Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
En voi vedota edes reumatismiin kun en ole ilmottautunut. Kävi vaan niin että vaarit ja muut kyläläiset pisti v 1912 pystyyn Pinsiön osuuskassan. Me nykyvaarit päätettiin pitää 100 vuotisjuhlat. Monien vaiheiden jälkeen kekkerien pitopäiväksi valittiin sama viikonloppu kun tässä Pudasjärven tapaamisessa. Ei voi olla samaan aikaan kahdessa paikassa.
Ne pari tapaamista joissa olen ollut ovat olleet oikein onnistuneita. Vieläkin kiitoksia Musta miäs ja Anneli Jalkanen! Samoin tervehdys kaikille mukana olleille ja kiitokset mukavista tuokioista! Toivottavasti ”perinne” jatkuu ja pääsemme taas joskus yhteen tapaamisen merkeissä. Pitäkää pitkään muisteltava tapaaminen!
Aika nopeasti erilaiset vanhat asiat unohtuu jos niitä ei pidetä esillä. Nämä Tampereen seudun Osuuspankinkin johtomiehet eivät tienneet firmansa vanhempien osien ikää. Siinä kun nikottelivat me kyläläiset päätettiin että juhlat pidetään ja varattiin seuratalo, hankittiin esiintyjät yms. No pakkohan pankinkin oli tulla mukaan. Että tälläisten vaiheiden jälkeen saan kai anteeksi etten tule Pudasjärvelle?
Osallistuin viime lauantaina pitkästä aikaa suunnistuskilpailuihin. En ottanut matkalla montaakaan juoksuaskelta. Hikisiä naisihmisiä meni ohi monta kymmentä. Mutta ei se vienyt mielenrauhaani. Mutta metsän hirvituhot vei. Maasto oli harjumaastoa pääosin kuivaa kankasta. Alueella oli paljon nyt jo lopetettuja soranottopaikkoja. Koko kisa tapahtui melko kapealla alueella jonka pohjoisreunassa oli riista-aita. Aidan takana on nykyinen kolmostie. Runsaan 5 km matkalla en nähnyt yhtään hirven syömätöntä männyn tai lehtipuun alkua. Erityisesti haavat oli ollut jatkuvan pureskelun kohteena. Eräässä parin hehtaarin hietapohjaisessa kohdassa oli istutettu kuusta. Ne oli hyviä. Hirvet oli hoitanut reikäperkauksen! Mutta vielä kestää jokusen vuoden että kuuset pääsee hirvien syöntikorkeuden ohi. Pahaa pelkään että voi hirvi maistella kuusiakin. Monimuotoisuuttahan se olisi kuusen lahokin mutta ei kovin toivottavaa.
Jankutukseksi menee mutta olen vakaasti sitä mieltä että koko maan talvehtiva hirvikanta olisi harvennettava 20000 elukan paikkeille. Edes energiapuuta ei alati syödyistä puista tule. Pitäisi siirtyä uusiutuviin energiamuotoihin. Mutta nykyisellä hirvimäärällä se ei onnistu.
Meillä oli pieni lato jota sanottiin sysiladoksi. Muistan vain sen sisäpuolen mustuuden. Sota-aikana siellä vielä oli hiiliä. Naapuripitäjän sepällä oli kova puute sysistä. Pajatöitä oli paljon, mutta hiilenpolttoon kykenevät oli sodassa. Jos halusi saada sepältä sepäntöitä piti viedä myös hiilet mukanaan. Äitini ei tätä tiennyt. Sepältä löytyi kuitenkin sen verran hiiliä että ei tarvinnut tehdä hukkareissua. Heti samalla viikolla äiti tyhjensi sysiladon lamuskoihin, tuli kaksi kuormaa ja vei ne sepälle. Se oli iso apu hänelle ja hyvän hinnankin maksoi. Joitakin vuosia myöhemmin seppä muisteli kyyneleet silmissä: ” Sinä plikka niillä hiilillä pelastit mun pajani kun sillon sota-aikana ei sysiäkään saanu mistään”.
