Käyttäjän Pinsiön vaari kirjoittamat vastaukset
-
Puuhastelia on aivan oikeassa. Ei metsästysseuroilla ole tileillä rahaa eikä taseissa tavaraa. Yksikin syöjä jos joutuisivat täyden korvauksen maksamaan tyhjäisi 100 vuotiaankin metsästysseuran nollille.
Tuo vapaa metsästysoikeus kyllä kiehtoisi. Ei minulla ole soveltuvaa asetta eikä isosti haluakaan kyttäämiseen. Mutta tiedän miehen jolla on molemmat. Tiedän myös n 200 metriä leveän kohdan jossa muutama hirvi Vapun tienoissa vaeltaa kesälaitumille. Ja talvilaitumille menopaikan siinä lähellä syysMatin aikaan tunnen myös. Kyllä olisi lihaa tiedossa!
Ei ole kaverilla kuin pari veljeä ja pari siskoa. Aivan laatuisia ihmisiä kaikki. Mutta on karmea tilanne joutua vihaisen hirven kanssa vastakkain. Päätehakkuuta vartoava männikkö paikkana. Niitä pienen talon kokoisia siirtolohkareita on useita. Mutta tämä pelastautumiskivi oli lähin ja muuten ainoa jolle pystyy nousemaan ilman tikkaita. Tosin on siinäkin tikkaat nyt olleet kuten monella muullakin kivellä. Hyviä passipaikkoja. Ei ole tarvinnut jahtitorneja rakennella. ”Talon palakin” on sen kappaleen hirvestä joskus saatu. Vaikka kyllä sen lihan olisin vaihtanut hirvettömyyteen.
Nyt siinä on jo hirviltä karkuun päässyt nuori metsä. Raivan kanssa olen pitänyt kaikki lehtipuut alueelta pois. Hiuspusseeilla ja erilaisilla hajusteilla olen yrittänyt häiritä valtion lehmiä. Ja monena syksynä kymmeniä ja taas kymmeniä pohjattomia jogurttipurkkeja on latvoihin viritelty. Syönnit on ollut vähäisiä. Vain näiden isojen kivien pohjoispuolilla on haukkailtu vaikka papanoita ja jälkiä on alueella aina ollut. Tarjoaako kivi jonkinlaista suojaa vai onko siellä taimissa vähemmän haitallisia aineita sitä en tiedä. Meni nyt ohi otsikon mutta metsäasiaa kumminkin.
Se on tärkeää että kun suunnitelmaa tehdään myös maastossa käydään ja kirjataan kaikki oleellinen ylös. Meidän metsällä suunnitelman tekijä joutui hirvisonnin vihoihin. Mutta onneksi siinä kohtaa oli siirtolohkare jonka päälle pystyi kiipeämään. Kolmatta tuntia kesti ennenkuin oli ”terveellistä” tulla pois. Kaveri siirtyi puun energiakäytön puolelle ja on siinä tehnyt menestyksellisen uran. Mutta jostain syystä joka käänteessä puhuu hirvimäärien vähentämisen puolesta! Eli on viisas mies!
Sain lukea paikallisen metsästyseuran 100 vuotis kirjan. Paljon ja monenlaista toimintaa on ollut. Joskus on tuotu metsäjäniksiä toiselta puolelta maata että olisi riistaa. Ja kirjassa oli lehtileike v 1934 paikallislehdestä kun oli pitäjässä nähty hirvi! Alkuun saatiin lupa yhteen hirveen. Ja senkin tuli olla uros. Kävi kuitenkin niin että kaatui naaras. No konstit osattiin silloinkin. Katajasta joku värkkäsi ”sarvet”ja kukaan ei huomannut mitään.
Seura järjesti n 30 vuoden ajan vierasjahteja isomman maanomistajan kanssa. Vieraita oli monesta suunnasta mm Japanista. Metsästyksen varjolla tehtiin monia Nokian puhelintoimintojen edistämistekoja. Heti kun jättivät nämä vierassafarit alkoi puhelintouhukin mennä alas!
