Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä hirvilaidunnus on mennyt liiallisuuksiin. Mäntytaimikot säilyy kyllä aika hyvin kun pitää ne lehtipuuttomana. Syönti tosin siirtyy vain muualle. Vain hirvikannan vähentäminen nykyisestä viidenteen osaan (20000 talvehtijaan) palauttaisi luonnolle mahdollisuuden monimuotoisuuteen. Nämä moneen kertaan syödyt pusikot ja kuivien maiden kuusettuminen on vakavaa typeryyttä sekä luonnon väärää käyttöä.
En päässyt Pudasjärvelle kun piti juhlia 100 vuotiasta osuuspankkia. Päätettiin aika jo kevät talvella. Oli hyvät juhlat. Kirjoituksista päätellen tapaaminen Lapin porstuassa oli onnistunut myös. Mutta ei yksi vaari voi olla kahdessa paikassa.
Metkossa on tarkoitus vierailla perjantaina. Pääsen erään porukan mukana ja edullisesti. Ainakin Tarjaa pitää käydä tervehtimässä. Ja muutkin palstalaiset ainakin ”morjestellaan” ja kai jutullekkin aikaa löytyy.
Kannattaa jättää pitkät kannot raivatessa. Ei kuitenkaan niin että kantoon jää lehtipuissa oksia. Vesominen kun saa siten liikaa mahdollisuutta kasvuun. Jos on oksatonta runkoa sellaiset hirven mahaankin ulottuvat voi saada sarvipäät kaihtamaan aluetta. Ennen suunnistajat piti näitä ”eunukintekijä” kohtina. Mutta ei raivausta kannata tehdä satunnaisia kulkijoita ajatellen vaan niin kuin hyvä tulee.
Karuilla mailla kuusia raivatessa kannattaa jättää alaoksaisia kantoja kanalintujen piilopaikoiksi. Puiden tyvet tietysti raivataan näkyvyydeltään selviksi.
Oikea havainto ampiaisten vaarallisuudesta. Mutta ei suurpedotkaan vaarattomia ole. Ne vaan on jahdattu vähiin. Se on ollut viisasta. Edelleen suurpetokannat täytyy pitää matalina ja ihmistä pelkäävänä. Parempi myös ampua hirvet ja ihmisten syödä lihat kuin syöttää ne pedoille. Luvista päättäjät saisivat uskoa että 20000 talvehtivaa hirveä riittää Suomeen. Myös pienemmät hirvieläimet pitää vähentää sellaisiin määriin että luonnon monimuotoisuus ei vaarannu.
Mitä tulee ravinteisiin olisi hyvä jos ne saisi ruuan mukana. Mutta aika harvassa on ihmiset joille se onnistuu. Mutta ystävämme Suden jäljen poistettu diagnoosi munan puutteesta oli eräiltä osiltaan täysin oikeassa! Kananmuna on ravintona mainio. C vitamiinilla ja kuidulla lisättynä oikeastaan täydellinen ravinto. Lisäksi munalla on ”lääkinnällinen” vaikutus.
Kotitalousneuvonnassa niin martat kuin maatalousnaiset kehotti aikanaan välttämään munan kovaksi keittämistä. Oli 4-5 minuutin munia joissa keltuainen oli vain hyytynyt. Näillä munilla saa kolesteroliarvonsa kohdalleen. Ei kovaksi keittäminen munasta vaarallista tee, mutta lääkinnällisyys katoaa.
Pyrin syömään joka päivä pari hyydytettyä munaa. Kaksi eri lääkäriä on veriarvojani katsellessaan kyselleet millä kolesteroliarvot saa noin hyviksi. En tiedä ovatko uskoneet mutta olen kertonut tämän hyydytettyjen munien konstin.
Reisilaskimon kautta sydäntäni tähystänyt lääkäri ihmetteli suonien seinämien puhtautta. Aika harvinaista kun ottaa iän huomioon. Myös hänelle kerroin hyydytetyistä munista. Sydämessä kyllä oli vikaa, mutta ”sähköpuolella” ja siihen löytyi lääkkeet.
Kyllä yleinen lainkuuliaisuus vähenee kummasti kun katselee ja korkeintaan valokuvaa kun otso riehuu tontilla. Tiedän että vaarin asekätkön vehkeestä on vedetty varastorasvat pois ja on tehty reikiä ainakin ilmaan.
Olen Tanelin kanssa aivan samaa mieltä että niin pedot kuin hirvetkin pitää laittaa järjestykseen. Ja se tapahtuu kantaa vähentämällä. Ja vähennys aloitetaan näistä nurkissa pyörijöistä.
Jo lupa että saa omalta rapulta tai ikkunasta tontille tulevan haittaeläimen ampua olisi kehitystä oikeaan suuntaan.
Glyfosaattia on kyllä tutkittu tarpeeksi. Ohjeiden mukaan käytettynä se ei ole vaarallista. Nämä nykyiset viherpiipertäjä tutkiat luovat uhkakuvia jotta saisivat nimeä ja voisivat pysyä erossa oikeista töistä. Glyfosaatissa on koottu kasvien tarvitsemia aineita sellaiseen muotoon että vihreässä kasvissa menee kasvu sekaisin kun se saa seosta lehtivihreälle alueelle. Oikeastaan vain kahden aminohapon kehitys sekoaa. Eläinkuntaan kuuluvilla ei näitä aninohappoja ole. Heti kun glyfosaatti laitetaan veteen sen teho alkaa laskea. Kovassa vedessä nopeammin kuin pehmeässä. Glyfosaatti muuttuu moneen muuhun torjunta-aineeseen verrattuna nopeasti aineiksi joita on kaikissa kasveissa. Mitään pysyvää sidosta aine ei muodosta.
