Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Nämä lustoaikasarjat on mielenkiintoisia. Juuri hiljattain puutarhurina toiminut mies kertoi takavuosina saaneensa suosta nostetun multakuorman mukana puunkannon joka osoittautui pyökiksi. Asiantuntijoiden mukaan se oli ollut kasvussa n 5000 vuotta sitten. Mutta kyllä silloinkin oli lumitalvia sillä saman ajan suksien ja rekien kappaleita on löytynyt monilta paikoin.
Mutta miten saataisiin ilmakehän hiilidioksiidin määrän kasvu muutettua alenevaksi? Asiaa pohdittiin muutamassa miehessä ja tultiin siihen tulokseen että autiomaat pitää saada kasvamaan vihreitä kasveja. Aurinkovoimaloiden sähköllä pumputaan meristä vettä josta poistetaan suolat. Vedellä kastellaan autiomaata niin että kasveille tulee mahdolliseksi kasvaa. Kylvetään tai istutetaan paikallisia kasveja. Ensin tietysti jotain ruohoja mutta kunnon runkoakin tekeviä puitakin varmasti löytyy. Varmasti Euroopan kokoisesta Saharasta löytyisi alueita joissa saataisiin syntymään ”hiilinieluja”. Ja autiomaita on varmasti riittävästi. Erilaisina ilmasto-aneita on myös maksettu niin paljon että alkuun pääsy ei ainakaan rahoitukseen tyssää. Seuraava ilmastokokouskin voitaisiin pitää jossain autiomaan laidassa. Jokainen päivä alkaisi parin tunnin puun istutus sessiolla. Sitten saunaan ja loppupäivä kokousta. Varmasti tulisi järkeviä päätöksiä.
Lupasin porukalle että otan täyden vastuun tästä esityksestä. Rahaa en huoli mutta jonkun kunniamerkin otan vastaan. Mutta itsenäisyyspäivän juhliin en lähde henkariksi tai pyörimään joutilasta sinänsä tärkeän asian ympärillä!
Nämä ylenmäärin tuetut ”lintusilppurit” eivät koko käyttöaikanaan tuota paljoakaan enempää energiaa kuin mitä koko prosessiin menee energiaa. Olen jostain lukenut tämän väitteen ja uskon sen todeksi.
Vaikka osa isoistakin koskista jätettäisiin rauhassa virtailemaan, kala-asioissa olisi paljonkin apua kalaportaista joita on kehitelty melko päteviksi. Melko pienissäkin puroissa kulkee paljon voimaa. Jossain messuilla näin norjalaisia pienoisgeneraattoreita. Pienimmät oli maitotonkan kokoisia. Ne on automatisoituja ja ankkuroidaan pohjaan. Osa virtaamasta menee koneiston kautta sähköä hieroen. Antaa virtaa yhteen tai muutamaan talouteen pimeällä ja tuulettomallakin kelillä. Varmaan joku voisi asiaa miettiä ja jopa toteuttaa. Tukeakin kannattaisi yhteiskunnan antaa. On niitä turhempiakin tuettu.
En ole koskaan metsästänyt. ”Kesy liha” on kelvannut. Puskia metsistä löytyy jättämättäkin. Mutta heiniä olen metsään vienyt ja haapoja jänöjen atriaksi asettanut. Linnuille vien kaikki kananmunien kuoret ja jokunen rypy ja sorastuspaikka on tullut raavittua. Aika monet riistan suosimiset sopii hyvin metsätalouteen.
En käyttäisi sanaa murhaaminen metsästyksestä. Tapettavahan se elukka on jos syödä meinaa. Sitäkin on tullut tehtyä ja sitä sanotaan teurastamiseksi. Tämä nykyinen systeemi ja yhä kiristyvät määräykset vaikkapa ylämaan karjan ”laitosteurastuksista” on aivan hullua. Parasta näille villeille eläimille olisi tarkkakätisen ampujan lopetuslaukaus tutussa ympäristössä. Jatkokäsittely liikkuvassa lahtivajassa. Pyörät on vanha keksintö. Niitä käyttäen olisi parempi siirtää teurastamo suuren ja villin eläimen lähelle kuin kuljettaa kesytön elukka suurin ponnisteluin laitokseen.
