Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Toissapäivänä kävin Tampereella. Tulin bussilla Keskustorille ja tapasin vanhan kaverin heti ulos tullessani. Oli vartti aikaa bussinvaihtoon ja pyörähdimme torilla olevilla markkinoilla. Heti lähellä oli pari telttaa joissa kaupattiin pakuria. Toinen myyjä oli ajan tasalla ja antoi jokaiselle ostajalle tuoteselosteen ohjeineen ja varoitti vielä suullisesti ettei pakuria saa käyttää antibioottien kanssa.
Mutta toisella oli vain myynti (hirmuhintaan) mielessä. Taisi muutenkin olla rouvalla huono päivä. Pienimuotoinen räjähdys oli vastaus uteluumme pakurin ja antibioottien yhteensopimisesta. Kysymys minua kohtaan kuului: ”Mikä äijä sää luulet olevas”? En ehtinyt vielä sanoa mitään kun kaverini jo kertoi minun olevan ”alan miehiä” ja kertoi ystävästään joka joutui keskussairaalaan melko huonossa kunnossa ”sekakäytön” vuoksi. Täti rauhoittui ja sanoi ettei tiennyt asiaa. Ja kiitti kun sai tiedon. Alkoi myös naputtaa viestiä sukulaiselleen että lopettaa pakurin käytön antibioottien aikana. Tuli tehtyä ehkä päivän hyvä työ! Pakurin käyttö ei varmasti ole useimmille vaarallista vaan pitää lääkärin loitolla ja myös nykyajan lääkkeet. Mutta yhteensopimattomuudesta pitää olla tieto myös. Kaikki hoitajatkaan ei vielä ole kuulleet pakurista.
Kiitos kuusmottinen kyllä tuo kyseinen työväline on suopiilu. Nimi on yleisnimi ja koskee myös miekkaa, viidakkoveistä yms muistuttavaa työvälinettä jolla palasteltiin turvetta ennen sen nostatamista kuivumaan.
Kiitos myös kaikille muille vihjeiden antajille olette ollut iso apu tässä mielenkiintoisessa projektissa. ”Pumppumestarin” jäljiltä löytyi johto jonka hanasta tulee edelleen lähdevettä. Tulojohto on kyllä metallia. Mutta kaivoon tulee vesi puuputkea joka on porattu ja laitettu maahan aikavälillä 1916-1919. Monia muitakin unhoon painuvia juttuja on tullut esiin ja talletettu.
Kiitos Antonille tämmöisen vapaamuotoisen keskusteluketjun avaamisesta. Entisaikaan kaikki tehtiin puusta. Myös vesijohdot ja pumput. Pitäisi kylän joululehteen tehdä juttu tästä puun käyttötavasta. Keskiviikkona Farmari näyttelyssä tapasin Korpituvan Tanelin ja sain häneltä paljon asiaan liittyvää tietoa. Kiitos ent Vaarille! Tietääkö palstalaiset asiasta jotain? Netin hakusanalla puiset vesijohtoputket kyllä selasin. Pienikin tieto olisi mukava saada.
Kylän ”pumppumestari” jatkoi aikoinaan työuraansa turpeennoston parissa. Siitä kyllä on monenlaisia dokumentteja ja valokuviakin. Mutta valokuvissakin näkyvän työkalun nimi on hukassa. Kysymyksessä on jonkinlainen veitsi jolla turve paloiteltiin palasiksi jotka sitten nosteltiin haasioille kuivumaan. Kuiva turve sitten ajettin repijän läpi kuivikkeeksi karjalle. Oli muuten pölyistä työtä. Näistäkin asioista olisi mukava saada tietoa. Hakusanoja, kirjoja yms. Kiittelen etukäteen!
Kaverini ja hänen vaimonsa oli molemmat töissä Nokia Oy:ssä. Yhtiöllä oli siihen aikaan monenlaista tuotantoa. Oli puunjalostusta, kumiteollisuutta yms. Kun firma alkoi suuntautua elekroniikkaan myös eri aloilla töissä oleville työläisille tarjottiin osakkeita ostettavaksi. Tämä tuttu pariskuntakin osti niitä osakkeita. Erityisesti miehen ammattiosaston puheenjohtaja teki kaikkensa ettei ”rasvanahkatyöläinen” osallistuisi tähän herrojen kotkotukseen. ”Istui meilläkin monena iltana että jäi munankuvat penkkiin”! naureskeli emäntä. Mutta he osti kuitenkin. Mies vaihtoi sen vuoksi työpaikkaakin kun ei viitsinyt kuunnella irvimistä. Ensimmäisillä tuotoilla laittoivat uuden katon omakotitaloonsa. Sitten vaihtoivat autoja jne. Osakepotin jatkosta en tiedä kun mies kuoli melko nuorena ja emäntäkin vaihtoi pääkaupunkiseudulle.
Siihen aikaan osakkeet voitti metsän tuotossa. Aika monet nykyisinkin. Mutta ahneudelle ei kannata antaa valtaa. Siitä on olemassa sananlaskukin joka kuulemma on saanut alkunsa jo silloin kun peuranpyydystys oli tärkein elinkeino.
