Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Pete on oikeassa, ei Rounrupista ole haittaa pölyttäjille. Mutta pölyttäjille pitäisi järjestää kukkia mieluummin koko kesän ajaksi. Raita puuta pitäisi suosia metsissä ja reuna-alueilla. Ja pienemmät pajutkin saisi kasvaa paikoissa joissa puut on päässyt hirviltä ”karkuun”. Jos on alueita joissa maa ei ole hapan kuten risujenpoltto, nuotion pohjat yms alueet niin niille kannattaisi laittaa valkomesikkää. Se on kaksivuotinen hernekasvi. On kuitenkin niin vaatelias ettei villiinny Suomen olosuhteissa kuten lupiinit. Mutta on mainio meden lähde villeille pölyttäjille. Monet kimalaiset talvehtii paremmin (emot) kun niillä on tarpeeksi ruokaa. Virossa mehiläisten pito on paljolti valkomesikän varassa. Ja fiksummat suomalaiset mehiläistenhoitajat ovat ottaneet kasvin myös mesilaitumilleen.
Kyllä mäntytaimikot säästyy hirviltä kun pitää ne vapaana lehtipuista. Mutta on paljon alueita joilla pitäisi voida eri syistä kasvattaa lehtipuita. Kyllähän hirvet voi torjua lehtipuumetsistäkin mutta aitailu ja erilaiset pelottelut vie kannattavuuden. Kyllä hirvikannan alentaminen 20000 talvehtijaan toisi mahdollisuuksia lehtipuidenkin kasvatukseen, liikenteelle turvallisuutta ja hirvikärpäskantaan romahduksen. Kaikki hyviä asioita yhteiskunnalle. Ja edelleen ”ukkoutuvalla” metsästäjäkunnalle olisi siinäkin määrässä metsästettävää ja hyvinvointivaikutusta.
Takavuosina täälläpäin oli kovaa harrastusta ajella neliveto autoilla metsissä erilaisia polkuja ja puunkuljetusuria. Muutamia kertoja piti olla niitä hinailemassa traktorilla. Nyt kylällä on yrittäjä jonka kalustolla ajavat ihan laillisesti pitkin metsiä. Tuntuu olevan kysyntää tähänkin hölmöilyyn. Pitkään aikaan ei metsäautoilusta ole ollut havaintoja. Kaivettiin monessa kohtaa helpoimmat metsäänmenopaikat vaikeammaksi ja jokunen iso kivikin siirrettiin esteeksi.
Nyt erilaiset mönkijät on alkaneet pörrätä metsissä. Ei mitään asiaa eikä lupaa. Mutta hevosharrastajat joita on joka tiellä menossa ja tulossa ovat kehitelleet systeemin jolla tämäkin harrastus taitaa loppua. Nämä nykyajan kamerakännykät ja laaja ystäväpiiri pelaa yhteen. Poikaparat joutui jo kerran seurannan jälkeen virkavallan haltuun.
Ei minulla ole mitään ajoneuvojen työ ja hyötykäyttöä vastaan. Mutta pelkkä hupiajo ei ole yksityisaluilla oikein. Moottorikelkkailua huvittelumielessä ei täällä ole ilmennyt eikä reittejäkään ole suunnitteilla.
On tullut lampsittua lumen sulamista seuraten monta potentiaalista myyräpaikkaa. Vaikuttaa siltä että että häntäveikot on vallan hävinneet. Mutta tietysti ne palaa mutta koska? Ei ole ikävä mutta on mukava seurata miten hutkijat ja tutkijat asian selvittää. Nyt on paljon alueita joista ei myyrän olosta löydy jälkeäkään.
En ole vuosiin omistanut enkä juuri katsonutkaan yleistyhmentäjää. (TV) En siis ota kantaa susi-iltaan. On kuitenkin mukava lukea kommentteja mihin käsityksiin porukka ohjelmasta tuli. Parasta oli Korpituvan Tanelin ja kuusmottisen esimerkit alalla olevien laskutaidosta!
Olen sitä mieltä edelleen että susia koskevaan petopolitiikkaan on saatava muutos. Pannoitus on pahemman laatuista eläinrääkkäystä. Nykymuotoisena se on lopetettava.
Poronhoitoalue on yksiselitteisesti tyhjennettävä susista. Metsäpeura on ollut satoja ehkä tuhansia vuosia suomalaisten tärkein riistaeläin. Sen suojelukin on jäämässä suomalaisten tehtäväksi. Niillekkin pitää järjestää susivapaat alueet. Muutkin esitykseni palstaa lukevat tietävät. Ennustan että ne myös tulee toteutumaan.
