sukututkimuksen varjolla. Perintöosuuksien siirtoa sukupolven yli yms. Toteuttajana oli yksi paikkakunnan emäntä jolla oli koulupohjaa tämänlaisiin järjestelyihin eikä mitään rasitteita pesään ja sen jäseniin. Tehtävä onnistui. Metsät on nyt kahdella eri nuorella omistajalla ja hyvässä hoidossa.

Tampereen seudulla on näin kevään korvalla ollut jo pitkään kaksipäiväiset ”Mansen mörinät”. Ne tuntuu olevan konehenkilöille jonkinlainen pakollinen tapahtuma. Kävin siellä eilen. Paljon oli nähtävää ja laajalta alalta vierailijoita. Tarjoiluakin oli. Kahvia, karamellejä, makkaraa ja keittoakin useassa kohteessa.

Yhdellä osastolla oli oikein ”metsäravintola”. Hirmun pitkä oikein liikenteeseen hyväksytty traktorin peräkärry. Siellä oli mukava syödä ja juoda ”lahjomasoppaa ja kahvia”. Katto, suuret ikkunat ja puukamiina antoi lämpöä. Sopivasti laitellen olisi tukikohtaa vaativallekkin metsäläiselle. Kärryssä oli nimi ”Korsuretket” joka on Jämijärvellä toimiva yritys.

Siellä oli monenlaista juttua siitä kun kunnat yrittää saada kiinteistöverolle jopa metsäautotien kääntöympyrää jossa oli sirkkelisahauksen jäljiltä lautataapeleita. Näkyi ilmakuvassa, Veroa määrättiin, ja sakollakin uhattiin kun oli luvatta rakennettu. Mutta kun aluetta mentiin tutkimaan olikin vain iso ympyrä tietä ja monen kuution siirtolohkare siinä keskellä. Sahatavara, pinnat ja purutkin oli viety pois. Kivi oli siinä jököttänyt jääkaudesta asti. Eli meni tarkastajilta metsäretkeilyksi.

Jatkoa – Kotona isäkin vielä naureskeli tälle sosialistille kun äiti kertoi juttua. Minulla meni monta vuotta ennenkuin tajusin mistä haavasta ja avusta oli kysymys. Aina vieläkin tulee tämä emäntien nauru mieleen kun kuulen sanan sosialisti ja sen erilaiset taivutukset. Tehokas oli tämä ”rokotus”!

Sosialismissa sinänsä ei ole mitään naurettavaa. Sen nimissä 1900 luvulla kuoli ja tapettiin kymmeniä miljoonia ihmisiä. Mutta monen muun aatteen ja uskontojen nimissä on samaa tehty aina. Eikä ihmiskunta ole nykyisinkään yhtään viisaampaa.

Mutta äänestää kannattaa. Suomessa äänestystulos on aina kansan tahto ja oikea. Äänestetään itse ja vaikutetaan että muutkin äänestää! Neljä vuoden päästä vasta meidän mielipidettä kysytään taas.

Gla havaintosi on oikea. En ole pitkään aikaan käyttänyt glyfosaattia enkä lukenut tuoteselosteita. Nämä kiinneaineet jotka on vaikuttavaa ainetta myrkyllisempiä myös hidastavat hajoamista. Ilman kiinneaineita ja ”jarruja” olevaa ei taida edes saada. Alkuaan jo kaivovesi ruiskussa kiihdytti glyfosaatin tehon laskua ja yön yli jääneellä seoksella ei ollut mitään tehoa. Toivottavasti kehittävät vähemmän myrkyllisiä kiinneaineita. Erityisesti aurattomassa viljelyssä on paha juttu jos vaikutus kestää liian kauan. Metsässä pidemmällä viipymällä ei isompaa haittaa ole. Glyfosaatti on vain lehtivihreille kasveille myrkyllistä. Eikä kiinneaineetkaan ole ihmisille kuin pahan makuisia ja hajoaa vaarattomiksi yhdisteiksi.

Glyfosaatin ”resepti” löytyy gooklaamalla. Ei siinä mitään sinänsä myrkyllistä ole. Ja hajoaa muutamassa tunnissa alkuaineiksi joista on muodostunut. Kiinneaine siinä se myrkyllinen osa on.

Monta pönikkää olen käyttänyt nurmen lopetukseen. Metsässä vain kantokäsittelyyn kun hakkuussa tuli suunnitelman muutos. Haavan kaulaaminen siten ettei mantopuuta vahingoita on männynversoruosteen torjunnassa hyvä menetelmä. Pitää vaan tehdä 2-3 vuotta ennen päätehakkuuta.

Aineita jotka on pahoja on paljon ja aina lisää keksitään. Glyfosaatti ei ole ohjeiden mukaan käytettynä ollenkaan pahemmasta päästä. Metsäväelle ja luonnolle pakokaasut on paljon pahempi juttu. Sukulaisiani on kuollut asbestoosiin ja invalidisoitunut liuottimiin. Monta tuttua on mennyt myös tupakan aiheuttamiin sairauksiin.Olen viimeaikoina havainnut että terveenä on mukavampi jopa sairastaa!