Vanha sananlasku toteaa ”joka hieskoivulla rikastuu se ei millään köyhdy”! Samaa sanotaan kanalan pidosta. Ja voidaan sanoa lähes alasta kuin alastakin. Niin ”roskapuun” kasvatuksessa kuin muussakin toiminnassa ammattitaito ja ahkeruus ratkaisee tuloksen. Roskapuu on suluissa siksi ettei mielestäni roskapuuta olekkaan.
Pirkanmaalla saa hyvää talviperunaa kun ottaa sen Vappuna itämään. Istuttaa Kustaan päivänä ja nostaa Maurin päivänä. Jos tulee ruttoa lehtiin varret pois heti ettei mene mukuloihin. Muutenkin varret pois heti elo syyskuun vaihteessa. Kaikissa päivissä joustoa tilanteen mukaan. Kaupasta kyllä saa hyvää hyvää perunaa halvemmalla. Mutta ainahan harrastus maksaa.
Herrat kirjoittelee kaatolovesta ja huumorista. Ihan hyvä aihe. Tuolla huoltiksen kahvirinkissä on mies jolla jutut alkaa aina vitsillä tai jollain humoristisella huomiolla. Kaatolovesta se kuului: ”Tiedättekö mikä pitää puun pystyssä?” No me ei tiedetty kun huomattiin että siinä on taas joku kompa. ”Se on pieni määrä sahanpurua ja vesenne. Ne kun ottaa pois niin puu kaatuu”. Näin yksinkertaista se oli. Tuota vesenne sanaa ei kukaan tuonut esiin. Onkohan sana unohtumassa vai onko kovin yleinen? (Se kolmiomainen pala kaatosarannan puun kaatumispuolella joka pokasahakaudella lyötiin kirveellä).
Huumorista parasta on sellaiset jutut joille meikäläinen nauraa kolmasti. Ensin kun juttua kerrotaan, toisen kerran kun muutkin nauraa ja sitten myöhemmin kun huomaan mikä siinä oli se naurettava kohta!
Kiitos palstalaisille Hyvän Jussin toivotuksista! Toivotan samaa kaikille!
Tämä 21.6 on yhden lapsenlapseni syntymäpäivä. Seitsemäs. Hän on nykylääketieteen taidon elävä esimerkki. Alta vuorokauden vanhana hänelle tehtiin avosydänleikkaus joka pelasti hänet elämälle. Muutama vuosi aiemmin lääketiede oli voimaton näissä tapauksissa. Tunnen parikin perhettä joissa ei koskaan ole voitu viettää synttäreitä kun lapsella oli saman tapainen kasvuhäiriö. Mitään elämää haittaavaa vikaa ei jäänyt ja voi elää normaalisti.
Hyvää Juhannusta toivottaa myös Vaarin kaverit!
Nuoruudessa tuli monena talvena ajettua ”jokivallia” eli kivennäismaata suopelloille. Tämä valli oli nostettu joenkaivussa 1940-50 luvulla kun kylän läpi menevä joki kaivettiin koneellisesti auki. Olihan se happamempaa kuin ”mäkisavi” jota edelliset sukupolvet oli pelloille ajanut. He olivat myös ajaneet mutaa kivennäismaille. Mutta sitä en ole tehnyt. Kalkitsemalla happamuudesta pääsee eroon ja kalsium on myös tärkeä kasvinravinne. Maan rakenteen parantaminen sen maanajon tarkoitus pääasiassa oli.
Perunarupi johtuu maassa olevista bakteereista. Netti kertoo tarkemmin. Joskus 1990 luvulla innokkaat luontoihmiset halutessaan suojella joen jokihelmisimpukkaa yrittivät kieltää sadetukset ja kaikkinaisen lannoittamisen. He olivat myös jostain lukeneet että pohjanmaan happamien maiden salaojituksissa happamuutta vähennettiin sammutetulla kalkilla. Meidän joen vaikutuspiirissä olisi pitänyt toimia samalla lailla.
Jouduin laatimaan esityksiin vastinetta. Lähes kaikki viljelysmaat oli kuitenkin jo salaojitettu ja onneksi ei käytetty vesiliukoista kalkkia. Vedessä oleva kalkki kun on raakulle pahin myrkky! Sadetuksesta selvitin että perunamaa on pidettävä kosteana niin kauan että mukulat saa korkkikuorensa. Kyselin että kemiallista ruven torjuntaako haluatte? Eihän sellaista ole, mutta eihän ne sitä tiennyt. Lannoituksesta totesin että se on kasvien ruokkimista ja vesiin joutuvat ravinteet johtuu eroosiosta. Mutta hauskinta oli kun eräs toveri hikeentyi kun sanoin että Itämereen tulee Puolan viljelyksiltä vettä. Ei kuulemma tullut. Ei kuitenkaan osannut selvittää mihin muualle Veikselin vedet menee! Nythän on osoittautunut että kipsikasat Veikselin varressa juuri lykkää tonnikaupalla fosforia mereen. Pitäisi ottaa asioista selvää ennenkuin alkaa antaa ohjeita. Mitään suovihaa meillä päin ei ole ollut. Myös suometsät lykkää täällä puuta. Suo on ihan hyvä kasvualusta kunhan ojat on kunnossa.
Yksi konsti on laittaa puiden ja vaikka sähköpylvään juureen haketta tai kuoriketta ”kaulukseksi” niin paljon ettei heinä kasva läpi. Näkyy kaupunkin puistoporukka käyttävän tätä konstia. Ei riku puut eikä koneet. Luonnonmukaista.