Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Soilikki nimisen kasvin lehdet on sellaiset että kaikki lähitienoon myyrät rientää niitä syömään. En tiedä miten on maastossa mutta rakennuksissa se on paras syötti. Ja rakennuksista pyynti on hyvin tärkeä tehdä sillä myyräkuume on niitä pahempia sairauksia.
Lauantaina olin metsämessuilla. Joskus ennenkin olen käynyt, mutta perjantaisin. Lauantai on parempi päivä sillä silloin ei ole niin paljon koululaisia. Viime vuonna en käynyt.
Ne erilaiset esittelyt ja paneelit oli hyviä. Liukosellujutun kuuntelin pariinkin kertaan. Muutamia tuttuja tapasin ja nimimerkki ”Turhan” kanssa sanottiin käsipäivää. Nimimerkki ei ole oikeasti mikään Turha, mutta se on kuulemma johdettu muista asioista. Päätoimittajankin kanssa oltiin jutulla. Ihmeen hyvin hän jaksoi kuunnella höpötyksiäni.
Vaikka Pasila Pinsiöstä katsellen on turhan syrjässä niin VR:n eläkelipulla matka ei niin kauheita maksele ja aikaakaan reissuun ei kulu liikaa. Saatan käydä ensi vuonnakin.
Ilmeisesti pökkelökääpä kun latvat harsuuntuu. Kestää vielä vuoden pari ennenkuin alkaa itiöemät ilmestyä. Pajut erityisesti raita olisi aikaisen kukkimisen vuoksi tärkeitä puita kimalaisten menestymisen vuoksi. Pölyttäjien suosiminen olisi suotavaa meidän kaikkien elinpiirin kunnossa pysymiseksi. Pajujen juuret vaan tahtoo levitä laajalti ja tukkii salaojat. Samalla nousee myös vesoja. Nurmikossa ne on ikäviä. Haapa ja sukulaisensa poppeli on samanlaisia salaojan tukkioita. Ja erilaisten lammikkorakenteiden kimppuun juuret myös käy. Olen nähnyt tilanteen jossa kaivo alkoi kaatua juurten voimasta.
Miten olisi jos laittaisi pirkkalankoivua. Jostain taimistosta voi saada melko isonakin. On upea puu ja kotimainen. Pölyttäjien suosimista voisi edistää laittamalla muutaman pistiäispöntön ympäri kenttää ja rakennuksien läheisyyteen. Ohjeet löytyy netistä haulla ”pistiäisten pönttö”. Haastan samalla kaikki palstalaiset edistämään ympäristön hyvinvointia pölyttäjien asunto-oloja parantamalla!
Armeija-aikana Panssarikoulussa oli rikkomuksista rankaisuna nostaa männynkanto tai pari. Aika harva niitä kyllä joutui nostamaan ja kaveria autettiin. Osa oli vielä pelkkiä lukumiehiä ja eivät hallinneet oikeastaan mitään käsityövälineiden käyttöä. Niille kaveriapu oli tarpeen. Yksi sankari vielä erehtyi valittamaan vääpelille että on turhan iso kanto. (n runsaan motin puita ne oli kaikki olleet) Vääpeli totesi että niin taitaa olla ja veti kynällä viivan keskelle kantoa ja sanoi että nostatte vaan toisen puolen ja jätätte toisen puolen koskematta! Kaveri oli kärynnyt tyttöystävän luona käynnistä ilman lupaa. Kyllä tuli ….. hintoinsa!
Parkanolaiskaveri kertoi yhden kannon noston aikana miten heidän siirtolais naapuriinsa raivasi kylmää tilaa. Hän oli kairaillut reikiä pihaksi ja pelloksi tulevalla alueella oleviin kantoihin. Jotain ainetta oli niihin laittanut ja sitten tapittanut lävet. Vuoden päästä oli polttanut kannot ja ne paloi aika syvältä. Ei tarvinnut äheltää noston kanssa. Mitä aine oli jäi selvittämättä. Oliko jotain nestettä vai jauhetta en tiedä. Mielenkiintoa tunnen ja varmaan moni muukin. Tietäisikö joku?
Onkohan niitä Itä-Suomen Antin kuvaamia ”yläsäiliöitä ” paljonkin? 1970 luvulla näillä seuduilla tehtiin yleissuunnitelmaa monelta kantilta. Konsulentit rahasti hyvin, mutta mitään heidän suunnitelmistaan ei ole toteutunut. Kaverit operoi n 20 vuotta vanhoilla kartoilla ja kaikki metsiin liittyvät asiat oli helppo nauraa älyttöminä. Isoja teitä ja metsäojitukset puuttui. Sama vika oli heidän suunnittelemassaan järvessä jota olisi toiminut vesivarastona sähköntuotannolle. Patoja ei olisi paljon tarvittu mutta kun rannat oli huviloita täynnä! Oli mukava seurata sitä raivoa ja haukkumista mitä suunnitelman tekijöihin, teettäjiin ja jopa täysin sivullisiin kohdistui. Ei taida osa vieläkään tervehtiä toisiaan kun vastakkain sattuvat. Voi olla aika hakusessa nämä ”yläsäiliöiden” paikat. Joku ”notkea” säätöenergia voisi olla parempi ratkaisu.