Tyttäreni innostui joku vuosi sitten takomisesta. Kävi kurssit ja kalkutteli monenlaista. Naapuri löysi nurkistaan vanhan kenttäahjon ja lahjoitti sen. Toinen naapuri joka sivutöinään grillaa kokonaisia sikoja eri tapahtumissa toi muutaman säkillisen puuhiiliä ”sepälle”. Alasin ja muuta kalustoa löytyi omista nurkista isäni peruja. Itse en koskaan harjoittanut ahjohommia. Hyvät hiilet on kyllä edelleen tarpeellisia. Saattaisi joku niistä saada jopa elinkeinon.
Erilaisia palstoja ja rasitteita on paljon. Ja niiden käytöstä ja haitoista monenlaista käytäntöä. Olin mukana eräässä rajankäynti ja maanmittaustoimituksessa jossa palautettiin tilaan joskus Ruotsinvallan aikana erotetut ruotusotilaan maat. Ison tilan mailla oli 3 pyykitettyä muutaman aarin alaa sotilaan asumista ja viljelyä varten. Papereista ei löytynyt eikä muistitietoakaan ollut oliko alat koskaan olleet tarkoitetussa käytössä. Mutta pyykit oli ja merkinnät rekistereissä. Maanmittari oli mukava mies ja hän kertoi vähän asian taustoista. Varsinkin nuoremmat oli ihmeissään. Monelle historia alkaa Kekkosesta ja sitä ennen ei ole ollut mitään!
Tosi on. Ja kanta saisi olla myös nykyistä selvästi pienempi. Noin 20000 talvehtijaa riittäisi hyvin. Nykykannan vähennys voitaisiin tehdä hallitusti 5-8 syksyn aikana. Ainakin ajoketjuihin ja lihan syöjiksi löytyisi vapaaehtoisia varmaan tarpeeksi!
Joskus 1950 luvulla aloittelin metsänviljelyä naapurin männynkylvö työmaalla. Useissa laikuissa löytyi merkkejä että joskus on paikalla ollut mesäpalo. Samoja havaintoja on tullut vastaan jatkuvasti. On niitä kuloja ollut entisaikoina. Peruskartan sanastossakin siitä on merkkejä. Erilaisia Kulonpalon paikkoja löytyy paljonkin. Nykyisin metsätiet, kulolennot ja myös kännykät vähentää metsäpalojen vahinkoja. Päästään nopeammin tulta torjumaan.
Pari kertaa olen ollut tositoimissa paloa sammuttamassa. Mutta pieniä ja vähätuhoisia ne on ollut. Useampaankin olen lähtenyt mutta ne on saatu sammutettua ennen kuin olen paikalle ehtinyt. Näitten pikkupalojen merkityksestä ei mitään isompaa ole ilmennyt. Joitakin vuosia näkynyt noki puiden kuorissa mutta kasvun merkitys hukkuu muuhun luonnon vaihteluun.
Vakuutuksiin en osaa ottaa kantaa metsän osalta. Mutta rakennusten vakuuttaminen oli eräälle kyläläiselle juuri viime viikolla hyvä asia. Jääkaapista alkanut palo tuhosi rantahuvilan. Vakuutus oli kunnossa ja omistaja ei isosti surrut. Onni oli ettei ihmisuhreja tullut ja palokunta ja talonväki onnistui estämään palon leviämisen lähimetsään. Jos tuli olisi ehtinyt sinne olisi ollut melko isot tappiot. Ohikulkian kännykkähälytys, hyvä tie perille ja vieressä oleva vesi takasivat onnistuneen torjunnan. Monet palot saataisiin torjuttua ämpärillisellä vettä jos sen saisi tarpeeksi aikaisin palokohtaan!
