Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Amerikassa aikanaan tutkittiin että lentäjän korvaavan aparaatin kyllä voi rakentaa. Mutta tuli kalliiksi. Tavallisen lentäjän ”tekeminen” tuli kuitenkin paljon halvemmaksi. Ja niitä tehtiin ahkerasti ja oli teko vielä hauskaakin vaikka hikistä!
Jos raivauksesta olisi vara maksaa kunnolla moni raivaaja kyllä hikoilisi siinäkin. Ei minulla kehitystä vastaan mitään ole. Mutta on se ihminenkin pitkän kehityksen tulosta. Ja isot alat ehtii mennä huonoksi jos vaan keskitytään koneiden kehittämiseen.
Melkoisesti tuntuu pakurijuttua riittävän. Ilman Facebookiakin. Kymmenen päivän aikana kävin kertomassa kahdelle eri porukalle pakurista tuolla retkeilyalueen laavulla. Siellä on helppo päästä asiaan sillä laavun lähimmässä koivussa on pakurin alku! Aina korostan että jokamiehen oikeus ei koske tätä puun ”vaivanpattia”. Ja sitä ettei sieniallergiset tai antibioottikuurilla olevat yms saa pakuria käyttää.
Eilen kävin Tampereen keskustorilla metsäpäivillä. Oli onnistunut tilaisuus. Meton osastolta sain painotuoreen ”Metsätalous” lehden 5/2013. Siinä on luku pakurin kasvatuskokeilusta. Myös kuusenpihkan lääkintäkäytöstä siinä kerrotaan. Ja nyt kun on tullut väännettyä juttua puuputkista siitäkin on tietoa. Sellaista en tiennyt että helsinkiläisten vesi Päijänne tunneliin tulee alkumatkan puuputkessa! Kyllä puusta on moneksi.
Olimme viikko sitten kyläretkeilyllä Pinsiössä Nokia-Seuran toimesta. Pari bussillista ihmisiä monilta elämän aloilta. Kävimme taiteilia Osmo Rauhalan maatilalla. Tila on pitkältä matkaa raakkujoki Matalusjoen rantaa. Monen mielenkiintoisen asian ohella näimme Osmon omistamat vanhat (tyhjät) raakun kuoret. Ja hän kertoi myös ilouutisen. Yliopiston sukeltajat oli löytänyt nuoria jokihelmisimpukoita tästä kylämme joesta! Kaikesta huolimatta simpukka on säilynyt lisääntymiskykyisenä. Kyläläiset on pitänyt jokensa kunnossa monellakin tapaa. Kun vielä tamperelaiset oppisivat ottamaan vetensä puhdistuneesta Näsijärvestä saisi tämä mantereisen Euroopan eteläisin jokihelmisimpukka populaatio kasvaa 1940 luvun mittoihin.
Tässä lähellä on pari paikkaa jossa lehtokotilot tulee kevyen liikenteen väylälle. Sateen jälkeen ja nyt kun alkaa olla yökastetta käy polkupyörän kumeissa aika plitkutus kun siellä ajaa. Ei ole syntynytkään sellaista taituria että pystyisi kaikki kotilot väistämään.
Mutta aika nopeasti linnut syö ne alle jääneet. Asiantuntia kertoi että siili on kova syömään kotiloita. Rastaat ei kai osaa ehjää kotiloa syödä. Mutta varikset ja harakat osaa imaista kuoren tyhjäksi.
Tuskin lehtokotilo valloittaa haitallisessa määrin luontoa. Mutta puutarhurille se on iso riesa. Ja voihan sitä syödä ihminenkin. Mutta jätän sen mieluusti muille. Sinisestä lenkistä saa kalorit paljon vähemmällä askartelulla!
Tampereen ev lut seurakunnat on kauan järjestänyt työttömille edullisia ruokailuita. Samoin kesäkodilla on ollut heille leirejä jotka on suosittuja. Siellä leirillä ja ruokailussa halusivat kerran hyvänä marjavuonna että järjestetään retki ja jokainen halukas saa marjat itselleen. Kun kysyttiin halukkaita niin niitä kertyi paljon. Suunnistajia lupautui oppaaksi ja tilattiin bussi viemään tiedusteltuihin paikkoihin. Kaksi halukasta ilmaantui kuulutettuun lähtöpaikkaan. Joista toinen oli eläkeläinen joka halusi mukaan jalkansa loukanneen tyttärensä tilalle. Oppaaksi lupautuneita oli kymmenkunta. Bussia ei tarvittu. Mutta ämpäritolkulla saivat marjoja.
Kunnon marjavuonna ilman karttojakin marjoja löytyy, pitää vaan lähteä. Huononakin vuonna marjoja löytää kunhan osaa etsiä. Harjoitusta se vaatii, marjatkaan ei lennä suuhun ilman vaivaa. Eikä kannata uskoa kaikkia karhuhavaintoja. Ainakin meilläpäin poikkeuksetta ”nähdään” karhu kun marjat alkaa olla kypsiä.
Joskus 80 luvulla keskusteltiin hybriidihaavoista erään jo kuolleen metsänhoitajan kanssa. Hän kertoi että ne ensimmäiset ”hyhat” oli siitä ongelmallisia että niiden kuori jotenkin viestitti ympäristöönsä että olen kovin makea. Hirvet, jänikset, myyrät ja jopa jalottelutarhasta karanneet lehmät kalvoi puut kuorettomaksi. Näissä uudemmissa on kai onnistuttu geenit muuntelemaan niin ettei puu enää tiedota kuorensa sokereista. Varmasti on kyllä makea mutta niinhän on tavallinen haapakin jos muihin puihin verrataan.
