Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Olen käynyt pitkään Metsämessuilla. Mutta viime vuonna päätin että ei enää. Ovat enemmän liikepaikan ihmisille elämyksiä antavat kuin asiamessut. Kyllähän elämykset mukavia on, mutta niitä löytyy lähempääkin.
Metsäkeskus järjestää lauantaina sinne bussimatkan ja edullisesti. Matkalla on luentokin. Metkon retken sama yhteisö järjesti ja se oli onnistunut reissu. Olisi varmaan nytkin, mutta kun kerran päätin niin siinä pysytään. Kalenterikin täynnä muuta jo alkusyksystä tullutta.
Näitä veteraaneja on vielä jonkin verran keskuudessamme. 30000 asukkaan kaupunkissa oli huhtikuussa 140 keski-iältään 90 vuotiasta veteraania. Veteraaneiksi laskettiin rintamatunnuksen omaavat, lotat ja veteraanien lesket.
Valtiovallanhan veteraaneista pitäisi huolehtia. Mutta aika lailla vähäistä se on ollut. Ja vähenee nopeammassa tahdissa kuin autettavat. Siksi järjestetään näitä mottitalkoitakin. Meillä päin ei ole koskaan ollut varusmieskerääjiä. Mutta reserviläiskeräyksiä on ollut kauan. Erilaisissa kauppojen eteisissä ja auloissa on tullut ojenneltua lipasta ohikulkijoille. Alkon ovipieli on ollut ”antavin”. Nyt olen ollut ABC aseman sisääntulossa. Hyvä paikka sekin. Ohikulkioista olen tehnyt sen havainnon että reilua pohjanmaan murretta puhuvat ovat ”paperiraha” ihmisiä. Mutta oli yksi polttariporukkakin joka innostui pistämään rahansa lippaaseen ja sen jälkeen lähtivät enempiä juhlimatta. Kiitän kyllä kaikkia ja muistakaa antaa roponne hyvään tarkoitukseen! Mottikirves on hyvä myös hankkia.
Tamperelaisen moottorisahakaupan myyjä tiesi sahoista liki kaiken, mutta tieto vanhoista menetelmistä ja työkaluista oli vähäistä. Mutta innolla kuunteli ja otti opikseen vanhoja asioita. Meitä jo ”elämänkypsiä” oli joukko kaupassa kahvittelemassa ja jutut meni vanhoihin asioihin. Kerroin tätini osallistumisesta mottitalkoisiin. Isolta tekstiilitehtaalta menivät kuorma-auton avolavalla metsänreunaan. Kolme miestä alkoi tyvisahuut ja kaatamisen. Tätini ja toinen nainen pölkytti pokasahalla. Loppu naisporukka karsi, halkoi, aisasi ja teki motit. Joku porukasta oli oikein taitava tekemään pinojen kehät. Tehtaan laitosmiehet oli laittanut työkalut hyvään terään. Ei tullut lyhyenä päivänä mottia henkilöä kohti. Mutta hommaa jatkettiin. Reilun viikon päästä oli koko firman mottiurakka valmis. Oli motti päätä päälle vuorineuvoksesta lähettilikkaan tullut tehtyä.
Työ tehtiin niin että kukin teki mitä parhaiten osasi ja jaksoi. Tätini pelkästään pölkytti ja raskaammat sahuut ja haljonnat teki vähäinen miesjoukko. Oli siellä kuulemma muutama tuhti täti jotka pelkästään halkoi. Nuori sahamyyjä ei ollut koskaan ennen kuullutkaan mottitalkoista. Hieno asia että sota-ajan tätäkin puolta kerrotaan.
Pohjoisilla kansoilla on kauan ollut taito saada päänsä sekaisin sienillä. Aikanaan viikinkit terästi oluttaan punakärpässienellä. Noin tuhat vuotta sitten heidän kuninkaansa Knut Suuri kielsi sellaiset juomat. Mutta kyllä taito ja harrastus jatkuu edelleen. Käyttäjiä on kuollut, mutta monet näitä myrkkyjä vetäneistä on ihmisraunioina laitoksissa tai läheistensä harmina.
Jos välttämättä täytyy saada pää sekaisin alkoholi on aivan laillinen aine. Eli tikkuviinalla tukkihumalaan! Laillista on myös viinin teoksi naamioitu kiljun teko jos ”hiivasienen paska” kuten ystävämme Anton sanoo ylettömästi kiinnostaa. Oikeitten juoppojen hoidossa ei kuluteta esimerkiksi kalliiksi tulevia dialyysihoitopaikkoja kuten käy varsinkin sienihuumeista henkiin jäävien kohdalla.
Parempi metsien käytön uudistus olisi retkeily metsissä hyötyliikkuen. Nyt tulee hyvin puolukkaa. Voisi olla hyvä työ hakea muutama litra niitä ja viedä jollekkin joka ei itse voi hakea.