En ole koskaan tuntenut mitään vetoa pyyntitouhuihin. Lihaa kyllä syön mutta minulle käy se ”kesynäkin”.Hirvimäärät kuten luvatkin on vähentynyt. Ja saaliiden lihapainot on laskenut samoin. Mutta kyllä se laihakin hirvi raatelee taimikoita! Siitä nämä metsästäjät ei tykkää kun joka tilanteessa toistelen sitä että hirvimäärä pitää saada 20000 talvehtijaan. Se tekisi hyvää metsissä, vainioilla, liikenteessä ja helpottaisi ukkoontuvan metsästäjäjoukon urakkaa. Valikoivalla vähentämisellä myös ruhopainot paranisi. Jos tuhokorvaukset jää pois pitää vähennysurakka aloittaa voimakkaana jo heti syksyn jahtikaudella.
Olin mukana kylän joululehden teossa. Erityisesti kirjattiin erilaista puurakentamiseen liittyvää asiaa. Alan ihmisten haastatteluissa tuli esiin se että puurakenteet pitää aina saada pysymään kuivana.
Kaverini kolmannen polven timpuri kertoi pelkästään katon teossa tehtävän jatkuvasti virheitä. Sanoi että olisi joka paikassa parempi jos katon lape eli räystäs olisi vaaksaa pidempi. Ja nykyisin paljon käytetyt lumiesteet on oikea ”hapantumisen” moottori. Paikalleen pysäytettyn lumen yläpuolelle syntyy lammikko josta vesi hakee tiensä rakenteisiin ennemmin tai myöhemmin. Erilaiset jiirit ja kaavelit tekee samaa. Erilaiset hormit ym putket olisi parempi järjestää katon harjalle. Tietysti harjakatto sillä kunnolliset tasakattoratkaisut maksaa liikaa verrattuna rakennuksen arvoon. Parempi olisi että katolle tullut sade pääsisi esteettä alas. Ja katto pitäisi mitoittaa siten ettei sieltä pidä olla poistamassa lunta joka lumisateen jälkeen. Paljon on alueita ettei katon lumitöitä tarvitse tehdä juuri koskaan. Muistakin rakennusten kuivana pitämisen konsteista oli puhetta mutta ylhäältä tuleva kosteus on suurinta ja tärkeintä torjuttavaa.
Kotona minäkin synnyin. Ei ollut muotia vaan olosuhteiden pakko. Joka hoitolaitos oli täynnä talvisodan haavoittuneita. 25 asteen pakkasessa kätilö tuotiin hevosreellä.
Puisia sairaaloita oli paljon. Laki vaati perustamaan kulkutautisairaalan jotta mm lavantauti,kurkkumätä,tulirokko yms ei heikentänyt muiden sairaiden hoitoa. Rokotuksen ja antibioottien käyttö on sitten muuttanut käytäntöjä. Mutta edelleen on suuri määrä aika vaatimattomiakin rakennuksia joita nimi sairaala tai kulkutautisairaala seuraa.
Ei puurakennus varmaan ole ollenkaan huono ratkaisu. Suomalainen puu on hyvä rakennusaine. Mutta rakentamisessa pitää käyttää järkeä. Vain kokeiltuja ja hyväksi havaittuja työtapoja voidaan käyttää. Tärkeintä on pitää puu kuivana ettei sairaisiin kohdistu home ja sienimyrkkyjä muiden vaivojen lisäksi! Puu materiaalina lienee sellaista että se torjuu monia sairauden aiheuttajia. Kehitysmaissa sairaaloiden seinät kalkitaan. On sairauksia torjuva käsittely. Ja jos ovenkahvat ja muut tarttumispinnat olisi kuparia sairaalabakteerit olisivat hyvin kurissa.
