Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Viikon lopulla perjantaista sunnuntaihin (16-18 pv) on Nokian Kolmenkulman Terrassa pölkynveiston SM kisat. Siellä on mahdollisuus nähdä erilaisia sahoja ja sahaajia tositoimessa väsäämässä taidetta. Terrassa on jatkuvasti ”sisäänvetona” eurolla kahvi ja pulla. Ja iso ABC viereisellä tontilla. Tiedoksi jos joskus satutte ajamaan täällä päin.
Kyllä boorin vajausta tuntuu olevan monessa metsässä. Kaverini hankki pienen puuhapalstan. Lähes koko kappale oli uudistettu luontaisesti ja vielä istutettu joitakin paikkoja. Mutta kasvu oli huonoa verrattuna toiseen puuhapalstaan. Kaveri otti näytteet ja boori oli lähes olemattomissa. Boorilannoituksen jälkeen kasvu suorastaan räjähti. Sen paremminkin kasvaneen alueen hän myös lannoitti kun boori sielläkin oli alamaissa. Siellä ei mitään näkyvää lisäystä ilmennyt mutta oli niin edullista että kuntoilun vuoksi tuli tehtyä. Mielekkäämpää kuntoilua kuin polkea kuntopyörää jossain hikisessä kellarissa.
Kyllä karhu asuttaa ihmisten tekemiä rakenteita. Joitakin vuosia sitten karhu piti talvipesää kuitukasan tarjoaman ”lipan” alla. Hirvikoirien kouluttaja huomasi asian myöhäissyksyllä ja ilmoitti yhtiölle. Siellä tehtiin heti päätös että kasa pysyy paikallaan eikä tietä kasan vieressä aurata. Tieto pesästä ei levinnyt kuin retkeilylatujen tekijöille. Koska tie oli pisto n 800 metriä sen alkupäähän vielä kipattiin muutama lumikuorma ja puomi pidettiin kiinni.
Hirvet kaihtaa karhujen talvipesien tienoita. Se huomattiin tässä puukasan pesän ympäristössä. Samoin kävi lähistön kuusen oksien alla olleen pesän kanssa. 1,5-2 km säteellä pesistä ei lumiaikana ollut hirvien jälkiä. Eikä myöskään hirvikärpäsiä syyskesällä! Tältä kantilta karhunpesä on hyödyllinen. Tekopesä olisi varmaan helppo tehdä mutta tulisiko Otso sinne? Siinäpä kysymys johon emme tiedä vastausta.
Elokuun Maatilan Pellervossa juttu Kankaan veljeksistä ”vähemmän lukeneesta” kotitilan pitäjästä. Viljelee menestyksellä varhaisperunaa yms. Tiedoksi vaan ettette tuomitse koko sukua ja paikkakuntaa!
Varmasti on mahdollista jättää puu ns ”eurokannoksi”. Löytyy ammattilaisia jotka paikasta riippuen käyttävät nosturia tai kiipeävät puuhun ja pätkivät puun halutun mittaiseksi. Jäänyt torso pysyy myös paljon kauemmin pystyssä. Ja siihen voi myös ripustaa linnunpönttöjä.
Tyttärien metsässä kaulasin 5 haapaa pari vuotta ennen päätehakkuuta. Moto teki sitten haavoista eurokantoja ja parin raippamännyn kanssa ne kelpasi hehtaarin jättöpuiksi. Alueella on nyt hyvä nuori metsä männyistä. Eikä ole ollut männynversoruostetta jonka väli-isäntänä haavanlehdet toimii. Raippamännyt sortui pian mutta 4 haavan torsot on edelleen pystyssä. Ainakin pikkutikka on siellä pesinyt.
Käly asuu aivan Pirkanmaan ja Satakunnan rajan vieressä. Toki sillä ”paremmalla” puolella. Vuosikymmeniä talon pihassa on kyy asustellut. On saanut olla rauhassa kun ei ole kotieläimiä eikä lapsia. Pikku kyitäkin ollut joskus vilisemällä. Väri ollut aina se sinisenmusta.