Viime viikolla jouduin jutulle ihmisten kanssa joille kaikenlainen suojelu tuntui olevan yli kaiken. Tosin vain puheissa ja kirjoittelussa. Yhtään pönttöä eivät olleet metsään vieneet ja olivat ulkona luonnon asioista muutenkin. Eivät uskoneet että liituri tyhjentää lähiseudun pikkulintujen pesät munista ja poikasista.
Myös puiden kaato oli rikollista jotenkin siihen tapaan ettei siihen enää koskaan mitään kasva. Jouduin muun porukan puolesta vähän viisaaman heitä. En olisi uskonut että niin suurta henkistä pimeyttä edes on olemassa. Onhan Suomi koulutuksen mallimaa. Ja heidän vanhempansa ainakin kahdessa sukupolvessa olleet töissä yli sata vuotta paperia jauhaneessa firmassa. Puusta sitä paperia on tehty. Jos ei hakattujen puiden tilalle olisi kasvanut uutta niin metsätön maa Suomi olisi.
Jonkinlaista kapinaa moni suojelutouhu taitaa olla sellaisten toimesta joista koulujenkin opetuksetkin on kilpistynyt!
Oli tosiaan mukava tavata ja melkoinen otos sentään palstalaisia. Ville kyllä on melkoinen vekkuli, oli ja haihtui samassa hetkessä. Sawo oli ihka uusi tuttavuus. Nimenä koko maakunta muttei silti mikään ”pompan napit” auki eikä ”vääräleuka” tyyppi. Tunnen muutamia sellaisiakin sen maakunnan ihmisiä.
On sellainen lääkitys nykyisin että olen lopettanut autoilun ettei autoilu lopeta minua. Saatan nukahtaa muutamaksi sekunniksi koska tahansa ja autoilu ei sellaiselle sovi. Mutta mukavahan se oli istua bussissa. Siinähän voi seurata maisemia aivan toisella tapaa kuin mitä on ajaessa mahdollista. Yleinen havainto oli että paljon on 9 tien varressa tehty metsätöitä. Jätetty hyvä jälki. Mutta se yleinen tapa joka on itselläkin näkyi vallitsevan. Koivikon harvennuksessa jätetään aina liikaa puuta pystyyn. Eli puolta enemmän pitäisi vaan raaskia ottaa pois. Nuukuus vaan taitaa olla esteenä?
Tänä vuonna ja täällä Tampereen länsipuolella hirvikärpäset ilmestyi aivan massana parissa päivässä. Maanantaina 13 päivä kun oli Iltarastit ei itseen tullut eikä kukaan muukaan vielä saanut havaintoa hirvikärpäsistä. Mutta jo keskiviikkona 15 päivä Nokirasteilla samoissa maastoissa ei ollut ketään jolla ei olisi ollut hirvikärpäsiä! Ja niitä oli paljon. Jonain vuonna kanta kasvaa jopa pari viikkoa, mutta nyt massaa oli heti alusta alkaen. Mistä sitten johtuikaan.
Totta on että metsästäjät on päästänyt hirvikannan liian suureksi. Mutta mitään ”harvennusta” heidän joukossaan ei tarvitse suorittaa. Kuka sitten harventaisi hirvikantoja ja pitäisi pedot kurissa?
Koska metsästäjät on pääasiassa miehiä heihin pitää vaikuttaa naisten kautta. Jos saa ”akkaväen” asialle he varsin pian kääntää suuren metsästäjän sellaisiin aatoksiin että metsille aiheutuvat vahinkot vähenee suuresti.
Valitettavien vahinkonlaukausten innoittamana ei aselakeja enää tarvitse kiristää. Ne on jo turhankin kireät. Aseet ei ole mitenkään vaarallisia jos ne säilytetään lakien mukaisesti ja käsittelyssä ollaan järkeviä. Aikanaan isän asekätkentäkivääri oli yhdessä paikassa ja patruunat toisessa. Lukko purettuna kolmannessa ja lukon yksi osa vielä paikassa jonka isä yksin tiesi. Tätä konstia olen jatkanut omissa aseissani. Samoin tekee moni muu tuntemani ampuja.
Pitää muistaa se Nevan vaarin viisaus että joka hieskoivulla rikastuu se ei millään köyhdy!
Pituuskasvu ei ole ainoa puunkasvun mitta. Pitää tulla myös paksuutta. Liikan ohuet puut tahtoo talvi taivuttaa ja katkoakkin. Olen joskus kuullut että rinnankorkeus läpimitta sentteinä pitäisi olla sama kuin puun mitta metreinä. Vaihtelu kasvussa on kyllä suurta eri puiden välillä. Varmaankin tutkimuksella ja jalostuksella on vielä paljonkin tehtävää.