Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Vähän vuosilukuja ja tietoa varhaisista pystykarsinnoista. Hankikannoilla v 1928 silloisessa Nokia yhtiössä tehtiin männylle hankikylvö. Lumen alla oli edelliskesänä kulotettu kuiva kankasmaa. Syntynyttä taimikkoa ei syönyt hirvet kun niitä ei ollut. Jonkinlaista harvennusta oli tehty koska 1956 kun alue pystykarsittiin runkoluku oli1800/ha. Vähän alle 600kpl hehtaarilta pystykarsittiin. Karsimattomat korjattiin 1970 luvulla kuitupuuksi. 2002 alue hakattiin. Tyvipölleistä tuli tuplahinta muihin tukkeihin verraten.
Pystykarsinnan pomottanut kaveri laski että että nollalinja kannattavuudesta tuli mutta kyllä hän omassa metsässään on pystykarsinut ja vointinsa puitteissa jatkaakin. Kaippa sitä oksatonta erikoispuuta jatkossakin tarvitaan. Työnähän pystykarsita on mukavaa ja samalla useimmin tehdään muutakin alueen hyväksi. Silloin jo suunnitellaan ajourat ja lyödään maahan joutilaampia raippoja. Mm lannoitus 10 vuotta ennen päätehakkuuta on kannattavampia metsätöitä.
Aika kauan sitten Tampereella oli männyn tuholaisten (ytimennävertäjät) torjuntatalkoot Pispalan harjun puista. Maastoon tuotiin kuitukokoisia mäntypöllejä lumikelillä. Ne sai olla maassa niin kauan että kuntassa talvehtineet emot ehti munia pölleihin. Sitten ne vietiin tehtaalle ja kuorittiin. Nävertäjän alut tuhoutui. Kolmen vuoden päästä ei enää ollut talvehtivia munijoita. Samaa asiaa edistää laki että kuorellinen puutavara on vietävä pois määrättynä aikana.
Sama pätee kirjanpainajiin. Mutta myrskytuhojen puut ovat taas melkoinen elatusalusta nyt kuntassa uinuville ötököille. Kaikkia niitä ei millään saada pois ennen munien kypsymistä. Toivottavasti sulakelit tuhoaa talvehtijoita ja uusia myrskyjä ei tule. Eikä viherveikot ”entisöi” kuusimetsiä ruutilla rasiin. Jos lisää metsiinsä lahopuuta kannattaa puita kuoria tai vaikka aisailla. Kirjanpainaja ei tykkää pihkasta. Parasta tietysti olisi jos pitkänään olevia puita olisi tarpeeksi muninta-aikaan. Olisi vähemmän pystypuuhun yrittäjiä. Ja saataisiin ne munitut puut pois ennen munien kypsymistä. Varmasti kirjanpainajat vähenisi. Tai ainakin suurtuhot estyisi. Sitä varmaan kaikki toivoo.
Pelto kannattaa metsittää. Olen siitä ennenkin kirjoittanut, mutta toistetaan taas. 1937 tässä lähellä metsitettiin istuttaen kuuselle n 3 ha pellot. Hoito oli viimeisen päälle. Sota-aikana välejä ruohostettiin ja lehtipuut tehtiin vesoina kervuiksi. Myös harvennus ajallaan. 2007 alue hakattiin. Ei ollut juurikääpää mutta tukki % oli korkea. On annettu ”läksy takaisin” eli istutettu kuuselle.
Toisen omistajan pelto tosin pienempi alue lähellä on ollut myös 1930 luvulta asti viljelemättä. Sitä ei metsitetty, ei ruohostettu eikä muutakaan tehty. Ojien puskat on kelvannut hirville mutta mitään polttopuuta kummempaa alueelta ei ole saatu. Tyhjäkäyntiä puun tuotossa kuin hiilioksidin sitomisessa. Tehokas puun tuottaminen on hyvää ilmastonhoitoa.
Tuo Tanelin lausuma puutteellisesta lukutaidosta tai oikeastaan luetun ymmärtämisestä aiheuttaa suuren määrän tyhjän jauhantaa!
Täällä päin ei kiviaitoja paljon esiinny. Viljelymaat olleet hiesua ja kivet isoja. Ampumaan niitä on joutunut. Ne palaset ja sopivan kokoiset muuten on käytetty säästöbetooniin. Paljon kiviä on upotettu suohon vanhoihin mutahautoihin.