Kyllä hirvenmetsästystä on käytetty hyödyksi liikematkailussa. Kun Nokia Oy oli vielä monitoimiyhtiö hirviaika oli yksi mainonnan keino. Vieraita oli eri maista ja heille oli järjestetty parhaat passipaikat. Monen maan armeijan kumisaapaskaupat saivat vauhtia juuri hirvijahdin seurauksena. Autojen ensirenkastuksia nokialaisilla tapahtui monella merkillä. Sisäänostajat oli päässeet tehdaskierroksen jälkeen tutustumaan myös hirvijahtiin. Saalista ei tullut mutta jo retki kokonaisuudessaan oli elämys. Hirviäkin näkivät jo ennen jahtia matkalla metsään. Hirvilehmä ja pari vasaa oli ollut jossain pellolla.
Ja muuntumisessa puhelinfirmaksi oli metsästyksellä melkoinen merkitys. Kari Kairamon aikana japanilaisvieraisiin tehtiin vaikutus hirvijahdin makkaranuotiolla. Ei uskonut japanilaisjohtaja että suomalaismetsästä saa yhteyden omaan firmaansa nykyisen kokoisella puhelimella. Meni jopa nauramaan näin mahdottomalle puheelle. Tehtaansa keskus kuitenkin vastasi lähes heti. Heidän kulttuurissaan tällainen moka on lähes harakirin arvoinen. Toinen vaihtoehto oli aloittaa neuvottelut pohjoisten ihmeiden tekijöiden kanssa. Näiden neuvottelujen ansiosta Nokian menestys ja saadut kaupat itäsuunnassa oli melkoinen noste puhelinbisneksessä.
Pelkkää sattumaa metsästä saatu yhteys ei ollut. Nuotiopaikka oli valittu lähelle Suomen ensimmäistä puhelinlinkkitornia. (Nythän niitä on satoja!) Yhteys oli testattu huolella ja muutkin läksyt tehty viimeisen päälle. Vaikka mitään isoja kihoja tai suuria kauppoja ei luontomatkailulla, marjoilla ja sienillä saataisikkaan kannattaa asiaa tutkia. Ei kannata mitään pilvilinnoja rakentaa mutta hyvillä ideoilla voidaan saada kohtuullinen tuotto. Tai ainakin voidaan vaikuttaa myönteisesti jotenkin johonkin muuhun. Saada vaikka joku sisäänostaja kiinnostumaan paikkakunnasta. Mahdollisuuksia on monta kun vaan ne huomataan.
Vappuna ja viime torstaina kävin katsomassa talven jälkiä. Samalla keräsin pois mataliin mänty taimikoihin latvoihin laitettuja hirven torjunta purkkeja. Ne oli toiminut vaikka paljon oli papanoita ja suojaamattomia syötykin. Hirven tavoittamattomissa olevissa kohdissa olivat syöneet sivuoksia ja pienempiä taimikokoisia. Näki hyvin että kalvakkaat oksat ja latvat oli maittanut kun lehtipuut on pidetty matalana. Syönti on ollut oikeastaan apuharvennusta.
Runsasluminen talvi oli myös tehnyt apuharvennusta. Isomman puun vieressä olevia oli katkennut tai painunut oikenemattomaksi. Kannattaa noudattaa harvennuksen tiheysmalleja.
Lauantaina sain olla mukana kun muisteltiin 50 vuoden takaista opiskeluamme Ahlmannin emäntä ja maamieskoulussa. Varsinaiselle metsäalalle ei kukaan ole mennyt, mutta metsätöitä on tehty ja mhy toiminnassa oltu mukana. Yksi jopa kuoli metsään ei sentään puun alle vaan aivoverenvuotoon. Toisellakin oli noutaja liki samasta syystä, mutta kun oli noudattanut koulussa opitusti että kannattaa aina kääntää kone lähtösuuntaan jos tulee tarve lähteä nopeasti pois. Sen kaveri muisti että kun rupesi tuntumaan pahalta hän onnistui kiipeämään traktoriin. n 5 km kotiinajosta ei sitten ollut enää mitään kuvaa. Mutta oli vielä moottorin sammuttanut. Samaa tietä perässä ajanut naapuri hälytti apua jo viimeisten satojen metrien aikana. Lääketiede on melko pitkällä ja eri vaiheiden jälkeen kaveri on edelleen metsätöissäkin! Mutta korosti sitä että pitää aina varautua pahojen tilanteiden varalle.