Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Se oli nopea se kesän tulo. Kevättä oli vain reilu viikko! Nyt ne tervaamisella uhanneet hohhottelee helteen kourissa. Ja vaativat että täytyis taas tehdä jotain ilmastonmuutoksen eteen! Ainakaan vähäisiä karvojani en aio enää ajaa yhtään. Mutta sitten keksin että vanha sateentekonstihan on että naisväki kiertää alasti kolme kertaa vastapäivään asumaansa taloa kuunsyntymisen hetkellä! Voi sitä muuallakin kokeilla. Tiedä vaikka tehoaisi. Allakan mukaan kuu syntyy 8.6 klo 18.56. Onneksi olen silloin pois kotoa mutta jos jotain tapahtuu tämän talon ympärillä vakituiset kyttääjät kyllä pitää minut ajan tasalla. Edelleen olen sitä mieltä että kesä jatkuu kuumana ja kuivana ellei ”sadekiertoa” panna toimeen!
Kyllä susi voi Suomessa elää eikä sukusiitoksenkaan vaaraa ole. Laskutaidon puute susien kanssa askartelevien joukossa on suurin moka jota viime aikoina on ilmennyt. Jonkinlaista susien oloa omissa reservaateissaan kannattaisi harkita. Ja onhan sellaisia maita joissa susia on niin paljon että niistä maksetaan tapporahaa. Eli ei susi ole missään sukupuuttovaarassa edes lähialueilla.
Metsäpeuran suojelu sitävastoin on jäämässä Suomen tehtäväksi. Onhan se perinteisesti ollut vuosituhansia maamme tärkeitä eläimiä. Toinen eläin jonka suojelu isolta osalta on meille jäämässä on Euroopan majava. Yhtään sen reviiriä ei saisi enää tuhota ja elukkaa tappaa. Tuhot joita se aiheuttaa pitää tietysti korvata täysimääräisesti. Tietysti myös petojen aiheuttamat kustannukset viimeistä senttiä myöten.
Koita kestää Iironi, minulla ei ole edes mahdollisuutta nähdä Annelia. Eikä teitä muitakaan. Jo viime vuoden puolella tuli luvattua mukaan urheiluseurani veteraanien retkelle. Vähän lupasin osallistua ohjelmaankin retken aikana. Voit myös miettiä sitä tanssimisen mielekkyyttä. Minä olen pitkään ollut sellaista mieltä tanssimisesta että se on joutavaa pyörimistä sinänsä tärkeän asian ympärillä! Myös metsäprofessori Matti Kärkkäinen on samaa mieltä!
Pari vuotta sitten kun tapaaminen oli täällä Ylöjärvellä Anneli junaili sen hienosti. Kiitos vieläkin! Neuvoin silloin Tampereen suunnasta tulijoita katsastamaan upeaa koivikkoa Teivon raviradan liikennevalojen tienoilla. Ne edusti Jyrki Raulon koivunjalostusta hyvin. Mutta nyt niitä puita on enää jäljellä 14 kpl. Osa kolhiintunut. Ylihuomenna (6.6) siinä avataan Teivon ABC liikenneasema. Siinä vieressä on Pirkanmaan pelastuslaitoksen paloasema joka on ollut toiminnassa jo kuukauden verran. Niin muuttuu maisemat ja maan käyttö. Ikävä niitä puita on hiukan. Mutta enemmän harmittaa kun edes paljon metsien kanssa tekemisissä olleet ei tiedä vähääkään puiden jalostuksen saavutuksista. Tiirataan vaan bensan hintaa ja polkastaan taas tien päälle kun on kahvit horastu. Mutta kai se on sitä (usein joutavaa) pyörimistä.
En ala askartelemaan pönttöjen kanssa omilla kosteikoilla mutta jälkipolvi voi hyvinkin innostua. Tekivät talonsa niin että toiselle lammelle on näköyhteys. Ja kurnutus kuuluu pihaan melko kovana.
Eilen huomasin kirjastossa uutuuksien hyllyssä pönttöihin liittyvän kirjan jota ensi lukemisen jälkeen voi suositella kaikille luonnosta kiinnostuneille. Tekijä on Kimmo af Ursin ja nimi ”Telkkä ja isokoskelo Rantapihan kutsutut vieraat”. Tutkinut asiaa 1970 luvulta asti. On siellä uuttukyyhkyistä ja lehtopöllöstä. Minkistä, näädästä ym pesinnän tuhoajista ja niiden torjunnasta. Myös munituksesta ja niksistä miten tietää onko muna syöntikuntoinen. Hyviä ohjeita ja perustuu tutkimiseen eikä arvailuun.
Aukustilla oli hyvä huomio että olisi sammakoille kutu ja elopaikkoja. Meillä on pari sellaista lammikkoa jotka voisin vartissa kuivata. Aikanaan eräs suuri luonnon ystävä luennoi näiden kosteikkojen puolesta niin tehokkaasti että kosteikot tulee pysymään vielä seuraavienkin sukupolvien toimesta. On siinä montaa lajia elämää ja kurnutusta. Sitä monimuotoisuutta.