Taitaa tulla jonkinlainen ilmastonmuutos lämpimämpään suuntaan. Vaikka olihan 1000 vuotta sitten vuoden keskilämpötila n 2 astetta lämpimämpi kuin nykyisin. Gröölantikin sai nimensä vihreytensä mukaan. Ja siellä viljeltiin jopa spelttiä eli vehnän alkumuotoa. Mutta silti oli jonkinlainen talvikin. Siltä ajalta olevia suksia ja rekien jalaksia on löytynyt.
Vaikka lokakuussa olikin miinuspuolella 7-8 astetta niin pari päivää sitten kevyen liikenteen väylällä oli paljon lieroja, karvamatoja eli perhostoukkia ja etanoita kuorella ja ilman. Oli kyllä saman verran lämmintä kuin kuukausi sitten kylmää. Erilaiset sääennusteet on kyllä nykyisin olleet tarkkoja.
Kolme ensimmäistä isoa kirjainta ehkä on minun syitäni. D lobbari en ole. En taitaisi edes osata lobata. E on minulla muutakin ajankulua.
Tähän D kohtaan olisi pieni esitys. Kaverini kulkee metsänsä läpi kevään sosekeleillä. Ennen kulki yksin mutta nykyisin vävynsä kanssa. (Ennen sitä sanottiin vällypäivien teoksi!) Etsivät tuulikaatoja ja lumenmurtoja. Useimmin niitä löytyy pieni määrä. Useimpia ei kannata yrittääkkään tuoda metsästä pois. Mutta katkaisevat kannoltaan irti ja aisaavat sahalla tai petkeleellä ettei kaarnakuoriaisille jää elintilaa. Seuraavassa hakkuussa voi korjata polttopuuksi tai jäävät serfikaattien edellyttäviksi lahopuiksi.
Sähkölinjojen vieristä kaataa metsurit ja helikopterit puita vaihtelevia määriä. Usein niitä ei maanomistaja jostain syystä korjaa pois ainakaan ennen kuoriaisten lisääntymisaikaa. Erilaiset linjojen raivaajat tulisi velvoitta myös aisaamaan puut jos ei niitä heti kuljeteta pois. Tämän tapaisia motiiveja löytyy tällä kertaa.
Luen Aarre lehteä aina kun käyn naapuripitäjän kirjastossa (Pirkkala). Hyvä lehti. Erityisesti pidän Juha Aaltoilan jutuista. Ne on täynnä asiaa!
Luin lehden ilmestymispäivänä tämän Isomäen pakinan. Hiukan hymyilytti heti seuraavana päivänä kahvirinkin kommentit. En ollut muka tietoinen koko asiasta. Porukkahan on ollut vuosikaudet sitä mieltä että metsien uudistamisesta saa puhua ja uhota mitä vaan mutta kun asia tulee omassa metsässä esiin avohakkuu on ainoa oikea menetelmä. Käytäntö on opettanut. Joku sanoi että naisväki on tänän Isomäen houkutellut kirjoittamaan höpöjä. En tiedä mutta on häneltä viisaitakin kirjoituksia ollut.
Isomman sähköntarpeen aikaan tahtoo niin tuuli kuin aurinkokin olla ”piilossa”. Kannattaisi vieläkin miettiä vesivoimaa. Isolla osaa maata on korkeuseroja. Luonto nostaa vettä korkeallekkin mäelle. Alastullessaan se ”hieroisi” monta kilovattia tuulettomaan ja pimeään aikaankin. Olen varma ettei olevia mahdollisuuksia ole vielä hyödynnetty paljoakaan. Siinä olisi ainakin askelmerkkejä tuottavuusloikkaan!