Haapa on kyllä tärkeä kasvi luonnossa. Mutta männyn kanssa kasvattamista pitää välttää. Haavan lehdet on väli-isäntänä versoruosteelle. Pahojakin ruostevuosia on ollut. Jos on aikaa odotella 3-4 vuotta kannattaa haapa kaulata. Vedetään kuorimaraudalla kuori pois vähintään 50 sentin matkalta. Kirves ja moottorisaha kannatta unohtaa. Jos kolotaan kuoren alaista pintaa synty vesoja.
Jos ei ehdi odotella puun pysyyn kuolemista pitää tehdä kantokäsittely. Tästä jouluun on sopiva kaatoaika. Ja heti kun puu on rojahtanut kumoon ”maalataan” kanto ohjeiden mukaan laimennetulla glyfosaatilla. Jos seos on tehty kovaan veteen ja viikko odotellaan ennen torjuntaa saa varautua tuhansiin haavanvesoihin. Näin syksyyn kallistuessa puissa on ravinnevirtaukset juuristoa kohti ja tehoaine menee sinne minkä pitääkin.
Muutaman vuoden jälkeen jos on mahdollista kannattaa pystyyn jäävistä kuivista haavoista tehdä ”eurokantoja”. Eli moto nappaa latvan pois. Torso pysyy paremmin pystyssä tikkojen ja satojen pikku ötököiden ruoka ja pesäpaikkana.
Tyttäreni laittoi minulle tietokoneen puoli väkisin. Metsälehti on tullut vuosikymmeniä. Koneen käyttöä opetellessani selasin myös metsälehden sivuja ja öksyin myös keskustelupalstalle. Ainaisena joka paikkaan tuppautujana kirjoitin palstalle omaa näkemystäni. Kun tuli kirjoittajan nimen vuoro laitoin Vaari. Vähää aikaisemmin juuri puhumaan opetteleva lapsenlapsi oli kaupan kassajonossa sanonut selvästi ”vaari” ihan r:ää käyttäen. Kun sanavarasto tytöllä oli noin 10 sanaa hivelihän se itsetuntoa.
Aika pian huomasin että palstalla oli toinenkin vaari. Viisaampi ja tottunut koneen käyttäjä. Myöhemmin mukaantulleena lisäsin nimimerkkiini synnytymä ja työelämäkyläni Pinsiön. Siinä se juttu. Minulla on T paita jossa lukee Pinsiön vaari. Saatan joskus kirjoittaa mitä sen pitäminen on aiheuttanut.
Kunnioitan suuresti näitä riistamiehiä jotka hyvin epämääräisinä aikoina itseään säästämättä korjaa kolottuja elukoita metsistä. Olen pienen ikäni ollut mukana erilaisissa pelastuspalvelu touhuissa. Siellä olen tutustunut myös näihin riistan pelastajiin. Ei ne mitään virtsakalloja ole.
Myös kaikki tuntemani metsästäjät on laatu ihmisiä. Heillä on vaan ylikehittynyt saalistusvietti. Jokaisella meillä on omat mieltymykset. Mietihän mikä on itselläsi! Ei tarvitse kertoa. En kerro itsekkään.
Taitaa olla aika vaikea vaikuttaa yhtiön puunajoon. Se on melkoista palapeliä jossa on suuri määrä muuttujia. Vaikka kuinka laki vaatii viemään puut pois niin aina niitä kämmejä tulee. Metsissä ja metsäteillä näitä jopa Korean suhdanteen aikaisia ”nökkösiä” näkee melko paljon.
Meillä kävi niin takavuosina että yhtiön mies otti toukokuussa yhteyttä ja sanoi että vie nuo mäntykuidut itsellesi polttopuuksi sillä kuljetuspäässä oli tullut joku moka. Rahat niistä kyllä oli jo ollut tilillä ja kai käytettykin. Sama toistui muidenkin saman tien varren pinoille. Tuli vaarille melkoinen odottamaton lisähomma. Mutta sitten ei tarvinnut pariin vuoteen polttopuita miettiä.
Puut omistavaan kannattaa olla yhteydessä. Kovin kovasanaiseksi ei kannata ruveta. Ei yhtiö ihan pahuuttaan ajoa ole jättänyt tekemättä. Pieniä kuitueriä siirtyy energiakäyttöön useinkin. Joku voi saada puut jopa ilman kunhan vie pois.
Miisu kirjoittaa asiaa. Kyllä monimuotoisuutta syntyy kun metsässä tehdään töitä. Pelkkä suojelu muuttaa maisemat turhan synkiksi. Kaikki tuntemani metsänomistajat ja alalla toimivat ovat luonnonystäviä ajatuksissa ja teoissa. Monet itseään kovasti luonnonystäväksi mainostavat taas ovat usein täysin ulkona reaalimaailmasta. Olen tavannut kolmekkin akateemista oppiarvoa hankkineen jonka tiedot kemiasta ei ole edes vanhan kansakoulun antaman tiedon tasalla! Mutta kovasti syyttelee maa ja metsätaloutta lähes kaikesta luonnon pilaamisesta. Takavuosina oli isoa mestaria metsien väärästä käsittelystä. Nyt kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa perintömetsäänsäänsä hoidetaan juuri näillä samoilla menetelmillä.
Näissä uutisoinneissakin pitäisi olla toiminnanharjoittajallakin jonkinlainen selvilläolovelvollisuus.