Mutta telkälle nämä puolen aarin lammet taitaa olla liian pieniä. Tai oikeastaan onnistuneen pesinnän poikueelle jos lähellä ei ole puolisukeltajalle sopivaa vesistöä.
Eräs historiasta kiinnostunut kaveri oli ollut kivikauden ajan kaivauksilla. Sieltä löytyi mm suuret määrät munankuoria. Sen ajan ihmiset osasi munittaa telkkiä! Laitettiin uuttuja ja vietiin munia niin kauan kun haudonta alkoi. Annettiin poikueen kasvaa aikansa ja sitäkin verotettiin sitten kohtuullisesti että saatiin seuraavanakin keväänä munia ja syyskesällä linnunlihaa. Joillain seuduilla munitus oli hyvinkin laajaa. Vasta Venäjän keisarivallan aikana se kiellettiin. Mutta joillain seuduilla on jatkunut kai näihin aikoihin. Ikänsä vesistöseuduilla asuneet taitaa tietää paremmin?
Lauantaina oli tämän paikkakunnan markkinat. Monenlaista nähtävää. Vetonaulana oli moottorisahataiteilija joka teki puusta monenlaista teosta. Ei mikään aivan turha heppu sillä voitti talvella jääveiston SM arvon. Jääveistossa ei käytetä moottoreita.
Mutta nyt sahasi sellaisella akkusahalla jossa akku on selässä kuin reppu. Merkki oli Selion C20. Näillä sanoilla löytyy netistä. Sanoi olleensa tämän sahan kanssa ”rankametsässä” ja sahanneensa samalla latauksella n 5 tuntia ja vielä ei virta loppunut. Eli tässä saha energiapuun korjuuseen? Tekniikka tuntuu menevän eteenpäin kovaa vauhtia. Taiteilijalla on useita polttomoottorisahoja, mutta pikkusahailuun metsissä hän sanoi tämän olevan paras. Kuitu tai tukkihommiin on sitten muut sahat. Ja isojen karhujen tekoon.
Tuolla huoltoaseman kaikkitietävässä rinkissä mhy lle paljon laikutuksia tekevä yrittäjä kertoi tosi kivisistä paikoista. Puolisen hehtaaria oli niin kivistä ettei kannattanut yrittääkkään kauhoa. Sellaisia ”pesukoneen” kokoisia kiviä pinta täynnä vaikka syksyllä oli samasta paikasta puinut täystiheän mänty ja kuusimetsän. Ne kivet ei ollut kasvua kieltäneet. Lähistöllä oli muutamia samanlaisia paikkoja. Isäntä oli sanonut että hän on ennenkin samanlaisia uudistanut. Rautakanki on kätevä laite istuskuopan tekoon. Yrittää saada taimen 3-4 metrin välein. Ja laittaa kuusta koska maannousemaa ei ollut. Siellä alempana maa oli ravinteikasta. Hietaa ja eri sortin hiesua. Lähistölle onnistui hyvin kunnon kääntömätästys. Osaa oli joskus ehkä viljeltykin ainakin kaskettu. Jostain luonnonoikusta kivikkoa oli syntynyt laikuttain. Kankikin voi olla kuopantekoväline jossain kohdissa!
Vastaan vaan aloitukseen. Kaikki lehtipuut pois alueelta jossa aikoo kasvattaa mäntyä kuivalla kankaalla. Jos tulee taimista tyhjiä kohtia voi niihin istuttaa jonkun männyn. Useimmissa metsissä on kohtia joissa on luontaisia ajouran paikkoja. Niissä ei kannata puunkasvua yritellä. Paras lehtipuun raivausaika on silloin kun lehti on saavuttanut täyden kokonsa. Uudelleen versomiseen on silloin vähiten eväitä. Käytännössähän ja isoilla aloilla sitä oppia ei pysty toteuttamaan. Kun puut on päässyt siihen mittaan ettei hirvet ylety latvaan saa lehtipuut rehottaa vapaasti ja tuottaa lehtikariketta.
1980 luvulla kun hirvimäärien annettiin kasvaa liikaa oli oppi että hirvi hivenaineiden puutteessa tarvitsee mäntyäkin. Ei taida olla tutkittu? Yksittäisiä latvoja voi suojata sitaisemalla latvaan kuitunauhaa. Ei muovia. Itse olen käyttänyt latvoissa pohjatonta jogurttimukia. Isotöinen kun keväällä syytä kerätä pois. Mutta suojaa myös metsämyyrältä.
Tupaspaikkojen harventeluaika on talvi. Silloin ilmassa ei ole sieni-itiöitä. Ja puu pihkoo kantopinnat sellaiseksi ettei taudit tartu. Kanto saa myös olla pitkäkin. Vaikka hirven mahaa ”kutittava”. Pian ne kuitenkin lahoo pois.