Olympiatuli on sammunut. (kuten kulttuuriministerikin!) Näissä merkeissä aamulla kahvirinkissä sanailtiin. Erityisesti oltiin otettuja Ponssen kotipitäjän nuorista hiihtäjistä. Ilman heitä mitalisaalis olisi ollut vaatimaton. Tietysti puheet meni myös kehnoihin lumikeleihin niin metsissä kuin laduilla. Tämän seudun Pirkan Hiihtokin jouduttiin perumaan ensi kertaa hiihdon 60 vuoden historiassa. Mutta sitten taas palattiin olympialaisiin. Erityisesti ihailtiin Hollantilaisten menestystä pikaluistelussa vaikkei siellä luonnonjäitä juurikaan ole. Sain melkoisesti ansaitsematonta arvonnousua kun kerroin ”kari m” nimimerkin neuvomia juttuja ”Tiede lehdestä”. Oli ilmastonmuutosta, pikkujääkautta yms esityksessäni. Mukava kulkea joskus tietävänä. Kiitos Suden jälki asian esiin ottamisesta ja kari m hyvästä vinkistä! Kannattaa lukea muitakin Tiede lehden kirjoituksia.
Täällä päin piti tehdä koulun laajennus. Oli valmiit piirustukset ja kova tarve koululle. Lapsia jouduttiin kuljettamaa busseilla kilometrien päähän muihin kouluihin. Joku huomasi että koulun pihakoivuissa oli liitureita. Melkoisen ruljanssin ja vuosien viiveellä lopulta koululaajennus toteutui. Mutta toiselle puolen vanhaa koulua ja 90 asteen suunnanmuutoksella. Liitureita siinä koulun tontilla ei ole nähty sen jälkeen. Lähiseudun talojen pihapuissa niitä kyllä on jatkuvasti. Tuli kalliiksi ja monta ikäluokkaa reissasi aamuin illoin bussikyydillä.
Liito-oravien suojelussa on paljon tehty kalliita virheitä. Ja valmiutta lisävirheisiin on olemassa. Tiedän seutukuntia missä monella on pakastimessa liiturinraato odottamassa ”löytymistä” tarvittaessa. Ja ovat vielä sen verran viisaita että ainakin lämpimänä aikana sulattavat raadon ennen esittelyä!
Olen sitä mieltä että metsien pienomistus ja muiden hommien ohessa puun tuottaminen on tulevaisuudessakin todellisuutta. Edes suurta lottovoittoa en uskaltaisi täysin metsään sijoittaa.
Olen seurannut muutamaa ”puuhapalstan” hankkinutta veikkoa heidän harrastuksessaan. Olleet lähtökohdiltaan hyvin erilaisia mutta lujasti työtä tehden ja opiskellen saaneet hyviä tuloksia. Kukaan heistä ei kuitenkaan haikaile täysin metsäalalle siirtymisestä.
Monia juttuja olen heidän kanssaan oppinut. Yksi huomasi Boorin tärkeyden metsälleen. Alan ammattilaiset ja me aktiivit asioiden seuraajat ei otettu boorin vähyyttä tosissaa mutta kaveri otti kokeet ja lannoitti. Tulokset oli mahtavat. Toinen kaveri taas hankkii metsäänsä vain huippujalosteita. Ainakin alku on lupaava ja uskoisin että seuraava sukupolvi (joka on innolla mukana) korjaa huippusatoa. Vanha viisaus ettei kaikkia munia samaan koriin on metsäasioissakin paikallaan.
Ei ole omakohtaista tietoa koivun pystykarsinnasta talvella. Olen kyllä kesäkarsinut muutaman koivun mutta ne on pystyssä vielä. Mutta sama kaveri joka kertomani pystykarsinnan teetti 1956 on teettänyt monia kesäkarsintoja. Ja omissa metsissään samoin karsinut kesällä. Kuivien oksien ”kepitystä” voi kuulemma tehdä kun muilta hommilta joutaa.
Talvikarsinnasta kaveri kertoi esimerkin veljeksistä jotka karskutteli erään luontaisesti syntyneen koivikon pilalle. Halusivat parantaa näköaloja. Pitivät kaverin varoituksia ”herrojen kotkotuksina” ja pilalle meni. Mahlavuodot oli mahtavia ja kääpiäkin ilmestyi aika nopeasti. Kyllä siinä komeita koivuja on edelleen mutta varmasti viallisia. Tosin alle syntynyt kuusikko on upea ja sen harvennukset kuulemma tehdään vain talvella. Seuraava sukupolvi uskoo ”herrojakin” ja on opiskellutkin metsäalaa.