Vesoista uuden sukupolven kasvatus saattaa olla vaikeaa. Meillä ei ole haavalle sopivia pohjia paljoakaan. Ja haapavesat joita olen talvisin jäniksille kaadellut ovat usein lahoamisen alussa. Uskoisin että pettymisiä tulee jos yrittää kasvattaa vesoista kunnon puuston. Energiakasvatuksena saattaa onnistua jos kasvu on kovaa ja eihän se alkava laho heti ole polttoarvotonta.
Varpuspöllö on kova myyrän pyytäjä. Mutta niitä on nyt vähän. Lintumiehet kertoi että alueella jossa normaalisti on 50-60 pesintää varpuspöllöllä oli nyt vain 15 pesintää. Eikä montaakaan poikasta tullut näistäkään. Jopa 70 pesää ja kaikissa paljon poikasia oli myyrähuipun tienoilla. Pöntötys ei auta ellei ole pöllöjä. Myyrämäärät ja tuhot kasvaa suuriksi ennen kuin pöllömäärä kasvaa tarpeeksi.
Pohjaton jogurttimuki latvaan laitettuna torjuu hyvin metsämyyriä. Samoin se suojelee hirviltä. Olen kuitenkin melkoisen lyhyt eikä silloin ulotu kovin korkealle. Ja vaikka olisi oikein pitkäkin metsämyyrä menee vielä ylemmäs tuhotöihin. Liskuilla pyynti kyllä tehoaa mutta pyyntöpaikan pitää olla lähellä. Päivätkin lyhenee vauhdilla. Ei jää paljon aikaa virittelyihin jos vielä hankkii leivän lisää kohtuullisenkin matkan päästä.
Ulkorakennuksiin tunkevat myyrät on syytä torjua. Myyräkuume on paha sairaus jopa tappava. Jälkitauditkin saattaa piinata pitkään. Kahvirinkin puutarhuri kertoi huomanneensa että myyränsyöttinä paras on SOILIKKI nimisen kasvin lehdet. Ei ottanut myyrä juustoon, pullaan tai muihin vastaaviin mutta soilikin lehtiin iskettiin viimeiseen hipsuvarpaaseen asti! Kannattaa kokeilla.
Metsäthän on melkoista tilkkutäkkiä. Ja muuttuvat koko ajan. Olen keskustellut metsistä monen kanssa ja jokaisella on oma näkemyksensä. Täysin samanlaista jonkun muun kanssa ei taida ollakkaan.
Ja joskus näkemys voi olla myös tietämättömyyttä asioista. Eräs ”vihreä” ylisti luonnonsuojelualueen metsää että se on luonnontilainen. No aika puskalta se tieltä näytti kun tien laidassa on kymmenkunta metriä tuoretta kankasta. Mutta kun menee sata metriä metsän sisään kuivalle kankaalle huomaa että puut on suorissa riveissä ja määrävälein. Maire myrsky lakaisi alueen sileäksi ja 1962 armeijan pojat istutti sen. Nyt jo kuollut kaverini oli joukossa alikersanttina. Kertoi että heillä oli kova määräys että rivit tulee suoriksi ja välit myös pysyy samana. Yhtiö ehti harventaa alueen ennen kun ”viherpesuna” siirsivät sen luonnonsuojeluun. Jokunen aluskasvoskuusi ja hirvien kalvama lehtipuupuska kuitenkin hämää montaa katsojaa pitämään sitä luonnontilaisena Seuraavan 50 vuoden aikana muuttuu varmasti yhä enemmän luonnonmetsän suuntaan. Kvartaalit metsässä on pitempiä kuin lyhyt muisti.
On onneksi takanapäin ajat kun käytin kuulosuojaimia. Valikoiva kuulo tuli niistä huolimatta. Nyt vain ”rassuttelen” yrittäen luonnonääniä kuunnella Raiva veitsen ja oksasahan kanssa. Sen vähän aikaa kärsii olla ilman uutisia ja soitantoa.
Mitä tulee AMMATTIMIEHEN leipänsä päälle ylähuulen lisäksi laittamiseen suosittelen Vallun konstia. Hänellä on n 30 vuotta ollut huuliparta eli viikset. Tai kuten Kalle Päätalo kirjoitti nääveli. Syynä on kuulemma ollut juuri se että on leivän päälle muutakin kuin ylähuuli! Vallulla on kyllä niin mahtava karvoitus ylähuulessa että saa olla melkoinen leivänkappale ennenkuin sen päällinen näkyy!
Kaulattu haapa on paanujen tekoon haluttu puu. Mutta menekki on vähäistä kun hyvin hoidettu (tervattu) katto etelälappeellakin kestää ainakin sata vuotta ja muissa ilmansuunnissa tuplaten!
Polttopuuta kaulatuista puista tulee hyvin. Ja loppukuivuu myös kohtuullisessa ajassa. Erilaisten latojen, liiterien ja myös laavujen rakentajat niitä haluaa. Luonto ajan kanssa huolehtii pintakäsittelystä. Eli rakennelmat on hyvin luontoon sopeutuvia.