Kiitos ”Suden jälki” sanon samat Sinusta! Mutta vielä pönttöjen kiinnityksestä. Hyvä että pönttöjä laitetaan. Olin puheissa erään urheilukaverini kanssa. Hänen kotipihansa pöntöt on vallannut liito-orava. Se on sellainen peto että kyllä pikkulinnut on kaikonnut pihapuista. Mutta lepakon pöntöillä on ollut hyvä menekki. Pimeän aikaan käy pihapiirissä melkoinen viuhkina ja koppiaiset pysyy kurissa.
Kaverilla ja hänen sukulaisillaan on suuret metsäalueet. Hänelle on keskittynyt monet asiat näiden alueiden perään katsomisessa. Lintuintoiliat ovat pyytäneet ja myös saaneet luvat monenlaisiin ja monen lintulajin pönttöihin. Hänellä on kartalla tiedot laitetuista pöntöistä, kuka on laittanut, kuka huoltaa jne. Homma pelaa hienosti ja on monipuolista. Ripustettavat pöntöt laitetaan kiinni vaijerilla. Vaijerin ja runkon väliin laitetaan kapulat ettei tule sisäänkasvamisia. Ja huolto joka vuosi. Pönttöjen laittajat myös poistaa vialliset pöntöt ja hakkuiden edellä tyhjentää maaston tarpeellisilta osin. Näin sen pitäisi mennä.
Varmasti se kesäkin tulee. Kunhan saadaan tämä kevät ensin vietettyä! Olen yli 50 vuotta pitänyt talvipartaa. Ensin laiskuuttani ja lämpimän takia. Vanhempana vielä ”komian tähren”. Aina ennen sitä on alkanut vähintään maaliskuun puolessa välissä kutista niin paljon että on ollut pakko ajaa pois. Mutta nyt ei tullut sellaista tunnetta ollenkaan. Mutta reilu viikko sitten ympäristön paine sai leikkuuhommiin. Seudun naisväki, pääasiassa iäkkäitä leskiä vaati että parta on ajettava. Uhkasivat jopa lievällä väkivallalla ja tiettyjen seutujen tervaamisella että saataisiin suvi alkuun! Ja näin siinä kävi.
Ennustan tulevasta kesästä kuumaa ja kuivaa jos ei sateille rupee.
Oikein ”Puun takainen”! Monet pönttöjen laittajat toimii aivan rikollisesti. Näillä seuduilla oli takavuosina joku puukiipijän pönttöjen laittaja joka lupia kyselemättä kiinnitti pönttöjä useilla rautalankakierroksilla. Tässäkin asiassa oli enemmän intoa kuin harkintaa. Samanlaista intoilua oli eräällä nuorukaisella joka kiinnitteli laajalla alueella kaulattuihin haapoihin metallitauluja. Tauluissa varoteltiin puun kaatajia että tämä on kolopuu jossa pesii liito-orava tai harvinaisia pöllöjä. Varmaankin joka puu oli jätetty jättöpuuksi. Kaveri ei ymmärtänyt ollenkaan että metsän omistaja oli aikanaan aivan tarkoituksella puut jättänyt. Ja kun keskusteltiin pitemmälle ei ymmärtänyt että kolopuulla tai kelopuulla olisi joku ero. Intoa oli mutta tietoa puuttui.
Olen kulkenut metsätaitokilpailuissa kauan. Jo silloin kun mittaustulokset oli kuutiojalkoja. Kun siirryttiin metrisiin mittoihin otin Pellervo lehdestä talteen kuutiointitaulukon joka perustuu tukkilukuun ja rinnankorkeusläpimittaan. Se kertoo että:
Kuution puu on mänty kahdella tukilla rkl 43 sm. Kolmella tukilla 37 sm ja neljällä 33 senttiä.
Kuusella luvut on n senttiä vähemmän.
Jatkan edelleen siitä susireservaattien suunnittelua. Suomen riistakeskus saa ensi kuussa 5 värikuula-asetta. Oli juttua Aamulehdessä ja Satakunnan Kansassa. Olen ennenkin epäillyt ko tahon laskutaitoa. Maksavat 5 pyssystä 30000€. Kilpailuttamalla hankinnan vastaavaa ”asetta” saisi noin 50€/kpl! Kuvaus nyt tilatusta löytyy netistä ”fn 303”.
Parasta asiassa on että tähän fn 303 ja muihin värikuula-aseisiin saa mellakantorjuntaan tarkoitettuja ”pateja” joissa on samaa pahanhajuista ainetta kuin pippurisumutteessa. Tuskin kannattaa ruveta kehittämään muita torjunta paukkuja. Jokaiselle halukkaalle susireservaatissa asuvalle perheelle annettaisiin näitä mellakantorjuntakuteja ja kunnon merkkain. Ei tapahtuisi ainakaan pahoja haavoittumisia.
Kai ne jotka työkseen tutkii susia tietää koska koska ”kölvit” lähtee etsimään uutta reviiriä. Laitetaan siksi aikaa sudelle rauhoitus susivapaille alueille. Näin estetään sisäsiittoisuus. Asiaa kannattaisi pohtia ihan tosissaan.