Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Mutta miten tästä eteenpäin. Susireviirit pitäisi pitää sellaisina että uusia reviirejä ei enää syntyisi. Poronhoitoalue ja metsäpeura-alueet pitää tyhjentää metsästämällä susista. Susien laskijoille pitää opettaa laskentoa, ei ne matematiikasta mitään tunnu ymmärtävän!
Maa siis jaetaan alueisiin joissa susi saa olla oloissaan ja alueisiin jossa suden saa ampua tavattaessa. Näillä susialueilla koululaiset haettaisiin pihasta mukisematta ja kotieläimien suoja-aidat laitettaisiin niitä tarvitseville ilman kuluja. Lisäksi joka talous saisi halutessaan muovikuula tai värikuula-aseen susien opettamiseksi pysymään pois tontilta. Vartiakoirien kulutkin saisi olla vähennettäviä. Saattoi jäädä jotain pois mutta tarkoitan että susialueiden ihmiset olisivat liki tasa-arvoisia susivapaiden alueiden ihmisten kanssa. Taitaa perustuslaissakin olla pykälä ihmisten tasaarvoisesta kohtelusta.
Jos siirryttäisiin otsikon aiheeseen? Näille hirvitiheysluvuille on tuolla Metsäpolitiikka osiossa ”Hirvisuunnitelma lausuntokierrokselle”.
Mistä johtuu susihysteria onkin kumma asia.Vaikkei hysteriaa olisikaan niin vuonna 1877 susi tappoi kylämme lähimaastoissa 6 lasta ja suuren määrän karjaa. 1950 luvulla oli vielä henkissä ihmisiä joilla oli karmeat arvet vartalossaan suden hampaista. Olivat pelastuneet kun susi oli joutunut pakenemaan tultuaan huomatuksi.
Kun 40 luvulla pohjoisesta päin tuli tieto että susi on liikkeellä kylän isännät kaivoi asekätkentä kiväärit piiloistaan ja lykkäs öljyt pois sekä kokosivat lukot ja panostivat. Käsivälitteinen puhelinkeskus oli valmiina miesten ohjailuun läpi vuorokauden. Muistitietoa noin 70 vuoden takaisesta ”keisarin jahdista” oli silloin vielä paljon. Sitähän asti nämä seudut on olleet susivapaat. Ikaalislaiset sen 40 luvun suden kaatoi. Pyssyt pistettiin piiloon ja saatiin taas olla rauhassa pedoilta. Jatkuu
Olen A Jalkasen esittämän hirvimäärän määräytymisperusteiden kannalla. Että etsitään puuntuotannollisesti kestävä taso ja metsästys sopeutuu siihen.
Korpituvan Taneli kertoi oman kotiseutunsa hirvilupamääristä. Samanlaisia lukemia ne on ollut täälläpäinkin. Matti Kärkkäinen sanoi joskus radiossa että silloin kun hirvimäärät oli n 20000 talvehtijaa koko maassa ei hirvituhoja juuri ilmennyt metsissä, pelloilla ja liikenteessä. Se varmaankin olisi se puuntuotannollisesti kestävä taso. Sitä olen kyllä toistanut muutamien mielestä liikaakin.
Tikkuviina ei parane käyttää sisäisesti. Siitä tulee tukkihumalaan! Ja kalvotkin liukenee.
Hintaa en tiedä mutta joku päivä sitten yksi länsirannikon rekka toi tuohon tuohon moottoritien varren polttopuuterminaaliin täyden tukkikuorman! Oli mäntyä ja kuusta. Ilmeisesti jotain jäännöspuita. Olivat jo hiukan hapantuneita. Ilmeisesti vei paluukuorman Luvialle. Sinne täältäpäin menee puuta aika monta kuormaa.
Pieniä kuitueriä ei kuulemma huolita sellumyllyille kunnon hinnalla. Mutta seuraavaa talvea varten polttopuuta kerätään jo. Ja kuituun verrattuna käyvään hintaan.
Kuulin tuolla kahvirinkissä että yhdessä talossa oli tehty päätehakkuu n 4 ha alalla. Juurikääpää oli ollut yhden ratastien kohdalla muutamassa puussa. Laittoivat kuusta ja mäntyä vähän maaperän mukaan istuttaen mutta siihen lahopaikkaan koivua. Suojasivat sitä koivukohtaa aidaten muovinauhoin. Oli vain noin jalkapallokentän kokoinen ala. Vaikka seudulla on hirviä paljon eivät käyneet koivujen kimppuun. Pysyivät pois myös muulta uudisalalta kun yliahkera talonväki piti sieltä lehtipuuvesaikot pois. Tämä on melkoista askartelua, mutta tehoavaa.