Mutta nyt oli läheisellä tiellä reilun kilometrin matkalla jäänyt 3 kyytä auton alle. Kaksi oli niitä ruskealle vivahtavia ja yksi musta. Vuosien aikana samalla tiellä raadot on olleet yleensä ruskeampaa kantaa. Mistä johtuu tai onko sattumaa siitä ei ole tietoa.
Kyllä tässä Tampereen länsipuolella ja vielä melko laajalla alueella pihlaja kukki ja teki marjaa. En ole vaivaantunut selvittämään mikä on lajiaan oranssin tai lähes keltaisen marjan tekevä lajike. Se on myös lehdiltään hieman vaaleampi. Tampereen kaupunki on monin paikoin istututtanut niitä vuorotellen sen Sj mainitseman punaisen kanssa. Molemmat marjoo kohtalaisesti tänä vuonna.
Mutta kyllä on iso ero naapurikaupunkien tienvarsikoivikoiden hoidolla. Sama katu menee niin Ylöjärvellä kuin Tampereella. Kadun ja kevyenliikenteen välissä on noin 4 metrin viherkaista jossa on istutetut koivut. Tampereen puolella koivujen tyvet ehjät ja puut myös pystykarsittu. Ylöjärvellä likimain joka tyvi kolhittu ja alaoksat rehottaa. Koivujen hoidosta vastaava tulee saamaan palautetta.
1959 avattiin isän kanssa yksi lähes 600 metriä pitkä linja. Päätypyykit oli selvät. Suunta otettiin kartasta kompassilla. Poikkeama otettiin huomioon peruskartan alalaidan mukaan. Puolet matkasta oli melkoista puskaa mutta toinen puoli kivistä kalliomaastoa jossa isoja puita. 60 senttiä meni sivuun vain näkemistä helpottavaksi tehty esiraivaus. Helppo oli saada linja suoraksi palatessa. Raivasimme linjan 2 metriä leveäksi. Risut laitoimme sen verran sivuun että linjalle muodostui polku joka on siinä nykyisinkin. Osalla on myös nykyisin ajoura.
Jostain maastokilpailuista voitin bussolin jolla tähystäen on melko helppo viedä linjoja maastoon. Poikkeama kannattaa tarkistaa joka vuosi käyttäen varmoja kohteita jotka on ainakin parin kilometrin päässä toisistaan. Taidan olla ”vanhan konstin miehiä” näillä tavoilla mutta kyllä niilläkin touhuun tulee.
Istutin 80 luvulla kotoa näkyvään rinteeseen kolmion muotoisen lehtikuusikon. Taimia oli 100 ja välinä 3 metriä. Oli maannouseman vaivaamaa kivistä maata. Molemmin puolin ja ylempänä oli männyn istutus. Kesän kolmio erottuu vaaleampana joten kuten mutta syksyllä keltaisuus on selvästi huomattavissa. Varhaiskevään kartoituslennoilla neulaseton kolmio erottuu huonosti jos ei tiedä kuviosta.
Ison osan kesää puiden vihreydessä on melko vähäisiä sävyeroja. Mutta osalle vuotta saa näkyviä ”kädenjälkiä” sopivilla istutustoimilla ja puulajivalinnoilla.
Vuosi sitten Pinsiöntietä kunnostettiin. Oikeastaan suurilta osin rakennettiin uudestaan kun oiottiin ja levitettiin. Yksi materiaaleista oli kuitutuhka. Sitä upposi tiehen kuorma poikineen. Ainakin nyt näyttää tie hyvältä. Netistä löytyy haulla ”pinsiöntien parantaminen”. Asiasta oli paljonkin nettisivuilla, mutta ei ole aikaa pöyhiä. Hyvähän se on että materiaaleille löytyy muutakin käyttöä kuin täyttyvät kaatopaikat.