Vanhoihin kaivoihin törmäsimme salaojitustöissä. Kaksi löytyi, molemmat täytettyjä. Mutta märkiä olivat ja vanhoja (kaivo) arkunpuita löytyi. Toiseen laitoimme sorasilmäkkeen mutta toiseen piti rakennella lähdekaivo kun suoraan kalliosta pulputti vettä ainakin 10 ltr minuutissa. Kyllä kaikki käytöstä poistuneet kaivot pitää joko täyttää tai laittaa sellaisiksi ettei niistä aiheudu vaaraa. Ihmisten muistin varaan ei kannata mitään jättää. Toisaalta jotain merkkejä vanhasta ajasta kuten kiviaitoja tai tervahautoja kannattaa jättää muistoksi esi-isien työstä.
Seija teki yhden ihmekatkaisun tässä lähiseudulla. Mottinen koivu kolmesta metristä poikki. Ei osunut ympäristön rakennuksiin vaan pötkötti aamulla tyhjällä parkkipaikalla! Tuuria tai varjelusta mukana runsaasti.
Sähköt ei ison tuulen aikana räpsynyt ja metsissä pikakatselmukuksessa ei isompia vahinkoja.
60 luvulla tuolla Nokian ylänköalueella oli joskus samanlaisia myyränsyöntejä kuin 09 entisten Suoniemen ja Karkun alueella. Metsämyyrän syöntejä on ollut samalla ylänköalueella usein, meilläkin mutta lähimpiin veistöihin tulee matkaa yli kilometri. Myös lähellä Huittisten rajaa olevassa perikunnan metsissä ja jopa pihakasveissa oli 2009 melkoisesti syöntejä. Lähellä oli kyllä oja josta innokkaat metsästäjät oli onnistunut pyytämään minkit pois. Eli olen vakaasti sitä mieltä että kyllä minkki vaikuttaa myyräkantoihin.
Kaverini jäi eläkkeelle palo ja pelastustoimesta yli 30 v työuran jälkeen. Oli useita keikkoja ambulanssimiehenä moottorisahan vuoksi. Erilaisia vammoja varpaaseen sahauksesta aina katkenneeseen kaulavaltimoon. Näitä ”verkkari” sahureita oli kaikki uhrit. Kunnon varustuksessa sahaajaa ei hän joutunut kyytimään kertaakaan. Itse metsänomistajana sahailleena sanoi sahanneensa niin turvasaappaat kuin housutkin rikki mutta verta ei vuotanut. Kunnon varusteet kannattaa hankkia ja käyttää niitä myös.
Eino ei enää isompia tehnyt tässä ihan lähiseudulla. Ja Oskarikin räpsi vain valoja. Reima ( 5.11 ) kumosi enemmän tai veikö ne alttiimmat.
Joka myrskyn jälkeen olen tehnyt tarkastuskiekan. Reiman jälkeen oli enemmän kumossa ja erilaista roinaa tielläkin. Kevyen liikenteen väylällä jouduin jopa sahaamaan yhden runkon poikki mukaan ottamallani sissisahalla. Ja sain jopa kiitokset joltain nuorelta naiselta. Ei ollut enen nähnyt niin pienellä sahalla tehtävän niin suurta poikkileikkausta. Hitaana en ehtihyt esittelemään ”iltamakirvestäni” (Fiskarssin pienin malli) joka myös oli mukana. Kiitokset kyllä lämmitti mieltä!
Otsikossa olevaan aiheeseen palaten tein 2009 melkoisen havainnoitikierroksen Nokian ylänköalueella. Toistakymmentä pikkujärveä ja lampea kiertelin lähialueineen. Yhtäkään myyränsyöntiä tällä minkkien asuttamalla alueella en löytänyt.
Saman pitäjän ”minkkivapaalla” seudulla osin nykyisen Sastamalan puolellakin harpoin 5 päivää suden pelottaman ja hajottaman mullilauman jäljissä. Siellä ei ollut montaakaan paikkaa jossa ei olisi ollut merkkejä peltomyyrän syönneistä. Mielestäni se osoittaa että kyllä minkillä on vaikutusta myyräkantoihin.