En ole minkään sortin kirurgi enkä edes gynekolooki mutta kyllä kesähakkuut on metsien terveydelle myrkkyä. Ja moto/ajokone henkilöt kaulaansa myöten eritteissä. Eli melkoinen pattitilanne. Pelastus taitaa tulla vain aina aina pienenevissä palstoissa. Ne vuosittain poistuvat kaikki kahdeksan puuta voi katkaista vaikka yhden miehen justeerilla ja vetää saksilla tien viereen. Ja latvapöllit karski kaveri tuo olkapäällään!
Mutta tätä aikaa varrotessa pitää tehdä kantokäsittelyjä ja yrittää saada mahdollisemman monet hakkuut sinne isänpäivän ja äitienpäivän väliin. Virheitä matkassa on tehty paljon. Eikä se ole ollut harkittua vaan siihen on vain ajauduttu. Mutta miten tästä eteenpäin taitaa olla vaikea ratkaista.
Jokihelmisimpukka rauhoitettiin 1955. Ja pääosin helmenpyytäjien ahneuden vuoksi. Helmi on hyvin harvassa raakussa. Ja helmen muodostuminen tekee siitä hyvin huonon näköisen vinon ja toispuoleisen. Mutta pohjoisten jokien pyytäjät nosti joka simpukan ylös ja monta populaatiota tuhoutui. Niistä touhuista rauhoitus lähti.
Tampere on meille ”Iso itäinen naapuri” jolle emme mahda mitään. Mutta se ei estä totuuden kertomista. Ja sitä tässäkin tehdään.
Ainahan on kätevä keino syyttää alkutuotantoa vesien muutoksista. Mutta usein syytökset johtuu siitä ettei olla perehdytty asiaan. Maata kylässä on jo viljelty yli 3200 vuotta. Ohran siitepöly suon kerroksissa kertoo näin. Metsäsoiden ojitukset tehtiin pääosin 1940- 1970 luvuilla eli samaan aikaan kun raakku sinnitteli ja jopa lisääntyi alajuoksun koskialueella. Harjun vesi oli myös kylmää. Yksi raakkuveden vaatimus kun on myös viileys. Koko ajan vesi on oltava 18 astetta viileämpää. Evoluutionsa aikana jokihelmisimpukka on tottunut suovesiin ja ravinteisuuden vaihteluun. Myös hapanta vesi saa olla. Veteen liuennut kalsium kuitenkin on paha myrkky. Simpukka on sopeutunut vähäkalkkisiin oloihin. Jos kalkkia on runsaasti raakku intoutuu helposta kuoriaineesta ja kasvu menee epätasapainoon. Ihmisillä samanlaisesta tilanteesta varoitetaan kertomalla ahneen lopusta!
Kyllä raudan vaikutus raakun lisääntymiseen on tutkittu juttu. Sitä ei vielä tiedetty kun Tampere 1970 luvulla sai luvan pumppaamoilleen. Ei tietysti ollut tiedossa rautalähteetkään vaikka niissä heinäväki piti juotaviaan kylmässä. Ja muutamat maitotilat käytti niitä maidon jäähdytykseenkin. Rautaa pidettiin vaan veden ominaisuutena. Vettä ei voinut käyttää ruokavetenä tai pyykkäykseen.
Olen esittänyt kyllä päättäjille pariakin keinoa raudan vähentämiseksi mutta ne ei ole ottanut ainakaan vielä ehdotuksia todesta. Ja pumppujen pysäytys olisi kolmas keino. Ensimmäinen konsti olisi veden hapetus ennen raakkuesiintymiä. Rauta saostuu vaarattomaksi jos ilmastetaan. Siellä olisi Nokian ylänköalueella monta järveä ja suuret sadealueet jotka kauan sitten tuli Matalusjokeen. Ei tarvitsisi kuin laittaa kaivetut maat takaisin yhden järven laskuojaan! Mutta Nanso nimisen tekstiilifirman värjäyshommat ei sitten enää onnistuisi. Eli syyllistetään vaan kyläläiset ja jatketaan vaan vanhaan tapaan. Jatkuu