Kallistun Korpituvan Tanelin kanalle. Meidän metsässä on eräs kohta jossa hirvet käy hiomassa sarviaan. Sellainen apukäyrän kumpare joka on oikeastaan joka puolelta merkitty hiotuilla puilla. En ole kolottuja puita poistanut. Samoja puita ne kyllä hioo. Eri vuosina vaan eri puolilla.
Kerran löysin eräästä peltosaarekkeesta hirvien kaluamia haapoja. Olivat käyneet siinä ainakin parina talvena. Innokas hirvimies asui siinä kiväärin kantaman päässä. Oli kuitenkin toisessa pitäjässä ja toisen seuran alueella. Tämä hirvimies sanoi tietävänsä kaluamispaikan. Useina talvina muutaman hirven lauma asustelee sillä seudulla mutta kesäksi ne muuttaa toiselle puolen mäen. Ja sieltä naapuriseura ampuu saalista lähes joka vuosi. Haavoissa kaluamisjäljet oli enimmäkseen poikittaisia.
r.ritva on esimerkki lukijasta joka on myös ymmärtänyt lukemaansa. Lehden tekijöiltä melkoinen moka käyttää parin vuoden takaisia tietoja. Saman lehden ristikon lähetysohjeissa oli myös pikkuinen vipaus. Mutta virheitähän me tehdään jokainen. Ei kannata surra vaan painutaan kohti uusia haasteita (ja virheitä)!
Kesällä kun olin hölkkämainoksia niittaamassa niin samalle bussipysäkille kurvasi pari autoa. Olivat etsimässä maataideteos Puuvuorta jonka osoite netissä ja parissa matkailuesitteessä on Pinsiönkankaantie 10. Jutussa oli sellainen virhe että luvun olisi pitänyt olla 100. Nollahan on aikanaan ollut tärkeä keksintö ja tärkeä että käytetään oikeassa paikassa. Olin kyllä lukenut jutut netistä ja esitteistä mutta en ollut huomannut mitään. Eli ymmärtänyt lukemaani. Koska tunsin paikan hyvin, pystyin neuvomaan. Navigaattorin ohjeilla nämä kyytissä olleet Amerikasta ja Japanista asti tulleet taiteen ystävät olisi joutuneet pällistelemään kuivan kankaan männikköä!
Mainostetulle Metsämessuille tekisi mieli lähteä. On vaan turhan laidassa tätä Suomenmaata. Erityisesti uudet innovaatiot tulevaisuuden torilla kiinnostaa. Ja tietysti moni muu asia ja voi nähdä jonkun tutunkin!
Kevään korvalla sain vihjeen miten voi ennalta ehkäistä monena kesänä itseäni vaivannutta lonkan kolotusta. Kaverini oli kaatunut laskettelurinteessä. Koko vasen puoli nilkasta kainaloon oli ollut mustana. Röntgen tai magneettikuvissa ei näkynyt mitään mutta usein lonkkaa kolotti. Hänen äitinsä neuvoi: ”Pidä siinä kolottavassa kohtaa villaa lämmittämässä kuten isäsi kun sotavammat kolotti!” Joku tuttu suositti samaa ja ylisti merinovillaisia tamineita. Kaveri noudatti neuvoja ja sai ison avun. Neuvoi minuakin keväällä.
Tilasin Ullmaxilta parit merinovillaiset bokserit ja Varustelekasta myös kun saivat sopivaa kokoa. Joka päivä on bokserit pitäneet lonkkaa ”ylilämpimänä” joka taitaa olla se syy ettei kolotusta ole ollut. Varustelekan boksereissa on jopa sepalus eli hyvin käytännölliset!
Tuo yliläpimänä pitäminen on ollut hyvä konsti erään emännän kyynärpäälle jonka vaivaksi lääkäri sanoi ”tenniskyynärpään” vaikka emännän mielestä se on ”talikkokyynärpää”. Vanhan villatakin hiha kesälläkin on pitänyt nivelen lämpimänä ja ei ole tarvinnut syödä Buranaa. Olkoon sitten sitä lumehoitoa mutta mitä väliä jos tehoaa. Samaa sanon yhden kesän kokemuksella lonkkani kivuista.