En muista mistä luin mutta aika vahvasti joku etevä ja asioita tunteva esitti sellaiset teesit ettei tuulivoimalat koskaan tuota sitä energiamäärää mitä niiden tekemiseen, huoltamiseen ja pois raivaamiseen kuluu. En vaivaa päätäni kyseisellä laskulla mutta sietäisi miettiä siltäkin kantilta että jääkö nettoa. Ainakin kalliita vatteja tuulivoimalla tulee tuista huolimatta.
Vähän meni sivuun otsikon aiheesta tuo edellinen, mutta suokaa anteeksi höperehtiminen. Tämä ”Metsänsä ostaneen” motti on oikea motti! Ja suoritus halkomisineen ja aisaamisineen opiksi otettava. Näkee siellä netissä tumpeloitakin esityksiä ja livenäkin nähnyt kehnompaa työskentelyä. Hyvä hyvä Myrskylän mies!
50 luvulla joinakin vuosina meillä tehtiin halkoja sellaisella menetelmällä että tuotiin hevosella pihaan rankana ja sahaukset hoidettiin sirkkelillä. Isä sahasi ja minä haloin ja aisasin. Sahapuut vietiin telaan halkaisusirkkelille ja polttopuut omaan läjäänsä. Myös havupuuhalkoa tehtiin parille asiakkaalle. Olivat sen oppisuunnan miehiä että saunanpesään piti olla pitkäliekkistä puuta. Ja toiset taas halus sekahalkoa. Sitä tehtiin mitä kysyttiin. Nyt ranteet on niin kihtisairauden pilaamat että kirveellä halkominen ei käy. Mutta ei ole haloilla kysyntääkään. Aikansa kutakin.
26.10 Kuusmottinen kyseli löytyykö netistä niitä asioita joita tulevaan joululehteen keräilin. Lähimain kaikki löytyi, mutta kylää koskevia kirjoittelin haastattelujen mukaan. Pärekatot oli yksi aihe ja hauilla ”pärekatot” ja reino halin” sain jo kattavan jutun. Vain se asia että vatupassisuoraksi tehty katon harja näyttää olevan notkolla (optinen harha) ei netistä tullut esiin. Mutta erään huipputimpurin pojalla oli kysymättäkin vastaus selvänä. Eli kaks tuumaa korotusta keskelle niin näyttää suoralta. Useimmin se tehtiin harjalaudoilla.
Kylää koskevia tietoja oli sota- aikana kun naiset joutui kattamishommiin eräs emäntä joka kammosi korkeita paikkoja käytti ”doopinkkia”. Muutama tippa valeriaanaa sokeripalaan ja nousu katolle onnistui! Essun taskussa oli troppi ja sokerit ja niin uskalsi taas tulla alas. Ja niin kauan samalla lailla että katto tuli kuntoon. Jos oli miehet kovilla rintamalla niin kyllä kotirintamallakin kovat koettiin!
Kattotöistä tuli kirjattua ylös myös kyläkirkon (talkoilla tehdyn) pärekattotalkoot v 1949. Päreitä siellä ylhäällä naulasi myös kaksi emäntää. Eivätkä tarvinneet valeriaanaa!
Sellaisen huomion tein että sota-aikana syntyneet ja vanhemmat oli järjestään olleet tekemisissä useimmin lapsityövoimana pärekattotöissä. Mutta suuret ikäluokat ja nuoremmat olivat kuulleet asiasta ja joku muisti kun miehet oli katolla. Jatkuu
Jonkinlaisia laatutyviä oli myös pystykarsitut männyntyvet. 48 vuotta karsinnasta ne kaadettiin. Hinta oli lähes kaksinkertainen karsimattomaan verrattuna. Kaveri joka oli pomottanut karsinnan laski että kustannukset ja korko hommalle tuli mutta mitään ylimääräistä ei jäänyt. Johonkin erikoistarkoitukseen puut meni. Nykyhinnoista en tiedä. Jos ei ole tarvetta ei tule lisähintaakaan.
Tuli seurailtua paikallisen yhtiön työnjohtajan toimintaa silloin pokasahakaudella. Luottomiestensä työstämiä motteja hän ei paljoakaan tiirannut. Muutamien ilmoitus että: ”Sinne lotille tuli 25 mottia ja 110 paperipuuta”, kirjattiin ylös ja tili tuli niistä. Varmasti teki pistokokeita mutta luottoa oli puolin ja toisin.
Mutta näiden kulkumiesten kanssa oli tarkkana. Mitattiin ja luettiin. Yksi nilkki kanniskeli muiden tekemiä ja omia mitattuja uuteen paikkaan. Koska mitattuihin lyötiin leima päähän hän oli sahannut sen pois. Kun lopputili lyötiin käteen nän vielä purnasi. ”Rahaa se on lopputilikin” sanoi pomo.
Meidän läheisellä lanssipaikalla oli parhaana aikana 3 siirtokämppää. Yli jääneet korvasimet käytettiin niiden lämmitykseen. Ei tarvinnut käydä pinoilla ainakaan siihen asti kun raamipuita riitti. Lähellä oli myös siirtolaisperikunnalta ostettu talo. Siellä majoittui ajomiehet kun hevosille oli hyvä talli. Ajomiehet oli jalasjärveläisiä kun lähiseudulla ei ollut tarpeeksi metsäajoon ehtivää väkeä. Monilla aloilla oli työtä kokovuotisesti.